Avaa päävalikko

Muutokset

30 merkkiä lisätty, 7 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
{{Lähteetön}}
[[Kuva:Vonpapen1.jpg|thumb|200px|Franz von Papen]]
'''{{Audio|Franz Joseph Hermann Michael Maria von Papen.ogg|Franz Joseph Hermann Michael Maria von Papen}}''' (s. [[29. lokakuuta]] [[1879]] [[Werl]], [[Nordrhein-Westfalen|Westfalen]] – [[2. toukokuuta]] [[1969]], [[Obersasbach]], [[Baden-Württemberg]]) oli [[saksa]]lainensaksalainen [[Keskustapuolue (Saksa)|Keskustapuolueen]] (''Deutsche Zentrumspartei'') poliitikko ja Saksan 22. [[valtakunnankansleri]] [[Weimarin tasavalta|Weimarin tasavallan]] aikana. [[Adolf Hitler]]in valtaannousua edistänyt von Papen oli varakanslerina [[Hitlerin hallitus|Hitlerin hallituksessa]] ja myöhemmin Saksan suurlähettiläänä [[Wien]]issä ja [[Ankara]]ssa. Hän oli syytettynä [[Nürnbergin oikeudenkäynti|Nürnbergin oikeudenkäynnissä]], mutta hänet todettiin syyttömäksi ja vapautettiin.
 
==Tausta==
Papen oli lähtöisin vauraasta katolisesta perheestä Werlistä, Westfalenista. Hän sai ratsuväenupseerin arvon, minkä jälkeen hänet nimitettiin Saksan sotilasattašeaksi [[Washington D.C.|Washingtoniin]], [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]]. Nimitykseen vaikutti ennen kaikkea Franz von Papenin isän läheinen suhde [[Saksan keisari]] [[Vilhelm II (Saksa)|Vilhelm II]]:een]]. Washingtonissa von Papenin toimivalta ulottui myös [[Meksiko]]on. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] sytyttyä von Papenin tehtäväksi tuli varmistaa Meksikon ystävälliset suhteet Saksaan ja samalla tehdä työtä Saksan hyväksi Yhdysvalloissa. Kun kävi ilmi, että von Papen oli toimittanut salaisia tietoja isänmaahansa – hänen epäillään kertoneen esimerkiksi [[RMS Lusitania|LusitaniaLusitanian]]n lähtöajan ja reitin – Yhdysvallat karkotti hänet maasta vuonna [[1916]].
 
Papen oli lähtöisin vauraasta katolisesta perheestä Werlistä, Westfalenista. Hän sai ratsuväenupseerin arvon, minkä jälkeen hänet nimitettiin Saksan sotilasattašeaksi [[Washington D.C.|Washingtoniin]], [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]]. Nimitykseen vaikutti ennen kaikkea Franz von Papenin isän läheinen suhde Saksan keisari [[Vilhelm II (Saksa)|Vilhelm II]]:een. Washingtonissa von Papenin toimivalta ulottui myös [[Meksiko]]on. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] sytyttyä von Papenin tehtäväksi tuli varmistaa Meksikon ystävälliset suhteet Saksaan ja samalla tehdä työtä Saksan hyväksi Yhdysvalloissa. Kun kävi ilmi, että von Papen oli toimittanut salaisia tietoja isänmaahansa – hänen epäillään kertoneen esimerkiksi [[RMS Lusitania|Lusitania]]n lähtöajan ja reitin – Yhdysvallat karkotti hänet maasta [[1916]].
 
==Paluu Saksaan==
Kotimaahansa palattuaan von Papen palveli ensin [[Länsirintama (ensimmäinen maailmansota)|länsirintamalänsirintamalla]]lla ja sitten esikuntaupseerina [[Turkki|Turkin]] rintamalla. Hän palveli myös majurina [[Palestiina]]ssa. [[Lähi-itä|Lähi-idässä]] von Papen oppi tuntemaan myös myöhemmän Saksan ulkoministerin [[Joachim von Ribbentrop|Joachim Ribbentrop]]in. Tällä tuli olemaan myöhemmin suuri merkitys Saksan poliittisessa historiassa. Ribbentrop tutustutti [[Adolfvon Hitler|Hitlerin]]Papenin ja von PapeninHitlerin toisiinsa ja avasi näin oven heidän yhteistyölleen.
 
