Ero sivun ”Ensimmäinen Tšetšenian sota” versioiden välillä

[[KuvaTiedosto:Evstafiev-checnnya-soldier-fire.jpg|thumb|right|275px|Venäläinen sotilas Groznyin taistelujen keskellä.]]

Hyökkäys alkoi tšetšeenien ilmavoimien tuhoamisella. Pääosa, noin 270 lentokonetta, oli vanhentuneita harjoituskoneita. Sotaan osallistui Venäjältä alkuvaiheessa noin 2450024 500 miestä ja määrää lisättiin sodan edistyessä.

Sodan virallisena alkamispäivänä 11. joulukuuta Tšetšeniaan tunkeutui kolme suurta panssarikolonnaa pohjoisesta, lännestä ja idästä tavoitteenaan Groznyi. Vain pohjoisesta Mozdokista lähtenyt kolonna pysyi aikataulussa. Lännestä tuleva kolonna pysähtyi joksikin aikaa Vladikavkazin tielle, kun inguušit asettuivat sen eteen. Autoja kivitettiin ja 20-30 sytytettiin tuleen. Tie avattiin voimakeinoilla. Ingušian terveysministeri ja neljä muuta kuolivat ammunnassa ja muita ihmisiä jäi panssarien alle<ref>venäjäsodassa, sivuname="venäjäsodassa_919” 919</ref>. Helikopterit tuhosivat mm. moskeijan. Dagestanilaiset vangitsivat 47 sotilasta ja ottivat haltuunsa kuusi taisteluajoneuvoa. Dagestanin suunnasta idästä lähtenyt armeija pysähtyi kun tšetšeenit räjäyttäessä sillan. Paikallinen väestö teki hyökkäyksiä venäläisten kimppuun ottaen sotavankeja. Kenraalimajuri Ivan Babitšev kieltäytyi siviilien tulittamisesta.

Mozdokin osasto pääsi lopulta Groznyin lähelle kolmannen päivän iltana. Monet tšetšeenit pakenivat Groznyista vuoristojen kyliin, Ingušiaan tai Dagestaniin, mutta silti kaupunkiin jäi paljon tšetšeenejä ja venäläisiä. Edetessään kohti GroznyitäGroznyita venäläiset sotilaat ampuivat osaksi holtittomasti. Venäjän federaation alueet Tatarstan, Jakutia ja Karjala tuomitsivat hyökkäyksen. Paikalle saapuneet toimittajat raportoivat venäläisten sotilaiden huonosta moraalista, turhautuneisuudesta, runsaasta alkoholin käytöstä ja ryöstelyistä. 15.12 joulukuuta oli kuollut satoja siviilejä. Kozyrev lupasi sodan ratkeavan muutaman päivän kuluessa. Läntistä osastoa johtanut kenraali Ivan Babitshev pysäytti kolonnansa menettyäänmenetettyään 10 % ajoneuvoista. Hän kommentoi televisiossa siviilien joukossa ja sanoi sotaretken olevan laiton<ref>Tshetseenit, sivus. 108.</ref>.

Dudajev ehdotti sodan lopettamiseksi kansanäänestystä Tšetšenian itsenäisyydestä. Venäläiset alkoivat pommittaa GroznyitäGroznyita yöllä 17. joulukuuta 1994 ja tulittaa tykeillä kolme päivää myöhemmin<ref>venäjäsodassa, sivuname="venäjäsodassa_919” 919</ref>. 20. 12.joulukuuta Groznyin pommituksen koventuessa, tšetšeenit tekivät pitkän ihmisketjun maantien varrelle vastustaakseen sotaa. Venäläiset pommittivat pääkaupunkia Groznyita ankarasti. Venäjän joukot kärsivät suuria tappioita sissisodassa väärien taistelumenetelmien vuoksi. Siviilit kärsivät pahiten erityisesti tykkitulen osin heikosta kohdistamisesta, joka osui myös venäläisten omiin joukkoihin. Syitä olivat alkoholin käyttö sekä kohdistamiskaluston myyminen.{{lähde}}

