Ero sivun ”Länsi-Saksa” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
JAnDbot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.2) (Botti poisti: de:Westdeutschland
Coen (keskustelu | muokkaukset)
Säätöä!
Rivi 1:
{{Viitteetön}}
[[Kuva:LocationWestGermany.png|thumb|250px|Saksan liittotasavallan hallinnoima alue 1949–1990]]
'''Länsi-Saksa''' (''Westdeutschland'') on epävirallinen termi, jolla [[Saksa|Saksan liittotasavaltaa]] kutsuttiin vuosina 1949–19901949–1990. Tällöin valtioon ei kuulunut [[Saksan demokraattinen tasavalta|Saksan demokraattisen tasavallan]] aluetta. [[Saksan jälleenyhdistyminen|Saksojen yhdistyessä]] vuonna [[1990]] Saksan demokraattisen tasavallan alueet liittyivät Saksan liittotasavaltaan, minkä seurauksena liittotasavaltaa on siitä lähtien kutsuttu lyhyesti Saksaksi.
 
==Toisen maailmansodan jälkeen==
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen [[natsi-Saksa]] jaettiin [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] kesken [[Saksan ja Itävallan miehitysvyöhykkeet|neljään miehitysvyöhykkeeseen]] [[Yhdysvallat|YhdysvaltojenYhdysvaltain]], [[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistyneen kuningaskunnanIson-Britannian]], [[Ranska]]n ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] kesken. Sodan jälkeen maa oli raunioina, miljoonat olivat menettäneet henkensä ja maassa oli miljoonia kodittomia [[pakolainen|pakolaisia]]. Saksassa tuota sodan jälkihetkeä nimitetään nollahetkeksi ({{k-de|Stunde Null}}).
 
Liittoutuneiden välien kiristyminen johti kuitenkin [[kylmä sota|kylmän sotaan]] ja [[rautaesirippu]] jakoi Saksan alueen kahtia. Alkuperäisenä suunnitelmana oli Saksan pitäminen yhtenä valtiona, mutta vastakkainasettelun vuoksi kolmesta länsiliittouneiden vyöhykkeestä tuli Saksan liittotasavalta ({{k-de|''Bundesrepublik Deutschland'', ''BRD}}'' tai ISO-Standard DEU) ja Neuvostoliiton vyöhykkeestä Saksan demokraattinen tasavalta ({{k-de|''Deutsche Demokratische Republik'', ''DDR}}''). Saksojen vastakkainasettelu ja jako oli kylmän sodan merkittävin ilmenemismuoto. Entinen Saksan pääkaupunki, [[Berliini]], jäi kokonaan DDR:n sisälle ja se jaettiin kaupungin miehitysvyöhykkeiden perusteella [[Länsi-Berliini|Länsi-]] ja [[Itä-Berliiniin. (katso myös: [[Berliinin saartoBerliini]])in.
 
Saksan liittotasavalta julistettiin perustetuksi 23. toukokuuta [[1949]] uuden perustuslain (''[[Grundgesetz]]'') myötä pääkaupunkinaan [[Bonn]]. Saksan liittotasavallasta tuli parlamentaarinen [[demokratia]]. Siihen kuuluivat sodan jälkeiset Yhdistyneen kuningaskunnanYhdysvaltain, YhdysvaltojenIson-Britannian ja Ranskan miehitysalueet, ja ''[[de jure]]'' myös muut [[Weimarin tasavalta|Weimarin tasavallan]] osat. Elokuun vaalien jälkeen muodostettiin 20. syyskuuta 1949 ensimmäinen hallitus, jota johti liittokansleri [[Konrad Adenauer]]. Seuraavana päivänä maa sai itsehallinnon tietyissä kysymyksissä. Huhtikuussa 1951 Saksa liittyi Ranskan, Italian[[Italia]]n ja [[Benelux|Benelux-maiden]] kanssa [[Euroopan hiili- ja teräsyhteisö]]ön.
 
[[Korean sota|Korean sodan (1950–1951)]] myötä Saksan tuotteiden kysyntä kasvoi. 1950-luvun lopulta lähtien Saksa oli jälleen yksi maailman vahvimmista teollisuusmaista. 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla oma työvoima kävi niukaksi ja maahan tuli ns. vierastyöläisiä (''Gastarbeiter'') lähinnä [[Turkki|Turkista]] ja [[Kreikka|Kreikasta]].
 
