Ero sivun ”Saksan–Ranskan sota” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VolkovBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.2) (Botti lisäsi: oc:Guèrra Francoalemanda
Coen (keskustelu | muokkaukset)
Fix
Rivi 1:
[[Image:Franco-Prussian War - Bazelles, France.jpg|thumb|280px|Bazeilles'n taistelu 1. syyskuuta 1870]]
[[Kuva:Defence-of-Paris.png|thumb|250px|Napoleon III antautui, mutta pariisilaiset eivät luovuttaneet. Opiskelijat lähdössä miehittämään puolustusasemia.]]
'''Saksan–Ranskan sota''' (myös '''Ranskan–Preussin sota'''), ([[19. heinäkuuta]] [[1870]] – [[10. toukokuuta]] [[1871]]) käytiin [[Ranska]]n keisarikunnan ja [[Preussi]]n johtaman [[Pohjois-Saksan liitto|Pohjois-Saksan liiton]] välillä. Pohjoissaksalaisten lisäksi liittoumassa olivat mukana myös eteläsaksalaiset valtiot [[Baden]], [[Baijeri]] ja [[Württemberg]]. Eli todellisuudessa Ranska soti alusta alkaen [[Saksan keisarikuntaakeisarikunta]]a (joka perustettiin sodan aikana Pariisissa 18.1. tammikuuta 1871) vastaan. Rauhansopimuskin allekirjoitettiin Saksan ja Ranskan kesken. Preussi oli Saksassa valtio valtiossa.
 
[[Ranska]] aloitti sodan tarkoituksenaan laajentaa alueitaan [[Belgia]]an, [[Luxemburg]]iin ja [[Saksa]]nSaksan länsiosiin. Preussin pääministeri [[Otto von Bismarck]] oli aiemmin provosoinut Ranskaa voimakkaasti, koska hän uskoi Ranskan aloittaman sodan avulla pystyvänsä toteuttamaan monien saksalaisten haaveet yhtenäisestä, Preussin johtamasta Saksan kansallisvaltiosta.
 
Sodan ratkaisutaistelu käytiin [[Sedanin taistelu|Sedanissa]] 1. syyskuuta 1870. Saksalaiset voittivat taistelun, ja Ranskan keisari [[Napoleon III]] joutui vangiksi. Keisarin kukistumisen jälkeen julistettu [[Ranskan kolmas tasavalta]] päätti kuitenkin jatkaa taistelua, ja [[Pariisi]] antautui vasta neljä kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen tammikuussa [[1871]]. Preussin ja sen liittolaisten voitto johti [[Saksan keisarikunta|Saksan keisarikunnan]] perustamiseen [[Versailles|Versailles’ssa]]'ssa [[188. tammikuuta]] [[1871]].
 
Ranskassa tappio johti sisäpoliittiseen mullistukseen. Sodan hävinnyt [[keisari]] [[Napoleon III]] luopui kruunustaan ja pakeni maasta, jolloin monarkia Ranskassa lopullisesti kukistui. Sodan jälkimainingeissa maaliskuussa [[1871]] nuorta kolmatta tasavaltaa vastustamaan noussut kapinaliike, [[Pariisin kommuuni]], on lyhytikäisyydestään ja kaoottisuudestaan huolimatta toiminut yhtenä esikuvana myöhemmille [[kommunisti]]vallankumouksellisille.
 
Sotilaallisessa mielessä sota osoitti armeijan yleisesikunnan tarpeellisuuden ja keskitetyn sodanjohdon tehokkuuden yhdistettynä [[rautatie|rautateiden]] ja [[lennätin|lennättimen]] luomiin hyviin yhteyksiin.
 
==Frankfurtin rauha==
Välirauha sodan osapuolten välillä solmittiin Versailles'ssaVersailles’ssa [[26. helmikuuta]] ja lopullinen rauha [[Frankfurt]]issa [[10. toukokuuta]] 1871. 1700-luvulta asti kokonaan Ranskaan kuuluneet, mutta kieleltään saksalaiset [[Elsass]] ja osa [[Lothringen]]ia liitettiin Saksan keisarikuntaan [[Elsass-Lothringen|Elsass-Lothringenin valtakunnanmaana]] ({{k-de|Reichsland Elsaß-Lothringen}}) Bismarckin vastustuksesta huolimatta. Ranska määrättiin myös maksamaan huomattavat sotakorvaukset. Sodan jälkeen noin 50  000 ihmistä muutti Saksaan liitetyiltä alueilta Ranskaan. Elsassin ja Lothringenin menetys loukkasi ranskalaisten kansallistuntoa, eikä rauhaa siellä pidetty pysyvänä. Sodan synnyttämän katkeruuden voidaankin katsoa vaikuttaneen merkittävästi [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] syttymiseen vajaa puoli vuosisataa myöhemmin.
 
{{Commonscat|Franco-Prussian War}}