16.12 joulukuuta hallituksen apulaisministeri Valeri Vostrokin oli liittynyt sodan vastustajiin. Suomen ulkoministeri piti sodan ihmisoikeusloukkauksia maan sisäisenä asiana{{lähde|vaikuttaa tulkinnalta, kenen mukaan ja suora lainaus olisi tarpeen}}. Venäjän ihmisoikeusvaltuutettu [[Sergei Kovaljov]] pyysi ETYJ:iltä ja YK:lta apua. Sissit saivat venäläiset perääntymään, ja presidentti Jeltsin tunnusti venäläisten kärsineen suuria tappioita. Tappiot määritettiin muualta tulleiden palkkasoturien tiliin. 23. joulukuuta 1994 Groznyin pommitus kiihtyi ja ainakin 80 siviiliä kuoli. Kaupunki alkoi raunioitua. Sähkö, vesi ja kaasu katkesivat pommituksissa kaupunkiin jääneiden ihmisten yrittäessä suojautua talojen kellareihin.

Jeltsinin mukaan 26. joulukuuta Argun oli vallattu ja Groznyi saarrettu. Jeltsin sanoi operaation edenneen olosuhteisin nähden hyvin moittien Kovalevia puolueelliseksi. Argun oli yhä tšetšeeneillä. 27. joulukuuta Jeltsin määräsi ministeri Sergei Shahrain sensuroimaan Tšetšenian sotatiedotusta. Jeltsin nauhoitti televisiolle puheen, jonka mukaan armeija välttää siviiliuhreja pommituksisaan. Näin se ei kuitenkaan tehnyt. Venäjä kiisti 29.12. Groznyin pommitukset ja väitti niitä tšetšeenien lavastamiksi. Pommitukset sytyttivät öljynjalostamon tuleen. Puolustusministeri [[Pavel Gratshov]] sanoi Venäjän sotilaiden kuolleen urheasti, sotilaiden äidit halusivat poikansa pois sodasta.

Vuoden 1995 uudenvuodenaaton hyökkäys Groznyihin epäonnistui sotilaskolonnan ajettua kaupungin keskustassa tšetšeenien väijytykseen. Tšetšeenit tuhosivat panssarit singoin ja polttopulloin. Venäläiset sotilaat hajaantuivat pieniksi ryhmiksi.Tšetšeenit saattoivat tuhota suojatta jääneet venäläiset sotilaat<ref name="venäjäsodassa_919”>venäjäsodassaVenäjä sodassa, sivus. 919.</ref>. 131. prikaati menetti miltei kaikki panssarivaununsa ja muut ajoneuvot, suurin osa miehistä kaatui. 300 panssaria oli tuhottu tai saarrettu. Lähes kaikki Maikopin prikaatin sotilaat kuolivat<ref name="putkinen"/>, ja myös 81. prikaati ja 45. ja 503. rykmentit menettivät satoja miehiä. Saarrettujen rykmenttien komentajat kuolivat. Kenraali [[Lev Rohlin]] onnistui murtautumaan saarrosta joukkojen jäänteiden kanssa. Kaikkiaan Venäjä menetti uudenvuodenyönä ainakin 600, mutta joidenkin mukaan jopa 15001&nbsp;500-20002&nbsp;000 sotilasta<ref name="putkinen"/>. Hallitus ei saanut suljettua vapaata tiedonvälitystä. Moskovan TV:ssä näkyi romuksi palaneita panssareita ja koottuja venäläis-sotilaiden ruumiita<ref>venäjäsodassaVenäjä sodassa, sivus. 920.</ref>.

Groznyin keskustan pommituksia jatkettiin. 4. tammikuuta 1995 pommit osuivat Shalin sairaalaan ja kauppatorille uhreista suuri osa oli naisia ja lapsia. Kuolleita oli 30, haavoittuneita 150<ref>Tshetseenit, sivus. 110.</ref>. Venäjän jouluaattona 6. tammikuuta 1995 Venäjän armeijan viralliset tappiot olivat 256 kaatunutta, mutta lehtien mukaan 18001&nbsp;800. Jeltsin nuhteli televisiolähetyksessä Gratshovia siitä, ettei Groznyin pommituksia oltuollut lopetettu. Groznyin tulitus jatkui. TšetšenijohtajienTšetšeenijohtajien Basajevin ja Mashadovin puolella oli noin 50005&nbsp;000 taistelijaa, mutta vapaaehtoisia liittyi jatkuvasti. Groznyi oli liian laaja suljettavaksi tiiviiseen saartorenkaaseen tai pian vallattavaksi. Kaupungissa taisteltiin kortteli korttelilta. Spetsnaz-erikoisjoukot eivät pärjänneet hyvin 20-30 miehen ryhminä liikkuvia sissejä vastaan.