Kotimaahansa palattuaan von Papen palveli ensin [[Länsirintama (ensimmäinen maailmansota)|länsirintama]]lla ja sitten esikuntaupseerina [[Turkki|Turkin]] rintamalla. Hän palveli myös majurina [[Palestiina]]ssa. Lähi-idässä von Papen oppi tuntemaan myös myöhemmän Saksan ulkoministerin [[Joachim von Ribbentrop|Joachim Ribbentrop]]in. Tällä tuli olemaan myöhemmin suuri merkitys Saksan poliittisessa historiassa. Ribbentrop tutustutti [[Adolf Hitler|Hitlerin]] ja von Papenin toisiinsa ja avasi näin oven heidän yhteistyölleen.
 
==Poliittinen ura==
Saksan sodassa kärsimän tappion jälkeen von Papen erosi armeijan palveluksesta yliluutnanttina keväällä [[1919]]. Hän ei koskaan toipunut [[Saksan keisarikunta|Saksan keisarikunnan]] luhistumisesta, eikä näin ollen halunnut palvella myöskään tasavaltalaisessa armeijassa. Hän asettui samana vuonna asumaan [[Dülmen]]iin, Westfaleniin. Von Papen alkoi kiinnostua politiikasta ja liittyi [[Berliini]]ssä toimineeseen konservatiiviseen Saksalaiseen herrainklubiin. Vuosina [[1921]]–[[1928]] ja [[1930]]–[[1932]] hän edusti katolista Keskustapuoluetta (Zentrum) [[Preussi]]n maapäivillä. Puolueessaan hän edusti oikeistolaista, monarkistista siipeä. Niinpä hän ei vuoden [[1925]] presidentinvaaleissa tukenutkaan oman puoleensa [[Wilhelm Marx]]ia, vaan antoi tukensa protestanttiselle, kansalliskonservatiiviselle [[Paul von Hindenburg]]ille. Von Hindenburg ei koskaan unohtanut von Papenin antamaa tukea ja piti tätä tästä lähtien luottomiehenään ja uskottunaan. Zentrum sitä vastoin halusi erottaa von Papenin puolueesta. Von Papenista oli kuitenkin tullut kesällä 1925 puolueen lehden, Germanian, toimituskunnan puheenjohtaja, joten hän pystyi puolustautumaan tehokkaasti julkisuudessa ja saamaan näin monet epäröivät puoluetoverit puolelleen.
 
Saksan sodassa kärsimän tappion jälkeen von Papen erosi armeijan palveluksesta yliluutnanttina keväällä [[1919]]. Hän ei koskaan toipunut Saksan keisarikunnan luhistumisesta, eikä näin ollen halunnut palvella myöskään tasavaltalaisessa armeijassa. Hän asettui samana vuonna asumaan [[Dülmen]]iin, Westfaleniin. Von Papen alkoi kiinnostua politiikasta ja liittyi [[Berliini]]ssä toimineeseen konservatiiviseen Saksalaiseen herrainklubiin. Vuosina [[1921]]–[[1928]] ja [[1930]]–[[1932]] hän edusti katolista Keskustapuoluetta (Zentrum) [[Preussi]]n maapäivillä. Puolueessaan hän edusti oikeistolaista, monarkistista siipeä. Niinpä hän ei vuoden [[1925]] presidentinvaaleissa tukenutkaan oman puoleensa [[Wilhelm Marx]]ia, vaan antoi tukensa protestanttiselle, kansalliskonservatiiviselle [[Paul von Hindenburg]]ille. Von Hindenburg ei koskaan unohtanut von Papenin antamaa tukea ja piti tätä tästä lähtien luottomiehenään ja uskottunaan. Zentrum sitä vastoin halusi erottaa von Papenin puolueesta. Von Papenista oli kuitenkin tullut kesällä 1925 puolueen lehden, Germanian, toimituskunnan puheenjohtaja, joten hän pystyi puolustautumaan tehokkaasti julkisuudessa ja saamaan näin monet epäröivät puoluetoverit puolelleen.
 
