Ero sivun ”Retorinen kysymys” versioiden välillä

* "Lasketko”Lasketko leikkiä?"”

* "Etkö”Etkö parempaa keksinyt?"”

* "Oletko”Oletko sinä vähän tyhmä?"”

* "Kukapa”Kukapa ei haluaisi kaunista kotia!"”

* "Ihanko”Ihanko tosi?" ”

* "Onko”Onko toimittaja itse jo lopettanut vaimonsa hakkaamisen?"”

* "Mene”Mene ja tiedä!"”

Koska retoriseen kysymykseen ei odoteta varsinaista vastausta, sitä käytetään yleensä puheteknisenä keinona, jolla pysäytetään asian käsittely. Tyypillisesti retorinen kysymys tuo esille ongelman tai aiheen: ''Kukapa ei haluaisi kaunista kotia''. Sitä aletaan sitten selvittää, esimerkiksi millainen [[koti]] on kaunis ja miten kodin kauneus saadaan aikaan. Retorisen kysymyksen avulla käsiteltävän asian merkitys korostuu. Se pysäyttää asian käsittelyn ja kuulijat alkavat miettiä, mutta kertoja "vastaakin"”vastaakin” itse ryhtymällä varsinaisesti käsittelemään asiaa. Retorisen kysymyksen esittäjän pitää kuitenkin monesti viestiä vielä erikseen eleillä[[ele]]illä, ilmeillä[[ilme]]illä tai äänenpainollaan, ettei hän odotakaan kuulijoilta vastausta. Väitteeksi tai kysymykseksi tulkittuna retorinen kysymys voi silti saada kuulijat miettimisen sijasta puuttumaan asiaan: ''Oletko itse vähän tyhmä?'' Yksi retoristen kysymysten käytön pääperiaatteista on, ettei niitä pidä esittää liikaa, jotta ne eivät menetä tehoaan.