Ero sivun ”Astevaihtelu” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Astevaihtelu''' on useimpien [[itämerensuomalaiset kielet|itämerensuomalaisten kielten]] ilmiö (samantapaista esiintyy myös useimmissa [[saamelaiskielet|saamelaiskielissä]]), jossa [[klusiili]]t, eli ''k''-, ''p''- ja ''t''-äänteet (sekä marginaalisesti lainasanoissa ''g''-, ''b''- ja ''d''-äänteet) vaihtelevat sanan eri [[taivutus (kielioppi)|taivutusmuodoissa]]: joko kaksoisklusiili yksinkertaisen kanssa (kestovaihtelu) tai yksinkertainen klusiili jonkin toisen äänteen kanssa (laatuvaihtelu). Astevaihtelua esiintyy sekä [[nomini]]en että [[verbi]]en taivutuksessa ja myös [[johdos]]ten muodostamisessa. Astevaihtelun yhteydessä käytetään termejä ''vahva aste'' ja ''heikko aste'': kesto­vaihtelun tapauksessa [[geminaatta]] ''kk'', ''pp'' tai ''tt'' on vahva, yksinäis­konsonantti ''k'', ''p'' tai ''t'' heikko aste, kun taas laatu­vaihtelun tapauksessa yksittäiskonsonantti ''k'', ''p'' tai ''t'' on vahva aste, niiden muu vastine tai puuttuminen heikko aste. Laatuvaihtelussa k:n heikkoasteinen vastine on yleensä kato (''leuka : leuan''), p:n vastine v (''ripa : rivan'') ja t:n vastine d (''kato : kadon'').
 
Astevaihtelun perussääntö on, että avotavun edellä on vahva, umpitavun edellä heikko aste. Vielä kantasuomessa ([[itämerensuomalaiset kielet|itämerensuomalaisten kielten]] kantamuodossa) astevaihtelu oli säännöllinen äänneilmiö: sanavartalon sisäinen klusiili(sto) heikentyi aina, jos siitä alkava [[tavu]] oli umpinainen eli päättyi [[konsonantti]]in. Ilmiön taustalla oli mahdollisesti jonkinlainen pyrkimys alkuperäisten painotussuhteiden säilyttämiseen eli painollisen ja painottoman tavun eron selventämiseen pitkää painotonta tavua ”heikentämällä”, mutta myös [[germaaniset kielet|germaanisten kielten]] vaikutusta on epäilty (kantagermaanissa ns. [[Vernerin laki|Vernerin lain]] mukaan tietyt konsonantit soinnillistuivat painotussuhteista riippuen).