==Valtakunnankansleri==
[[Kuva:Bundesarchiv Bild 183-1988-0113-500, Franz v. Papen.jpg|thumb|200px|Franz von Papen]]
[[1. heinäkuuta]] [[1932]] presidentti [[Paul von Hindenburg]] valitsi hänet yllättäen valtakunnankansleriksi[[valtakunnankansleri]]ksi korvaamaan Papenin oman puolueen johtajan [[Heinrich Brüning]]in. Tämä johtui pitkälti presidentin tuolloin läheisen neuvonantajan kenraali [[Kurt von Schleicher]]in suosituksista. Oma puolue hylkäsi Papenin, koska se katsoi tämän pettäneen Brüningin. [[Reichstag]]issa Papen sai tukea ainoastaan konservatiiviselta ''Deutschnationale VolksparteiVolksparteiilta''ilta (DNVP). Papen hallitsi autoritäärisin ottein. Hän aloitti vallankaappauksen [[Preussi]]ssa sosiaalidemokraatisjohtoista hallitusta vastaan ja poisti edeltäjänsä [[Sturmabteilung|SA]]:lle]] asettamat kiellot pyrkiessään saamaan tukea [[natsipuolueSaksan kansallissosialistinen työväenpuolue|natseilta]] hallituksessaan. Lopulta kahdet Reichstagin vaalit vain vahvistivat natsien voimaa, mutta eivät parantaneet Papenin kannatusta.
 
[[6. marraskuuta]] [[1932]] pidetyt vaalit toivat [[kansallissosialistiselle puolueelle (NSDAP]]:lle) kirvelevän tappion, sitä vastoin [[Saksalaiskansallinen kansanpuolue]] DNVP, joka ainoana tuki von Papenia, saavutti voiton. Von Papen ei kuitenkaan saanut toivomaansa enemmistöä valtiopäiville, koska myös [[Saksan kommunistinen puolue]] KPD voitti lisäpaikkoja. Yhdessä natsien kanssa kommunisteilla oli valtiopäivillä määrävähemmistö, joten ne pystyivät estämään von Papenin lakiesitysten läpimenon.
 
Franz von Papen esitti valtakunnanpresidentti von Hindenburgille [[2. joulukuuta]] [[1932]], että tämä julistaisi Saksaan poikkeustilan ja hajottaisi valtiopäivät pitämättä uusia vaaleja. Poikkeustilan turvin sekä NSDAP että KPD tulisi kieltää ja niiden sotilaalliset järjestöt ([[SA]] ja [[SS]] sekä [[Roter Frontkämpferbund]]) tulisi hajottaa. Valtakunnanpresidentti voisi hallita maata hätätila-asetusten turvin, ja maalle tulisi valmistaa uusi, presidenttivaltainen perustuslaki. Von Papen halusi siis suorittaa koko Saksassa sellaisen vallankaappauksen, jonka hän oli pannut toimeen Preussissa. Hän vakuutti myös, että valtakunnanarmeija Reichswehr pystyisi pitämään tilanteen hallinnassaan.
 
Valtakunnanpresidentti von Hindenburg ei kuitenkaan halunnut kuulla tällaisesta laittomuudesta. Hänellä oli tukenaan toisen suojattinsa, [[Kurt von Schleicher]]in suunnitelma. Tämä halusi päästä valtakunnankansleriksi von Papenin paikalle. Hän oli ehdottanut von Hindenburgille yrittävänsä hajottaa kansallissosialistisen puolueen tarjoamalla sen vasemmistolle hallituspaikkoja. Von Hindenburg piti suunnitelmaa toteuttamisen arvoisena. Niinpä hän murheellisena ja kyynelsilmin vapautti "lempikanslerinsa"”lempikanslerinsa” von Papenin tämän tehtävistä 3. joulukuuta 1932. Seuraavana päivänä hän nimitti von Schleicherin tämän seuraajaksi. Von Papen ei koskaan toipunut entisen ystävänsä ja suojelijansa von Schleicherin "petoksesta"”petoksesta”.
 
