Ero sivun ”Ensimmäinen Tšetšenian sota” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Sota: oho
p viitefix
Rivi 36:
{{Pääartikkeli|[[Tšetšenian historia]]}}
 
Historiallisesti tarkasteltuna [[Kaukasia]]n alue on Venäjän rajamaata, jonka [[tsaarin Venäjä]] valtasi melko myöhään, vuonna 1859<ref>Tshetseenit, Pohjois-Kaukasuksen historiaa ja Groznyin taistelu 24s.1.1995, Antero-Leitzinger, Kirja-Leitzinger, ISBN 952-9752-10-5, sivu 73.</ref>. Sitä ennen [[tšetšeenit]] olivat taistelleet venäläisiä vastaan kymmeniä vuosia yleensä hyvin menestyen.
[[Stalin]] päätti vuonna 1944 hävittää tšetšeenikansan, koska nämä olivat monena aikaisempana vuonna nousseet kapinaan<ref>http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/tshetshenian_historiaa.htm</ref>. [[NKVD]]:n joukot ampuivat säälittä tšetšeenejä, vanhuksia, naisia ja lapsia. Sotilaat polttivat kyliä ja ampuivat joukoittain ihmisiä. Hengissä selvinneet kuljetettiin Siperiaan. Myöhemmin tšetšeenit saivat palata maahansa. Tämä aiheutti venäläisten väkivaltaa tšetšeenejä vastaan, mihin Puna-armeijan oli puututtava<ref name="putkinen"/>.
 
== Sodan syyt ==
 
Loppujen lopuksi itsenäisyydenhalu ajoi Tšetšenian sotaan. Venäjä onnistui neuvottelemaan [[Tatarstan]]in ja [[Baškortostan]]in separatistien kanssa tuloksellisesti. Tšetšeenijohtaja Dudajev ei silti halunnut tinkiä maansa itsenäisyydestä. Venäjän kannalta pääasiallinen sodan syy oli Venäjän hajoamisen estäminen. Kun Tšetšenia itsenäistyi, useimmilla Venäjän vähemmistökansojen alueilla oli kansallisuuskiistoja. Näin ollen Tšetšeniasta haluttiin tehdä varoittava esimerkki muiden vähemmistökansojenkin separatisteille<ref name="putkinen">Juhani Putkinen: [http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/ensimmainen_tshetshenian_sota.htm Ensimmäinen Tshetshenian sota.]</ref>. Tšetšeenit ovat aina vastustaneet venäläisten valtaa maassaan<ref name="venäjäsota">Pertti Luntinen, Sota Venäjällä - Venäjä sodassa, luku Tsetsenian sota, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1159,ISBN 978-951-746-978-4, ISSN 0355-1768, Otavan Kirjapaino OY, Keuruu 2008, wwws.finlit.fi/kirjat helsinkisivu 917 alkaen, toinen kappale, sivu 917</ref>. Venäjällä taas oli vihattu tšetšeenejä aina. Tämän tulkinnan mukaan Tšetšenian sodan perimmäinen syy oli separatismin kukistaminen ja tarkoitus asettaa päätepiste Venäjän jatkuvalle hajoamiselle. Aiempi Neuvostoliiton hajoaminen oli vakava isku [[suurvalta]]-asemaan tottuneille venäläisille.
 
Tšetšenian sota on kytketty myös sisäpolitiikkaan. Kun presidentti Jeltsinin kannatus laski, hänen neuvonantajansa suosittelivat hänelle ”pientä voitokasta sotaa”<ref name="evangelista">Natthew Evangelista, Tshetsenian sodat: Hajoaako venäjä, Like, Keuruu Otava 2004, ISBN 952-471-425-6, alkuteos The Chechen Wars: Will Russia Go the way of soviet union, </ref>, jolla Venäjä jäljittelisi [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] hiljattaista [[interventio]]ta [[Haiti]]in. 90-luvulla epävakaassa Venäjässä tšetšeenit olivat hyvä kohde voimankäytölle ja näytölle, koska heitä vihattiin Venäjällä eniten muun muassa tšetšeenirikollisuuden takia.
Rivi 109:
Keväällä 1996 väestö ei juurikaan tukenut eteneviä sissejä. Huhtikuussa 1996 Venäjän armeija tappoi Džohar Dudajevin, jonka satelliittipuhelin oli onnistuttu paikantamaan rauhanneuvottelupuhelun aikana. Kaksi satelliittipuhelinsignaaliin hakeutunutta ohjusta osuivat ja tappoivat Dudajevin. Venäjän presidentti Boris Jeltsin halusi tai ainakin näytti haluavan irti tappiollisesta, Venäjälläkin laajalti epäsuositusta sodasta lähestyvien presidentinvaalien alla. Venäjä lupasi muun muassa purkaa tiesulut. Sotaa kritisoiva kenraali Aleksandr Lebed uhkasi asettua kommunisti Zjuganovin puolelle. Lebed järjestettiin Jeltsinin kannattajiin. Jeltsin kykeni neuvottelemaan Dudajevin seuraajan käytännöllisemmän Jandarbijevin kanssa. Jeltsin ainakin osoitti haluavansa rauhaa käyden Groznyissa tervehtimässä "voitokasta" sotaa käyviä sotilaita, mutta solmittu tulitauko ei pitänyt.
 
