Ero sivun ”Lannoite” versioiden välillä

344 merkkiä lisätty ,  8 vuotta sitten
p (Käyttäjän Puutarhanet (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Luckas-bot tekemään versioon.)
{{Pääartikkeli|[[Ravinne]]}}
[[Kuva:Drainage nitrates vers HondeghemFr 2003 04 09.jpg|thumb|250px|Liiallinen lannoittaminen johtaa ravinteet vesistöihin joka [[Rehevöityminen|rehevöittää]] [[järvi]]ä ja [[joki]]a.]]
Lannoitteet sisältävät yleensä ennen kaikkea [[typpi|typpeä]], [[fosfori]]a ja [[kalium]]ia. Nämä kolme ovat kasvien pääravinteita. Niistä muodostuu NPK-arvo, eli ensimmäisenä typpi (N), toisena fosfori (P) ja kolmantena kalium (K). Jos lannoitetta on kilosata kiloa, ja lannoitteen NPK-arvo on 527-4-316, niin se sisältää arvioidustinoin 50 grammaa27kg typpeä, 4kg fosforia ja 16kg kalia.
 
Tyypilliset lisä- tai sivuravinteet ovat [[kalsium]], [[rikki]] ja [[magnesium]]. [[Hivenaine]]ina mukana on myös [[boori]]a, [[rauta]]a, [[sinkki]]ä, [[kupari]]a, [[molybdeeni]]a ja [[seleeni]]ä.
 
Fosfori on kasville tärkeä aine muodostettaessa uutta solukkoa sekä yhteyttämisen kannalta. Fosforia tarvitaan erityisesti heti itämisen jälkeen ja kukkimisvaiheessa.
 
Lannoituksessa fosfori on pakko antaa kylvön yhteydessä. Typen ja kaliumin voi levittää ennen kylvöä tai oraalletulon jälkeen, kun kasvi on 5-6 -lehtiasteella.
 
Suomen pelloissa on kaliumia luonnostaan niukasti. Pitäisi pyrkiä siihen, että koko vuoden lannoituksessa annettaisiin kalia 80% typen määrästä.
 
[[Vastustuskyky]] taudeille ja tukeva varsi ovat kaliumin ansiota. Kalium vaikuttaa myös muiden ravinteiden imeytymiseen. Kaliumintarve on suurimmillaan nuorilla kasveilla, mutta sitä tarvitaan myös terveiden [[kukinto]]jen muodostamiseen.
Rekisteröitymätön käyttäjä