Ero sivun ”Ridnitšohkka” versioiden välillä

'''Ridnitšohkka''' ({{k-se|Ritničohkka}}, suomennettuna [[tykkylumi]]huippu) on Suomen korkein [[Tunturi|tunturin]] huippu. Se on samalla Suomen toiseksi korkein paikka, sitä korkeammalle nousee vain Suomen ja [[Norja]]n rajalla vajaat neljä kilometriä Ridnitšohkkasta länsiluoteeseen sijaitseva [[Halti]], jossa on Suomen korkein kohta on. <ref>http://www.suomimatkailee.fi/matkailuyritykset/212861/Enonteki%C3%B6+%28enonteki%C3%B6n+Kunta%29.html</ref> Ridnitšohkkan huippu on 1&nbsp;317,1 [[metri]]ä merenpinnan yläpuolella.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.maanmittauslaitos.fi/default.asp?docid=4636 |Nimeke=Suomen korkeus onkin 1324 metriä|Julkaisija=Maanmittauslaitos|Luettu=06.07.2007}}</ref> Sen laelle on rakennettu masto ja pieni mökki Telen ARP-verkkoa varten. Nykyisin tilat on valjastettu Virve-verkon tukiasemaksi. Ridnitšohkkan eteläpuolella sijaitseva [[Ritnijávri]] on yksi Suomen korkeimmilla sijaitsevista [[järvi]]stä, 987 metriä merenpinnan yläpuolella.

Maastoliikenne on rajoitettua Käsivarren [[erämaa-alue|erämaa-alueella]], aivan kuten muillakin Suomen erämaa-alueilla. Lumettomana aikana vain [[Poronhoito|poronhoitajat]] ja eri viranomaiset ([[poliisi]], [[tulli]], [[Rajavartiolaitos|rajavartijat]], pelastustoimi yms.) saavat liikkua alueella moottoriajoneuvoilla ilman erillistä maastoliikennelupaa. Lisäksi [[Enontekiö|Enontekiön]] kunnan asukkaat voivat hakea maastoliikenneluvan alueella oleville muutamille vakiintuneille kulku-urille. Luvat myöntää maanomistaja, jota [[Käsivarsi (Suomi)|Käsivarressa]] edustaa [[Metsähallitus]]. Talvella moottoriajoneuvon, käytännössä [[Moottorikelkka|moottorikelkan]], käyttö on vähän vapaampaa ja paikkakuntalaiset saavat anoessaan maastoliikenneluvan koko alueelle. Lumiaikana myös ulkopaikkakuntalainen voi saada maastoliikenneluvan merkityille reiteille ja paikallisen oppaan kanssa muullekin ennalta ilmoitetulle reitille. Ilman paikallista opasta ulkopaikkakuntalainen pääsee Ridnitšohkkalle käytännössä vain vuokraamalla lentokuljetuksen tai omin voimin kävellen tai hiihtäen.<ref>http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/Luonnonsuojelu/Hoidonjakaytonsuunnittelusuojelualueilla/Hyvaksytyt/2008/Sivut/Kasivarrenhks.aspx | PDF-tiedosto, sivut 52-55, viitattu 3.5.2012</ref>

Omatoimiseen vaellukseen on useita reittivaihtoehtoja kaikkina vuodenaikoina. Suomen puolelta tavallisin lähtöpaikka on Kilpisjärvi. [[Kalottireitti]] kulkee tunturin länsipuolelta Haltille ja reittiä hyödyntäen pääsee aivan Ridnitšohkkan tuntumaan. Matkan pituus Kalottireittiä pitkin on noin 55 kilometriä. ja senReitin varrella ohitetaan lukuisia Käsivarren näyttävimpiä maastonkohtia, mm. [[Saivaara]], Meekonlaakso pahtoineen ja [[Pihtsusköngäs|Pitsuskönkään]] vesiputous. Kilpisjärveltä lähdettäessä kuljetaan yleensä Kalottireittiä Pitsusjärvelle ja sieltä edelleen Govdajohkan vartta ylös mahdollisesti aina Haltijärvelle ({{k-se|Háldijávri}} saakka. Jokivarresta tai viimeistään järveltä käännytään itään ja noustaan tunturille. <ref>''Halti - Kilpisjärvi Ulkoilukartta 1:50 000'', Karttakeskus 2008, ISBN 978-951-593-245-7</ref> Myös Norjan puolelta löytyy useita vaihtoehtoisia vaelluksen aloittamispaikkoja.

Useiden muiden [[Käsivarsi (Suomi)|Yliperän]] tuntureiden tapaan Ridnitšohkkan länsipuoleinen rinne on loivasti nouseva ja varsin helppokulkuinen, kun taas itärinne on lähes pelkkää [[Rakka|kivirakkaa]] ja osin hyvin jyrkkää [[pahta]]apahtaa. Talvisin tunturin rinteet ovat laskijoiden suosiossa. [[Laskettelu]]a rajoittaa kuitenkin pitkä matka [[Kilpisjärvi|Kilpisjärven]] kylästä.