Ero sivun ”Robert Wilhelm de Geer” versioiden välillä

De Geer kuului ruotsalaisen [[De Geer]] -aatelissuvun haaraan, joka oli vuonna 1766 korotettu [[vapaaherra]]lliseen arvoon nimellä ''De Geer af Tervik''.<ref name="rh">{{Ritarihuone|72|Grevliga ätten nr. 3: de Geer till Tervik}}</ref> Hän palveli aluksi Ruotsin armeijassa Savon joukoissa ja 1778–1783 Ruotsin Venäjän lähestystössä Pietarissa, kunnes erosi everstin arvoisena.<ref name="KB" /> Sen jälkeen hän toimi [[Kyminkartanon lääni]]n varamaaherrana 1783–1785 ja varsinaisena maaherrana 1785–1789.<ref name="SBK">Herbert Lundh: [http://www.nad.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=17358 Robert Wilhelm De Geer] Svenska Biografiskt Lexikon. Ruotsin valtionarkisto.</ref> De Geer oli lähellä [[Georg Magnus Sprengtporten|G. M. Sprengtportenin]] johtamaa itsenäisyysmiesten piiriä ja menetti 1789 maaherran virkansa, minkä jälkeen vietti hiljaista elämää omistamassaan [[Tervikin kartano]]ssa [[Pernaja]]ssa. [[Suomen sota|Suomen sodan]] aikana De Geer oli ensimmäisiä merkittäviä suomalaisia, jotka tunnustivat uuden venäläisen hallinnon – venäläiset joukot saapuivat hänen kartanolleen jo muutaman päivän sisällä rajan ylittämisestä helmikuussa 1808. Hänen vastaanottavaisuutensa palkittiin sitten monin tavoin. Vuonna 1809 De Geer sai toimia [[maamarsalkka]]na [[Porvoon valtiopäivät|Porvoon valtiopäivillä]] ja heinäkuussa hänet nimitettiin [[hallituskonselji]]n talousosaston jäseneksi ja sotilastoimituskunnan päälliköksi.<ref name="KB" /> Samaan aikaan hänet myös korotettiin kreiviksi nimellä ''de Geer till Tervik'' ja [[de Geer till Tervik|hänen sukunsa]] esiteltiin myöhemmin [[Suomen ritarihuone]]elle kreivillisenä sukuna numero 3.<ref name="rh" /> [[Salaneuvos|Salaneuvoksen]] arvon 1817 saanut de Geer oli seurapiiritähti ja ansioitui senaatissa lähinnä henkilökohtaisten taloudellisten etujen hankkimisessa. Sairautensa vuoksi hän ei voinut hoitaa lainkaan senaattorintehtäviään viimeisinä vuosinaan.<ref name="KB" /> Senaatin talousosaston vanhimpana jäsenenä de Geer oli kuitenkin periaatteessa puheenjohtajaa vastaavassa asemassa, sillä erillistä [[Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja|talousoaston varapuheenjohtajan]] virkaa ei oltu vielä luotu. Hän oli senaattori kuolemaansa saakka.<ref>Jorma Selovuori ja Tuomas Parkkari (toim.): ''Hallintohistorian tilastoja 2: Henkilömatrikkeli 1809–1994'', s. 26, 106. Hallintohistoriakomitea ja valtion painatuskeskus, Helsinki 1995.</ref> Helmikuusta 1820 alkaen hän oli lisäksi kahtia jaetun talousosaston toisen jaoston puheenjohtaja.<ref name="SBK" />