Ero sivun ”Panssarintorjuntakivääri” versioiden välillä

'''Panssarintorjuntakivääri''' on [[kaliiperi|suurikaliiperinen]] [[kivääri]], jonka [[ammus|ammukset]] läpäisevät panssariterästä[[panssari]]a. Ase oli tarkoitettu ensisijaisesti [[panssarintorjunta]]an, mutta [[panssarivaunu]]jen nopea kehitys [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] kynnyksellä ja sen alettua teki siitä pian vanhentuneen. Vaunujen panssarointi oli jo sodan alussa niin paksua, ettei pst-kiväärin ammus yksinkertaisesti läpäissyt sitä. Miesvoimin kuljetettavissa panssarintorjunta-aseissa siirryttiin hyvin pian [[sinko]]aseisiin, joista kenties kuuluisimpia olivat amerikkalainenyhdysvaltalainen [[bazooka]] ja saksalainen [[panssarikauhu]] sekä [[panssarinyrkki|-nyrkki]].

Ensimmäiset panssarivaunut jotka ilmestyivät maailmansodan taistelunäyttämölle olivat lähes immuuneja [[jalkaväki|jalkaväen]] kivääritulelle. Myös panssariautot kykenivät liikkumaan suhteellisen huolettomasti, mutta sellaista tavallinen rivimies harvoin edes kohtasi. Ainostaan tykistön tuli kykeni rajoittamaan vihollisen panssareiden käyttöä mutta jalkaväkimies oli auttamatta alakynnessä niiden rinnalla. Ensimmäisiä yrityksiä panssarintorjunnassa [[Saksan keisarikunta|saksalaisilla]] olivat [[patruuna|erikoispatruunat]], joissa [[luoti (ase)|luoti]] oli asetettu hylsyyn nurinpäin ja ruutimäärää oli lisätty. Tämän kaltaiset luodit osuivat panssariin perä edellä, jolloin ne stanssasivat pyöreän palan irti teräksestä. Läpäisy oli siten parempi kuin teräväkärkisellä luodilla, joka muodostaan johtuen joutuu "auraamaan"”auraamaan” tiensä teräksen läpi.

Kun uudemmat vaunumallit sodan jatkuessa varustettiin saatujen kokemuksien perusteella paksummalla panssaroinnilla, nämäkin torjuntakeinot menettivät kerralla tehonsa. Ensimmäisen erityisesti panssarintorjuntaan tarkoitetun kiväärin kehittivät saksalaiset. Tämän suurikaliiperisen kiväärin luoti kykeni läpäisemään uusimpien vaunutyyppien panssaroinnin ja jälleen nykypäiviin jatkunut ase-vasta-ase-kilpajuoksu sai uuden asetelman. Ongelmaa ei kuitenkaan oltu ratkaistu lopullisesti sillä panssarintorjuntakiväärillä ampuminen oli hankalaa, suuri rekyyli saattoi joskus jopa murtaa ampujan [[solisluu]]n tai saada olkanivelen sijoiltaan. Panssarintorjuntakiväärit oli kehitetty voimakkaista Mauser-kivääreistä tai [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläisistä]] urheiluaseista. Kaliiperit olivat 12–13 millimietriä. Ensimmäisen maailmansodan aikana [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] kehitettiin puolen tuuman kaliiperinen suurilähtönopeuksinen patruuna ilmatorjuntaan. Sitä käytettiin Browningin suunnittelemassa .50-kaliiperin konekiväärissä. Patruuna perustui [yhdysvaltalaiseen .30–06 kaliiperin jalkaväen patruunaan. Kun tieto saksalaisten panssariluodeista levisi käytiin yhdysvalloissa keskustelua sen kopioinnista uuden konekiväärin patruunaksi. Tutkimuksien jälkeen tämä hylättiin, sen ominaisuudet muokattuna tekivät siitä hankalan käytettäväksi automaattiaseissa. Browning M2 .50 sai tehtäväkseen toimia panssaritorjunta-aseena sellaisenaan.

Toisen maailmansodan alussa useimmilla valtioilla oli suurikaliiperisia, suurella lähtönopeudella ammuksen matkaan ampuvia panssarintorjuntakiväärejä käytössään. Nämä olivat käyttökelpoisia sodan alkaessa vanhempiin panssarivaunutyyppeihin nähden. Panssareiden tultua paksummiksi uudemmissa malleissa panssarintorjuntakiväärit jäivät hyödyttömiksi. Joitakin 20 mm:n aseita käytettiin yhä, mutta pian panssarintorjuntaan tarvittiin huomattavasti tehokkaampia välineitä kuten [[Panssarintorjuntakanuunapanssarintorjuntakanuuna|pst-tykkejä]] ja [[sinko]]ja. Singoissa panssarin läpäisyyn käytettävä ammus saa liike-energiansa raketista. Joitakin panssarintorjuntakivääreitä jäi silti käyttöön, kuten suomalainen [[Lahti L-39]], jolla tuhottiin [[bunkkeri|bunkkereita]], ajoneuvoja ja jopa lentokoneita[[lentokone]]ita. Asetta käytettiin myös vihollisen häirintään. Neuvostoliittolaisia [[PTRS|PTRS-41]]- ja [[PTRD]]-kivääreitä käytettiin vielä [[Korean sota|Korean sodan]] aikana [[Pohjois-KoreanKorea]]n ja Kiinan[[Kiina]]n armeijoissa.