Koko hallitusaikanaan Franz von Papen ei siis onnistunut saamaan tuekseen toimivaa enemmistöä valtiopäivillä. Hän joutui hallitsemaan valtakunnanpresidentin antamien hätätila-asetusten turvin, ollen näin täysin riippuvainen presidentin mielisuosiosta. Hänen hallituksensa sai kuitenkin aikaan laman kurjistaman talouden jonkinasteisen elpymisen ja työttömyyden kääntymisen laskuun. Von Papen aloitti työllistämisohjelman, mutta laajempia suunnitelmia, ennen kaikkea moottoriteiden rakentamista, ei voitu toteuttaa, koska ne olivat [[VersaillesinVersailles’n rauhansopimus|Versaillesin rauhansopimuksenrauha]]nsopimuksen vastaisia. Von Papenin hallituksen talousuudistukset antoivat kuitenkin hyvän pohjan Hitlerin hallitukselle.
 
==Hitlerin myötäilijä==
Kun tuli selväksi että Schleicher ei saa Reichstagin enemmistön kannatusta taakseen von Papen ja DNVP:n johtaja [[Alfred Hugenberg]] sopivat yhdessä [[Hitler]]in kanssa, että tästä voisi tulla uusi valtakunnankansleri ja von Papenista tulisi hallitukseen varakansleri (''Vizekanzler''). Von Papen käytti läheisiä suhteitaan presidentti von Hindenburgiin ja taivutteli tämän (joka aiemmin ei ollut halunnut Hitleriä valtakunnankansleriksi) erottamaan Schleicherin ja nimittämään Hitlerin valtakunnankansleriksi [[30. tammikuuta]] [[1933]].
 
Kun tuli selväksi että Schleicher ei saa Reichstagin enemmistön kannatusta taakseen von Papen ja DNVP:n johtaja [[Alfred Hugenberg]] sopivat yhdessä [[Hitler]]in kanssa, että tästä voisi tulla uusi valtakunnankansleri ja von Papenista tulisi hallitukseen varakansleri (''Vizekanzler''). Von Papen käytti läheisiä suhteitaan presidentti von Hindenburgiin ja taivutteli tämän (joka aiemmin ei ollut halunnut Hitleriä valtakunnankansleriksi) erottamaan Schleicherin ja nimittämään Hitlerin valtakunnankansleriksi [[30. tammikuuta]] [[1933]].
 
Hallitusneuvotteluissa oli sovittu, että kansallissosialistisia ministereitä vastassa olisi mahdollisimman voimakas kansalliskonservatiivinen vastapaino. Kansallissosialisteilla oli vain kolme ministerinpaikkaa; valtakunnankansleri Hitlerin lisäksi kansallissosialisteja edustivat salkuton ministeri [[Hermann Göring]] ja valtakunnansisäministeri [[Wilhelm Frick]]. Von Papenista itsestään tuli hallituksen varakansleri, teoriassa toinen mies heti Hitlerin jälkeen.
 
==Von Papen syrjäytetään==
Kun Hitler oli vallassa, von Papen ja hänen liittolaisensa syrjäytettiin nopeasti. Von Papen lopetti varakanslerina vuonna [[7. elokuuta]] [[1934]] arvosteltuaan kansallissosialistista hallintoa [[Marburg]]in yliopistossa pitämässä puheessaan. [[Pitkien puukkojen yö]]n yhteydessä, jolloin monet Hitlerin vastustajat puolueen sisä- ja ulkopuolella murhattiin (mukaan lukien von Schleicher), von Papen pidätettiin ja pantiin kotiarestiin kolmeksi päiväksi kun taas hänen sihteerinsä [[Herbert von Bose]] ja puheenkirjoittajansa [[Edgar Julius Jung]] murhattiin.
 
