Versio 11. toukokuuta 2012 kello 19.42 muokkaa Thi (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 94 859 muokkausta Tavanomaisemmat mallineet sitaateille, sfinksit vaikutus-osioon ← Vanhempi muutos		Versio 11. toukokuuta 2012 kello 19.42 muokkaa kumoa Thi (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 94 859 muokkausta →‎Requiem ja muistin kirjallisuus: yksi sitaatti riittää Uudempi muutos →
Rivi 118: Toisen kerran Lev Gumiljov vangittiin yhdessä Nikolai Puninin kanssa vuonna 1935. Ahmatova kirjoitti [[Josif Stalin\|Stalinille]] lyhyen kirjeen, jossa hän vannoi, etteivät hänen poikansa ja miehensä ole valtiollisia rikollisia. Kirje auttoi, ja miehet vapautettiin jo parin viikon kuluttua pidätyksestä. Tuohon aikaan Ahmatova alkoi kirjoittaa runoelmaansa ''Requiem'' (Реквием). Kolmannen kerran Lev Gumiljov vangittiin vuonna 1938. Ahmatovan kirjeistä ei enää ollut apua, Lev Gumiljov oli seitsemäntoista kuukautta vankilassa Leningradissa. Hän sai kuolemantuomion, joka kuitenkin muutettiin leirituomioksi. {{Sitaatti2\|right\|Seitsemäntoista kuuta,<br>jälkeesi huudan, Rukoilen sinua kotiin<br>Teloittajan jalkoihin olen heittäytynyt,<br>Sinä poikani ja minun kauhuni.<br>Kaikki on sotkeentunut ikiajoiksi,<br>Ja minulle ei ole enää selvää<br>Kuka on nyt peto, kuka ihminen,<br>Ja kauanko vielä pitää teloitusta odottaa. ...\|''Requiem 1'' (Syksy 1935 Moskova), suom. Anneli Heliö\|<ref>[http://joyx.joensuu.fi/~helio/rekviem5.htm]</ref>}} ''Requiem''-runoelma on kirjoitettu vuosina 1935–1940. Kolmekymmenluvulta ei ole Ahmatovan kirjoittamaa käsikirjoitusta. Runot olivat olemassa vain tekijän ja hänen läheisten ystäviensä muistissa. Venäläisen kirjallisuuden historiassa on monia sellaisia esimerkkejä, jolloin kielletty kirjallisuus on levinnyt lukijoiden keskuudessa käsikirjoituksina, käsin kirjoitettuina versioina. Mutta 1930-luvulla sai alkunsa muistin kirjallisuus.

Ero sivun ”Anna Ahmatova” versioiden välillä