Ero sivun ”Kallioperä” versioiden välillä

32 merkkiä lisätty ,  9 vuotta sitten
Fix
p (r2.7.1) (Botti lisäsi: fa:سنگ بستر)
(Fix)
[[Kuva:Rantakallio.jpg|thumb|230px|Suomalaista rantakalliota]]
 
'''Kallioperä''' on [[maapallo]]n kiinteä "kuori"”kuori”, joka koostuu erilaisista [[kivilaji|kivilajeista]]. Kivilajit vaihtelevat sekä alueellisesti että syvyyssuunnassa muodostaen lohkoja ja kerroksia. Pinnalla kallioperä on yleensä rapautuneempaa ja rikkonaisempaa kuin syvemmällä emo- eli '''emäkalliossa'''. Kallioperä on monin paikoin paksuudeltaan vaihtelevan [[maaperä]]n peitossa. Kohtia, joissa kallioperä ei ole peitossa, kutsutaan kalliopaljastumiksi. Iältään kallioperän kivilajit voivat vaihdella suuresti. Vanhimmat tunnetut kivet ovat noin neljä miljardia vuotta vanhoja. Vanhimmat kivet löytyvät [[Kratonikratoni|kratoneilta]], eli geologisesti stabiileilta alueilta.
 
Paikallisesta kallioperästä voidaan tehdä [[Kallioperäkarttakallioperäkartta|kallioperäkarttoja]], joista selviää alueellisesti (ylimmän kerroksen) kivilajit sekä merkintöjä kallioperän rakenteista.
 
Monet luonnonvarat, kuten [[malmi]]t liittyvät kallioperään. Kallioperästä käytetään usein nimitystä ''peruskallio'', vaikka [[peruskallio]]n tarkempi merkitys on kallioperän vanhin, eli [[prekambri]]nen osa.
{{Pääartikkeli|[[Suomen kallioperä]]}}
 
Suomen kallioperän yleisin kivilaji on [[graniitti]].{{lähde}} Suomi sijaitsee [[prekambri]]sen ''Fennoskandinavian kilven'' keskellä, missä maapallon kuoren liikkeet ovat vähäisiä. Tämä mahdollistaa sen, että kallioperämme on maapallon vanhimpia. Se on syntynyt eri vaiheissa 1600-30001 600–3 000 miljoonaa vuotta sitten vaihtelevissa geologisissa olosuhteissa. Nuorimmat Suomen kallioperän osat ovat Kaakkois-Suomessa, vanhimmat Karjalassa. Kallioperän ikä näkyy mm.muun muassa siinä, että alueellamme muinoin taivaita kurotelleet korkeat poimuvuoretkin ehtivät [[eroosio]]n vaikutuksesta tasoittua lähes nykyiselleen jo prekambrisella maailmankaudella, joka päättyi noin 540 miljoonaa vuotta sitten. Kulutusta kestäviä ns. jäännösvuoria on kuitenkin muutamia säilynyt, muun mm.muassa [[Koli]] ja [[Ylläs]].
 
Suurinta osaa kallioperästä peittää viimeisimmän [[jääkausi|jääkauden]] synnyttämä, muutamasta metristä jopa sataan metriä paksu [[maaperä]], mutta paikoitellen kallioperä on näkyvissä. Jääkaudet ovat muutenkin jättäneet paljon merkkejä Suomen kallioperään. Jäätiköt ja niiden sulamisvedet ovat hioneet ja kuluttaneet kallioperää. On arvioitu, että mannerjäätikön toiminta irrotti kallioperästä vähintään seitsemän metrin paksuisen kerroksen nk. tervettä kalliota.
 
Suomen kallioperä ei ole yhtenäinen kokonaisuus; kallioperä on aikojen saatossa pirstoutunut useiksi lohkoiksi. Suomen kallioperässä on myös merkkejä kahden muinaisen mantereen törmäyksestä. Mannerten törmäyslinja kulkee Mikkeli-Mäntyharju-Valkeakoski-Vammala-Pori -linjalla. Kallioperä Suomessa on maapallon mittapuussa paksua. Paksuimmillaan kallioperä on Keski-Suomessa, jossa kiinteä osa ulottuu noin 160 kilometrin syvyyteen.{{lähde}}
 
== Lähteet ==
30 266

muokkausta