Maaliskuussa 1996 sissit valtasivat Groznyin kolmeksi päiväksi ottaen sotasaalista ja pakenivat kolmen päivän päästä<ref>Venäjä sodassa, s. 923.</ref>. Jeltsin voitettua kesän 1996 presidentinvaalit, hän perui Tšetšenian sodan lopettamiseen liittyvät lupauksensa. Venäläiset eivät purkaneet tiesulkuja ja joukot hyökkäsivät Gekhin ja Mahketyn kyliin. Uusi tšetšeenijohtaja Jandarbijev majaili Mahketyssa, mistä onnistui joukkoineen pakenemaan hyökkäystä. Monia siviilejä kuoli, myös lapsia<ref name="evangelista_73">Evangelista, s. 73.</ref>. Kuukautta myöhemmin räjähti moskovalaisissa raitiovaunuissa kaksi pommia. Moskovan kansallismielinen pormestari Juri Luzhkov syytti iskuista kaupungin tšetšeenejä. Hän määräsi poliisit kostamaan iskut kaupungin tšetšeeneille. Epäiltiin että sodan kannattajia tukevat salaisen poliisin miehet tekivät pommi-iskut syyttäen tšetšeenien syyksi<ref>Evangelista, s.name="evangelista_73" 73.</ref>. Venäjä aloitti uuden täysimittaisen sodan Tšetšeniassa heinäkuun lopussa 1996.
 
6. elokuuta 1996 Mashadovin johtamat sissit hyökkäsivät 6. elokuuta 1996 Groznyihin. 1&nbsp;500 sissiä saartoi kaupungissa olleet 15&nbsp;000 venäläissotilasta. Venäjän sotavoimien komentaja Pulikovski uhkasi aloittaa kaupungin pommitukset kahden päivän päästä, jos sissit eivät poistuisi kaupungista. Venäläiset aloittivat pommitukset harkiten jo päivän päästä. Pulikovski ei halunnut neuvotella sissien kanssa. Elokuun hyökkäys ajoi pakoon 220&nbsp;000 ihmistä. 2&nbsp;000 siviiliä ja 494 venäläistä sotilasta kuoli.{{lähde}} Nyt Jeltsin päätti lopettaa sodan. Elokuussa saatiin aikaan niin sanottu Harsavjurtin sopimus. Useiden aseellisten yhteenottojen jälkeen lopullinen tulitauko solmittiin [[27. tammikuuta]] [[1997]]. Tällöin venäläiset joukot olivat vetäytyneet Tšetšeniasta.
 
Venäjä hävisi sodan mm. heikon sotilastaidon ja huonon mediakontrollin takia. Tšetšeenit käyttivät [[media]]a tehokkaasti hyväksi. Venäläisten ylimielisyys ja toisaalta tšetšeenien Venäjän asevoimien tuntemus sekä tietotekniikan kuten kännykät, internet, satelliittipuhelimet käyttö auttoivat heitä. Venäläiset eivät osanneet vastata tšetšeenien sissitaktiikkaan, joka perustui yllätyksiin ja yötoimintaan. Venäjä menetti sodassa noin 30&nbsp;000 miestä<ref name="matkaopas">Matkaopas historiaan: Venäjä, Peter Neville, 2003, ISBN 951-579-127-8,. </ref>.
 
== Sodan jälkimainingit ==
Rivi 128:
== Lähteet ==
*{{Kirjaviite | Tekijä = Evangelista, Matthew | Nimeke = Tshetshenian sodat — Hajoaako Venäjä? | Vuosi = 2004 | Suomentaja = Yli-Vakkuri, Juhani | Julkaisija = LIKE | Tunniste = ISBN 952-471-425-6}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Luntinen Pertti | Nimeke = Sota Venäjällä, Venäjä sodassa | Vuosi = 2008 | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Tunniste = ISBN 9789517469784}}
*{{Kirjaviite | Tekijä =Leitzinger, Antero | Nimeke = Tshetseenit, Pohjois-Kaukasuksen historiaa ja Groznyin taistelu 24.1.1995| Vuosi =1995 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija = Kirja-Leitzinger| Tunniste = ISBN 952-9752-10-5}}
 
=== Viitteet ===