Heinäkuussa 1933 von Papen johti neuvotteluja, joiden seurauksena Hitlerin hallitus ja [[Vatikaani]] solmivat yhä vieläkin voimassa olevan valtakunnankonkordaatin, joka sääteli valtion ja katolisen kirkon suhteita. Vatikaani luotti hartaana katolilaisena tunnettuun von Papeniin, joka kuului Jerusalemin [[Pyhän haudan ritarikunta]]an, katoliseen hengelliseen ritarijärjestöön. Kun [[Itävalta|Itävallan]] liittokansleri [[Engelbert Dollfuß]] oli saanut surmansa kansallissosialistien vallankaappausyrityksen yhteydessä [[25. heinäkuuta]] [[1934]], Hitler nimitti von Papenin Saksan erikoislähettilääksi [[Wien]]iin, ilmeisenä tarkoituksenaan rauhoittaa suhteita Itävaltaan.
Kun Hitler oli vallassa, von Papen ja hänen liittolaisensa syrjäytettiin nopeasti. Von Papen lopetti varakanslerina vuonna [[7. elokuuta]] [[1934]] arvosteltuaan kansallissosialistista hallintoa [[Marburg]]in yliopistossa pitämässä puheessaan. [[Pitkien puukkojen yö]]n yhteydessä, jolloin monet Hitlerin vastustajat puolueen sisä- ja ulkopuolella murhattiin (mukaan lukien von Schleicher), von Papen pidätettiin ja pantiin kotiarestiin kolmeksi päiväksi kun taas hänen sihteerinsä [[Herbert von Bose]] ja puheenkirjoittajansa [[Edgar Julius Jung]] murhattiin.
 
Heinäkuussa 1933 von Papen johti neuvotteluja, joiden seurauksena Hitlerin hallitus ja [[Vatikaani]] solmivat yhä vieläkin voimassa olevan valtakunnankonkordaatin, joka sääteli valtion ja katolisen kirkon suhteita. Vatikaani luotti hartaana katolilaisena tunnettuun von Papeniin, joka kuului Jerusalemin [[Pyhän haudan ritarikunta]]an, katoliseen hengelliseen ritarijärjestöön. Kun [[Itävalta|Itävallan]] liittokansleri [[Engelbert Dollfuß]] oli saanut surmansa kansallissosialistien vallankaappausyrityksen yhteydessä [[25. heinäkuuta]] [[1934]], Hitler nimitti von Papenin Saksan erikoislähettilääksi [[Wien]]iin, ilmeisenä tarkoituksenaan rauhoittaa suhteita Itävaltaan.
 
==Suurlähettiläänä==
Vuonna [[1936]] von Papen sai suurlähettilään arvon. Hänen salainen tehtävänsä oli valmistella [[Anschluss]]ia, Itävallan liittämistä Saksaan. Hän saikin liittymiselle muiden muassa Wienin vaikutusvaltaisen arkkipiispan, kardinaali Innizerin tuen. Itävallan liityttyä Saksaan von Papenista tuli [[1939]] maansa suurlähettiläs [[Ankara]]an, [[Turkki]]in. Hän sai aikaan turkkilais-saksalaisen ystävyyssopimuksen solmimisen 18. kesäkuuta [[1940]]. Von Papen vaikutti myös ratkaisevasti siihen, että Turkki pysytteli sodassa puolueettomana eikä asettunut [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] puolelle. Von Papen karkotettiin Turkista maan katkaistua diplomaattiset suhteet Saksaan vuonna [[1944]]. Sodan aikana vallanpitäjät Berliinissä harkitsivat myös von Papenin nimittämistä suurlähettilääksi Vatikaaniin[[Vatikaani]]in, mutta Berliinin katolinen arkkipiispa Konrad von Preysing esti tämän. Vuonna [[1938]] von Papen oli liittynyt jäseneksi kansallissosialistiseen puolueeseen.
 
