Ero sivun ”Salamasota” versioiden välillä

'''Salamasota''' ({{k-de|Blitzkrieg}}, {{lausunta|De-blitzkrieg.ogg}}) tarkoittaa nopeaa puolustuslinjojen läpi suunnattavaa hyökkäystä vihollisen taistelevien yksikköjen lamauttamiseksi. Hyökkäystä kuvaa sen raivokkuus, yllätyksellisyys ja aselajien saumaton yhteistyö. Salamasodan periaatteen esitti ensimmäisenä englantilainen kenraali [[J.F.C. Fuller]], ja sitä sovellettiin ensimmäisen kerran [[Amiensin taistelu]]ssa 1918. Salamasodan teoria kehittyi lopulliseen muotoonsa [[saksa]]laistensaksalaisten sotateoreetikkojen ja sodanjohtajien toimesta [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] jälkeen 1900-luvun alkupuolella. Teoria pohjautui kuuluisan sotateoreetikon [[Carl von Clausewitz]]in teoksessaan ''Sodankäynnistä'' (''Vom Kriege'') 1800-luvun puolivälissä esittämiin ”vallankumouksellisiin” käsityksiin esimerkiksi [[ratsuväki|ratsuväen]] käytöstä. [[Panssarivaunu]]ja voidaan pitää 1900-luvun vastineena ratsuväelle niin käyttötarkoitukseltaan kuin toimenkuvaltaankin. Myöhemmin osan nopean iskukyvyn voimasta ovat korvanneet [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]]

Salamahyökkäyksen perusajatuksena on luoda hyökkäykselle selkeä painopiste eli murskata vihollislinjat muutamista kohdin yhtäaikaisella tykistökeskityksellä ja ilmaiskuilla. Tuliylläkön alettua panssarikiilat tunkeutuvat vihollisen puolustuslinjoihin tuhoten ja raivaten aukon puolustukseen. Samanaikaikaisesti tykistöllä aletaan suluttaa (ns. [[sulkutuli]]) murtokohtien takaisia alueita, ja ilmavoimilla tehdään raivokkaita iskuja vihollisen syvyydessä saattueita, tykistöasemia, joukkojen kokoontumisalueita ja huoltoa vastaan. Näillä toimenpiteillä aiheutetaan vihollispuolustuksessa paniikkia ja ns. domino-ilmiö, jolloin puolustus romahtaa. Tällöin alivoimainenkin hyökkääjä voi tuhota ja lamauttaa vihollisen armeijoita. Amiensissa 1918 brittijoukot pääsivät nopeasti ratkaisevaan läpimurtoon ilman vuoden 1916 [[Sommen offensiivi]]n kaltaisia massiivisia tappioita. Kuitenkin salamasodan idea jäi synnyinmaassaan Britanniassa vähälle huomiolle ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja salamasodan doktriinin kehittivätkin nykymuotoonsa saksalaiset, joilta oli [[Versailles’n rauha]]nsopimuksella kielletty muun muassa panssariaselaji, mutta jotka kehittivät taktiikkaansa [[Rapallon sopimus|Rapallon sopimuks]]esta alkaneen [[Neuvosto-Venäjä]]n, sittemmin myös [[Neuvostoliitto|Neuvostoliito]]n ja [[Weimarin Saksatasavalta|Saksan]] avulla. Panssarijoukot harjoittelivat Neuvostoliiton alueella [[Kazan]]issa.

[[Natsi-Saksa|Saksan]] menestys toisessa maailmansodassa perustui osaksi sen ylivoimaiseen sodanjohtoon. [[Länsi-Eurooppa|Länsi-Euroopan]] maat saivat huomata Saksan muuttaneen koko sodankäyntiä yhtä paljon kuin tuliaseet aikanaan. Euroopan läntiset osat taipuivat nopeasti perättäin Saksan panssareiden edessä. 1. syyskuuta [[1939]] [[puola]]laiset joutuivat ensimmäisinä kohtaamaan silloisen maailman tehokkaimman sotakoneen ja Puolan armeijan vastarinta taittui muutamassa viikossa.

Saksa [[taistelu Ranskasta|hyökkäsi]] kesällä [[1940]] [[Ranska]]an ([[Taistelu Ranskasta]]) [[Alankomaat|Alankomaiden]] kautta ranskalaisten vahvat puolustuslinjat kiertäen. Ranskan ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] siirtoarmeijoilla oli panssareita, mutta niitä ei keskitetty niin kuin Saksassa, vaan ne sijoitettiin jalkaväkidivisiooniin. Hyökkäyksen arkkitehteina toimineet [[Ewald von Kleist]] ja [[Heinz Guderian]] saivat huomata olevansa lähes huviajelulla Ranskan maaseudulla. Jalkaväki seurasi jopa viikon jäljessä miehittämään vallattuja alueita. Ranska antautui 22. kesäkuuta.

Euroopan läntisten osien jäätyä Saksan alaisuuteen ja [[operaatio Seelöwe|Englannin miehittämisen ([[Taistelu Britanniasta]]) epäonnistuttua [[Adolf Hitler]] käänsi katseensa itään; alkoi [[Operaatiooperaatio Barbarossa|operaatio Barbarossan]]n valmistelu. Tällä kertaa vastassa oli [[Neuvostoliitto]], maailman suurimpia teollisuusmahteja, maa mittaamattomine luonnonvaroineen ja ihmisreserveineen. Tämä kertoo uhkapelistä, jota Hitler ja Saksan sodanjohto kävi, mutta se myös kertoo saaduista kokemuksista ja siitä mahdollisuudesta, että alivoimainenkin armeija voi taidolla murtaa ylivoimaisen vastustajan taistelutahdon. [[Itärintama (toinen maailmansota)|Itärintamalta]] historiaan jäivät maailmanhistorian suurimmat voitot (ja tappiot) sekä [[motti]]taistelut. Pian sodan alettua Neuvostoliitossa kesällä [[1941]], salamasodankäynnin ekspertit Kleist ja Guderian motittivat nopeilla panssariarmeijoillaan miltei koko [[Ukraina]]n ja siellä olleet [[Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|venäläiset]] armeijat. Lopputuloksena satojatuhansia miehiä kuoli ja noin miljoona miestä jäi vangiksi. Taistelukentälle jäi mittaamattomat määrät materiaalia, Neuvostoliitto oli polvillaan, ja maailma haukkoi henkeä tämän käsittämättömän voiton edessä.

Myös [[liittoutuneet|länsiliittoutuneet]] oppivat salamasodan doktriinin ja ne lisäsivät mukaan laskuvarjojoukkojen käytön. Ylivoimaisen logistiikkansa ansiosta länsiliittoutuneet kykenivät valtaamaan Ranskan hyvin nopeasti 1944.

*[[Luftwaffe (Wehrmacht)|Luftwaffe]]