Ero sivun ”Leineperi” versioiden välillä

'''Leineperi''' ({{k-sv|Leineberg}}) on noin 250 asukkaan maaseutukylä [[Kullaa]]lla [[Ulvila]]ssa, [[Satakunnan_maakunta|Satakunnan maakunnassa]]. Leineperi tunnetaan yhtenä [[Suomi|Suomen]] parhaiten säilyneenä kulttuurihistoriallisena ruukkikylänä, ja kylässä vierailee vuosittain useita kymmeniä tuhansia vierailijoita.<ref>http://www.leineperi.com</ref> Kylän merkittävin nähtävyys on vuonna [[1771]] perustettu Leineperin [[ruukki]].<ref>http://personal.inet.fi/yhdistys/kkmy/leineperi.htm</ref>

Fredriksforsin eli Leineperin rautaruukkirautaruukin perusti majuri Berndt Johan Hastfer vuonna 1771.<ref name="satakunta">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Satakunnan rakennusperinne| Vuosi = 1990 | Luku = | Sivu = 110| Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Satakunnan seutukaavaliitto | Tunniste = Sarja A: 177| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref> Ruukki perustettiin alun perin [[Ruotsi]]sta tuotavan takkiraudan jalostamista varten [[1770-luku|1770-luvulla]]. Ruukilla oli oikeus valmistaa mm. pultti- ja vannerautaa, lapioita, kankia ja viikatteita. Vuonna [[1787]] Leineperin silloinen omistaja Jonas Beckman valmistutti ruukille [[Masuuni|masuunin]]. Vuonna [[1818]] rautaruukki siirtyi [[Suomen valtio]]n omistukseen. Ruukille valmistui suomalaisten vuorimalmien kokeilua varten uusi masuuni vuonna [[1826]]. Valtio ei ollut tyytyväinen Leineperissä valmistetun takkiraudan menekkiin, jonka vuoksi se myi ruukin vuonna [[1830]] Anders Henrik Falckille, [[Kauttua]]n ruukin silloiselle omistajalle.

Useiden muiden omistajien omistajuuskausien jälkeen [[Antti Ahlström]] osti Leineperin vuonna [[1877]]. Tuossa vaiheessa ruukin maaomaisuus käsitti kaikkiaan yli 12 000 hehtaaria maata ja lisäksi jonkin verran metsää. Ahlströmin omistajuuden aikana tehtiin jonkin verran uudistuksia rautateollisuudessa. Kylään perustettiin lisäksi oma saha. Teollinen toiminta Leineperissä päättyi kohtalaisen nopeasti [[1880-luku|1880-luvun]] loppupuolen ja [[1890-luku|1890-luvun]] alkupuolen aikana sen jälkeen, kun kävi ilmi, ettei Porin ja [[Tampere]]en välille linjattua rautatietä tultu rakentamaan Leineperin kautta. Masuunin toiminta hiljeni helmikuussa [[1891]] ja sahan vuonna [[1892]]. Lopullisesti teollinen toiminta Leineperissä päättyi vuonna [[1902]].