[[1936]] von Papen sai suurlähettilään arvon. Hänen salainen tehtävänsä oli valmistella [[Anschluss]]ia, Itävallan liittämistä Saksaan. Hän saikin liittymiselle muiden muassa Wienin vaikutusvaltaisen arkkipiispan, kardinaali Innizerin tuen. Itävallan liityttyä Saksaan von Papenista tuli [[1939]] maansa suurlähettiläs [[Ankara]]an, [[Turkki]]in. Hän sai aikaan turkkilais-saksalaisen ystävyyssopimuksen solmimisen 18. kesäkuuta [[1940]]. Von Papen vaikutti myös ratkaisevasti siihen, että Turkki pysytteli sodassa puolueettomana eikä asettunut liittoutuneiden puolelle. Von Papen karkotettiin Turkista maan katkaistua diplomaattiset suhteet Saksaan vuonna [[1944]]. Sodan aikana vallanpitäjät Berliinissä harkitsivat myös von Papenin nimittämistä suurlähettilääksi Vatikaaniin, mutta Berliinin katolinen arkkipiispa Konrad von Preysing esti tämän. Vuonna [[1938]] von Papen oli liittynyt jäseneksi kansallissosialistiseen puolueeseen.
 
==Sodan jälkeen==
[[Liittoutuneet]] ottivat Papenin kiinni sodan jälkeen ja hän oli syytettynä [[Nürnbergin oikeudenkäynti|Nürnbergin oikeudenkäynnissä]], mutta hänet vapautettiin syytteistä. Saksalainen tuomioistuin tuomitsi hänet kuitenkin vuonna [[1947]] kahdeksaksi vuodeksi pakkotyöhön syyllisenä kansallissosialismin rikoksiin. Valituksen jälkeen tuomio kumottiin vuonna [[1949]], mutta von Papenin omaisuudesta suurin osa takavarikoitiin. Hänen syntymäkaupunkinsa Werl oli jo vuonna [[1945]] peruuttanut hänelle vuonna [[1933]] myönnetyn kunniakaupunkilaisen arvon.
 
Vuonna [[1952]] ilmestyi von Papenin muistelmateos "''Der Wahrheit eine Gasse"'' ("''Totuuden kuja"''). 1950-luvulla hän yritti myös menestyksettä paluuta politiikkaan. Kuolemaansa asti von Papen kieltäytyi myöntämästä omaa rooliaan Hitlerin valtaannousussa.
[[Liittoutuneet]] ottivat Papenin kiinni sodan jälkeen ja hän oli syytettynä [[Nürnbergin oikeudenkäynti|Nürnbergin oikeudenkäynnissä]], mutta hänet vapautettiin syytteistä. Saksalainen tuomioistuin tuomitsi hänet kuitenkin vuonna [[1947]] kahdeksaksi vuodeksi pakkotyöhön syyllisenä kansallissosialismin rikoksiin. Valituksen jälkeen tuomio kumottiin vuonna [[1949]], mutta von Papenin omaisuudesta suurin osa takavarikoitiin. Hänen syntymäkaupunkinsa Werl oli jo vuonna [[1945]] peruuttanut hänelle vuonna [[1933]] myönnetyn kunniakaupunkilaisen arvon.
 
Vuonna [[1952]] ilmestyi von Papenin muistelmateos "Der Wahrheit eine Gasse" ("Totuuden kuja"). 1950-luvulla hän yritti myös menestyksettä paluuta politiikkaan. Kuolemaansa asti von Papen kieltäytyi myöntämästä omaa rooliaan Hitlerin valtaannousussa.
 
Von Papen oli harras katolilainen, ja hänen osakseen tulikin kirkollisia kunnianosoituksia. Vuonna [[1923]] paavi [[Pius XI]] nimitti hänet paavilliseksi salakamarineuvokseksi, ja vuonna [[1959]] paavi [[Johannes XXIII]] vahvisti nimitykset. Von Papen kuului myös maltalaisritareihin ja Jerusalemin pyhän haudan ritarikuntaan.
22 996

muokkausta