==NATONato-jäsenyys==
{{Pääartikkeli|[[Pohjois-Atlantin liitto]]}}
Korean sodan ([[1950]]) vuoksi Yhdysvallat vaati maata rakentamaan puolustuksen puolustautuakseen Neuvostoliiton uhalta. Lähinaapurit olivat epäluuloisia Saksan historiallisen aggressiivisuuden vuoksi ja hiili- ja teräsyhteisön maat muodostivat Euroopan puolustusyhteisön (EDC) Ranskan pääministerin [[René Pleven]]in ehdotuksesta. Saksan asevoimat olisivat olleet EDC:n alaisuudessa, mutta muut maat olisivat hallinneet omaan armeijaansa. EDC:stä solmittiin sopimus toukokuussa 1952, mutta se kaatui Ranskan [[gaullismi|gaullistien]] vastustukseen. Tällöin Brysselin sopimuksen (1948) pohjalta muodostettiin [[Länsi-Euroopan unioni]] (WEU) ja Saksa sekä Italia saivat liittyä siihen. WEU:lla olisi oikeus rajoittaa jäsenmaidensa asevoimien kokoa, mutta näillä sopimuksen kohdilla ei kuitenkaan ole ollut käyttöä.
 
Liittotasavalta liittyi Natoon 9. toukokuuta 1955. Länsiliittoutuneiden joukot asetettiin Naton alaisuuteen, lukuun ottamatta Ranskan joukkoja, ja maa vetäytyi Naton komentorakenteesta 1966. Saksan uudelleenaseistautumisen vuoksi itäblokissa solmittiin [[Varsovan liitto]].
 
Lontoon[[Lontoo]]n ja Pariisin[[Pariisi]]n sopimusten myötä maasta tuli ”täysin suvereeni” 5. toukokuuta [[1955]], vaikka entiset miehitysjoukot jäivät maahan, kuten myös Neuvostoliiton armeija Saksan demokraattiseen tasavallan alueelle. [[Saarland]] liittyi liittotasavaltaan vuoden [[1957]] alusta oltuaan sitä ennen Ranskan valvonnassa.
 
[[Saksan kristillisdemokraattinen unioni]] ja sen baijerilainen sisarpuolue Baijerin kristillissosiaalinen unioni hallitsivat maata lähes kaksi vuosikymmentä. Vuonna 1966 muodostettiin [[suuri koalitio]]hallitus. Ensimmäistä kertaa vuoden [[1930]] jälkeen [[Saksan sosiaalidemokraattinen puolue]] osallistui hallitukseen. Vuonna 1969 sosiaalidemokraattit muodostivat ensi kerran koalitiohallituksen [[Vapaa demokraattinen puolue|Vapaan demokraattisen puolueen]] kanssa.
 
Suuren koalition tarjoaman 2/3 parlamenttienemmistön myötä hyväksyttiin kiistellyt hätätilalait (''Notstandsgesetze'') 30. toukokuuta 1968. Lait sallivat hätätilanteessa rajoittaa liikkumisvapautta. Lain säätämistä vastustivat ankarasti opiskelijat, ammattiliitot, vapaat demokraatit ja ryhmä nimeltä ''Notstand der Demokratie'' (Demokratia vaarassa). Opiskelija [[Benno Ohnesorg]] ammuttiin [[Iran]]in šaahin vastaisessa mielenosoituksessa ja sosialistisen opiskelijaliiton [[Rudi Dutschke]]a ammuttiin 1968 [[Vietnamin sota|Vietnamin sodan]] vastaisessa mielenosoituksessa. Radikaalit syyttivät kovista otteista Springerin konservatiivista lehdistöimperiumia. Vuodesta 1968 lähtien Saksassa toimi myös äärivasemmistolainen terroristijärjestö [[Punainen armeijakunta|RAF]], joka sai julkisuudessa nimen [[Andreas Baader|Baader]]–[[Ulrike Meinhof|Meinhof]]-ryhmä. Suuri osa alkuperäisen RAF:n johtajista pidätettiin 1972, jonka jälkeen RAF:n ”toinen sukupolvi” jatkoi kovemmilla otteilla saadakseen valtion vapauttamaan vangitut jäsenensä. Tämä kulminoitui 1977 niin sanottuna saksalaisena syksynä (''Deutscher Herbst'') teollisuusmies [[Hanns-Martin Schleyer]]in kaappaukseen.
Opiskelija [[Benno Ohnesorg]] ammuttiin Iranin šaahin vastaisessa mielenosoituksessa ja sosialistisen opiskelijaliiton [[Rudi Dutschke]]a ammuttiin 1968 [[Vietnamin sota|Vietnamin sodan]] vastaisessa mielenosoituksessa. Radikaalit syyttivät kovista otteista Springerin konservatiivista lehdistöimperiumia. Vuodesta 1968 lähtien Saksassa toimi myös äärivasemmistolainen terroristijärjestö [[Punainen armeijakunta|RAF]], joka sai julkisuudessa nimen [[Andreas Baader|Baader]]–[[Ulrike Meinhof|Meinhof]]-ryhmä. Suuri osa alkuperäisen RAF:n johtajista pidätettiin 1972, jonka jälkeen RAF:n ”toinen sukupolvi” jatkoi kovemmilla otteilla saadakseen valtion vapauttamaan vangitut jäsenensä. Tämä kulminoitui 1977 niin sanottuna saksalaisena syksynä (Deutscher Herbst) teollisuusmies [[Hanns-Martin Schleyer]]in kaappaukseen.
 
