Ero sivun ”Astevaihtelu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 5:
Niin sanotun radikaalin eli sanavartalon sisällä tapahtuvan astevaihtelun lisäksi oletetaan kantasuomessa olleen myös suffiksaalinen eli pääte- ja johdinaineksia koskeva astevaihtelu: (pää- tai sivu)painollisen tavun jälkeen vahva-asteinen, painottoman tavun jälkeen heikkoasteinen pääte. Tästä on nykysuomessa enää vain joitain jälkiä (vrt. ''laivat puu'''ta''', miehet rauta'''a'''''; alun perin *'pū+'''ta''' vs. *'rau₍ta+'''δa''').
[[Suomen kieli|Suomen kielessä]] astevaihtelu ei enää ole pelkästään [[fonologia|fonologinen]] (äänne-ehtoinen) ilmiö (avotavun edellä ei enää aina ole vahva aste eikä umpitavun edellä aina heikko), koska alkuperäiset tavujen avoimuus- ja umpinaisuussuhteet ovat muuttuneet. Pitkän vokaalin edellä on aina vahva aste. Esimerkiksi ''kotiin''-sanassa toinen tavu on nykyään umpinainen, mutta alkuaan muoto on kuulunut ''kotihin'' kuten eteläpohjalaisissa murteissa vieläkin, ja siksi ''t'' on yhä vahvassa asteessa; sanassa ''hake'' on kaksois-''k'':n heikko aste (vrt. esimerkiksi monikkomuoto ''hakkeet''), koska sanan lopussa on alkuaan ollut konsonantti, jonka vaikutus ilmenee yhä niin sanotussa [[rajageminaatio]]ssa eli sananrajakahdennuksessa.
Lisäksi monet uudemmat sanat kuten [[lainasana]]t (''auto : auton''), erisnimet, varsinkin etunimet (''Heta : Hetan''), [[deskriptiivisana|deskriptiivi]]- ja [[slangi]]sanat (''mökä : mökän'') ovat astevaihtelun ulkopuolella – näin varsinkin yksinäisklusiilien osalta, geminaattaklusiilien astevaihtelua voi näissäkin ryhmissä esiintyä (''hitti : hitin'', ''Mikko : Mikon''). Etunimissä myös yksittäis-t mukautuu astevaihteluun (Ahti : Ahdin, Raita : Raidan, Satu : Sadun, Veeti : Veedin).
| |||