Ero sivun ”Ulkoilmamaalaus” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh |
artikkelista Berndt Lindholm tiivistettynä |
||
Rivi 4:
Taiteilijat olivat jo pitkään maalanneet ulkona, mutta vielä 1800-luvun alkupuolella oli tapana maalata lopulliset teokset valmiiksi ateljeessa.
1800-luvun lopulla maisemien ja maisemaan sijoitettujen ihmisten maalaaminen ulkona, luonnonvalossa tuli yleiseksi. Ulkoilmamaalausta on pidetty alun perin Ranskasta lähtöisin olevana maalaustapana. [[Barbizonin koulu]]kunta ja [[Impressionismi|impressionistit]] aloittivat ulkoilmamaalauksen. Myös [[Newlynin koulukunta]], Englannissa 1880-luvulta 1900-luvun alkuun pienessä [[Cornwall]]in kalastajakylässä
[[Berndt Lindholm]] kuvaili ulkoilmamaalausta näin:: {{Sitaatti|''Vähitellen kaikki ovat alkaneet rynnätä maaseudulle ravistaakseen harteiltaan akateemisen pakkopaidan. Mestareilta on opittu, että luonnonkauneutta pitää opiskella luonnossa. Siepata siitä hetken vaikutelma, se on nyt tavoite... tutkimalla huolellisesti kohteen värejä ja miten silmä havaitsee niiden muutokset luonnossa, kun ilma ja valo vaikuttavat niihin eri tavoin ...<ref name="nikkemedia">[http://www.nikkemedia.fi/ivailu/nettikurssit/taidehistoria1/pariisi.html Taidehistorian nettikurssit]</ref>}}
Tehdasvalmisteisten [[öljyväri]]tuubien tulo markkinoille vaikutti ulkoilmamaalauksen yleistymiseen. Aikaisemmin maalari teki omat maalinsa hiertämällä ja sekoittamalla [[pigmentti|pigmentin]] pellavaöljyyn. Uudet, valmiiksi sekoitetut maalit oli pakattu nykyajan hammastahnatuubia muistuttavaan tinaputkeen, jossa maalin koostumus oli tahnamaista. Ulkoilmamaalauksen syntyaikoihin yleistyivät myös maalaustelineet, joissa oli kokoonpainuvat [[teleskooppi]]jalat ja laatikko, jossa saattoi säilyttää maalausvälineitä. Näiden välineiden avulla retket metsiin ja erämaihin tulivat vähemmän hankaliksi.
|