==Idänpolitiikka==
Ennen 1970-lukua Saksan liittotasavallan ns. [[Hallsteinin oppi|Hallsteinin opin]] mukaan DDR:n tunnustamisesta seurasi automaattisesti välien katkaisu. Bonnin hallituksen näkemyksen mukaan se yksin edusti saksalaista kansakuntaa. Tämä oli ongelmallista muun muassa Suomelle, jolle liittotasavalta oli tärkeä kauppakumppani.
 
Kahden Saksan suhteet pysyivät jäätävinä, kunnes sosiaalidemokraattinen liittokansleri [[Willy Brandt]] aloitti 1970-luvulla idänpolitiikkansa (''[[Ostpolitik]]''), joka tähtäsi suhteiden luomiseen [[Itä-Eurooppa|Itä-Euroopan]] [[kommunismi|kommunistimaihin]]. Brandtin politiikka pyrki lähentämään Saksoja ja mahdollistamaan yhteydenpidon esimerkiksi eri maihin jääneiden perheenjäsenten kesken, mutta ei kuitenkaan Saksojen yhdistämiseen.
 
Neuvostoliiton ja Saksan välillä solmittiin Moskovan sopimus 12. elokuuta 1970 sekä Puolan[[Puola]]n ja Saksan välillä Varsovan sopimus 17. toukokuuta 1970, joissa osapuolet pidättäytyivät voimankäytöstä ja tunnustivat sodanjälkeiset rajat, erityisesti [[Oder–Neissen linjan (Oder-Neiße-Linie)linja]]n, joka määritteli rajan DDR:n ja Puolan välillä. Liittoutuneiden välillä solmittiin neljän vallan sopimus Berliinistä 3. syyskuuta 1971 ja kauttakulkusopimus (Transitabkommen) toukokuussa 1972, joka määritteli Berliinin aseman.
 
Suhteet paranivat, ja Saksat tunnustivat toistensa olemassaolon perussopimuksella (''Grundlagenvertrag'') [[1972]]. Valtioiden tunnustettua toisensa ja liittotasavallan luovuttua aluevaateistaan Puolan ja Neuvostoliiton eduksi sekä Saksan liittotasavalta että DDR otettiin [[Yhdistyneet kansakunnat|YK:n]] jäseniksi syyskuussa 1973.
 
Brandt joutui eroamaan [[1974]], kun eräs hänen henkilökunnastaan paljastui [[Stasi]]n vakoojaksi. Valtiovarainministeri [[Helmut Schmidt]] muodosti hallituksen. Hän oli liittokanslerina 1974–1982 FDP:n tuella. Schmidt tuki vahvasti Euroopan yhteisöä ja Atlanttista yhteistyötä ja omaistautui Euroopan poliittiselle yhdentymiselle Yhdysvaltain partnerina.
 
Lokakuussa 1982 SPD–FDP-koalitio hajosi ja FDP liittoutui CDU/CSU:n kanssa valitsemaan CDU:n [[Helmut Kohl]]in liittokansleriksi. Maaliskuun 1983 vaaleissa CDU/CSU jäi kuitenkin ehdottomasta enemmistöstä ja vihreät pääsivät ensi kertaa parlamenttiin.
 
==Saksojen yhdistyminen==
{{Pääartikkeli|[[Saksan jälleenyhdistyminen]]}}
 
Kesällä 1989 DDR:ssä tapahtui nopeita yhteiskunnallisia mullistuksia. Kasvava joukko itäsaksalaisia muutti Saksan liittotasavaltaan Unkarin kautta sen uudistusmielisen hallituksen avattua rajansa. Maastamuutto ja kiihtyvät suurmielenosoitukset tuottivat DDR:lle paineita politiikan muutokseen. DDR:n johtaja Erich Honecker oli pakotettu eroamaan lokakuussa, ja 9. marraskuuta DDR:n viranomaiset odottamatta sallivat itäsaksalaisten siirtymisen Länsi-Berliiniin ja Saksan liittotasavaltaan. Uusia rajanylityspaikkoja avattiin Berliinin muuriin ja pitkin Saksojen välistä rajaa, ja sadattuhannet ihmiset käyttivät tilaisuutta hyväkseen. Se johti kiihtyvään uudistusprosessiin DDR:ssä ja lopulta DDR:n liittämiseen Saksan liittotasavaltaan 3. lokakuuta 1990.
 
Berliinin muurin kaaduttua 9. marraskuuta [[1989]] Saksojen yhdistyminen järjestettiin nopeasti. Entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueen osavaltiot liittyivät Saksan liittotasavaltaan 3. lokakuuta [[1990]]. Miehitysvallat vetäytyivät virallisesti 15. maaliskuuta [[1991]]. Yhdysvalloilla ja Isolla-Britannialla on kuitenkin edelleen tukikohtia Saksan alueella NATONato-yhteistyön nimissä.
 
==Kirjallisuutta aiheesta==