Ero sivun ”BCS-teoria” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Myl (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
 
Teveten (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''BCS-teoria''' antoi ensimmäisen mikrotason selityksen sähkövastuksen häviämiselle matalissa lämpötiloissa (kts. [[suprajohtavuus]]) ja muille siihen liittyville ilmiöille. Teoria on saanut nimensä esittäjiensä [[John Bardeen]]in, [[Leon Neil Cooper,]]in ja [[John Robert Schrieffer]]in mukaan.
 
Yksinkertaisesti esitettynä BCS-teoria tarkastelee elektronia kiteessä. Negatiivinen elektroni vetää lähellään olevia positiivisia ioneja puoleensa. Syntynyt positiivinen varaus taas vetää jotain lähellä olevaa elektronia puoleensa ja näin kahden elektronin välille on syntynyt kytkentä. Elektroniparia kutsutaan Cooperin pariksi ja se käyttäytyy kuten yksi hiukkanen niin kauan kuin kytkentä säilyy. Tämä kytkentä on lepotilassa mahdollinen vain jos elektronit kulkevat samalla nopeudella vastakkaisiin suuntiin. Kytkennän purkaminen vaatii energiaa. Normaalilämpötiloissa kiteen lämpövärähtelyt antavat tämän energian ja kytkentä ei silloin ole havaittavissa.
Rivi 6:
 
BCS-teoria selittää myös suprajohteen magneettiset ja termiset ominaisuudet. Teoria toi keksijöilleen Nobelin palkinnon. Tämä oli Bardeenin toinen Nobel fysiikan alalla.
[[en:BCS theory]]
[[Luokka:fysiikka]]