9. tammikuuta 1995 Ranska ilmaisi vastustavansa sotaa. 15. tammikuuta GroznyissäGroznyissa käytiin katutaisteluja. 18. tammikuuta 1995 Jeltsin ei halunnut neuvotella "kansanmurhan aloittaneen" Dudajevin kanssa. Hän asetti rauhanehdoksi Tšetšenian jäämisen osaksi Venäjää<ref>Tshetseenit, sivus. 112.</ref>. 19. tammikuuta tšetšenittšetšeenit vetäytyivät rautatiesamaltarautatieasemalta ja venäläiset valtasivat tyhjennetyn presidentinpalatsin. Tammikuussa erotettiin monia sotaa arvostelleita kenraaleita. [[Groznyi]] vallattiin tammikuun [[1995]] loppuun mennessä kahden kuukauden ankarien taistelujen jälkeen.

Venäläiset kärsivät taisteluissa merkittäviä tappioita. Sota oli kaupunkisotaa, jossa tykistöasein, panssarein ja ilmavoimien tukemananatukemana hyökättiin yksittäisiin kortteleihin. Kaupunki raunioitui. Venäläiset tarkka-ampujat ampuivat siviilejä. Humalaiset sotilaat varastivat ja etsivät taloista syötävää ja vodkaa<ref name=”venäjäsodassa_921”>venäjäsodassaVenäjä sodassa, sivus. 921.</ref>. 6. maaliskuuta 1995 venäläiset saivat vallattua Groznyin viimeisen vastarintapesäkkeen Tshernoretshjen, kun Shamil Basajev päätti vetää joukkonsa pois. Näihin aikoihin Tšetšeniassa oli 58 000 venäläissotilasta<ref name="putkinen"/>. Sisseillä oli ammus- ja lääkepulaa, joukot kuluivat ja joukkojen keskinäinen yhteydenpito oli vaikeaa. Venäläisiä uhkana olivat tsehetsenientšetšeenien sala-ampujat<ref>Åsne Seierstad, Groznyin enkelit, sivus. 41wsoy41. WSOY 2008, isbnISBN 978-951-0-33917-6.</ref>.

Sota oli hyvin epäinhimillistä puolin ja toisin. Varsinkin venäläiset rikkoivat törkeästi ihmisoikeuksia<ref>venäjäsotaVenäjä sodassa, sivus. 920, 921.</ref>, mutta kansainvälisten sopimisten ja lain vastaisiin toimiin syyllistyivät myös rikolliset ja kapinoivat tšetšeenitkin.{{Selvennä}}

Maaliskuun alun tienoilla Groznyi oli vallattu ja venäläiset ilmoittivat ensimmäisen taisteluvaiheen päättyneen. Mutta tämä ei lopettanut sotaa. Nyt Tšetšeniaan saapui sisäministeriön joukkoja. Turvallisuuspalvelu loi vankileirejä, joissa tšetšeenejatšetšeenejä kidutettiin ja tapettiin<ref>venäjäsotaVenäjä sodassa, sivus. 920.</ref>.

Shamaskin kylässä oli 20002&nbsp;000 kyläläistä ja pakolaista ennen Venäjän joukkojen tuloa. Venäläisten epäilivät kylässä olevan taistelijoita. Venäläiset saartoivat kylän tulittaen sitä yön yli. Aamulla sisäministeriön erikoisjoukot [[OMON]]:it menivät kylään. Joukot sytyttivät taloja ja ihmisiä liekinheittimillä, käyttivät väkivaltaa ja pakottivat väestöä seulontaleireihin. Kolmen päivän jälkeen joukot olivat tuhonneet 300 taloa. TšetšeeenejaTšetšeenejä kuoli kylässä 248 ja katosi 250<ref>venäjäsota, sivuname=”venäjäsodassa_921” 921</ref>. Venäjän joukot valtasivat 2/3 maasta. Infrastruktuuri vaurioitui pahoin pommituksissa. Sotaonni kääntyi vastaiseksi, kun muun muassa [[Georgia]]lta ja monilta arabimailta tukea saaneet sissit alkoivat menestyä. Ensimmäinen tulitauko sovittiin heinäkuun lopulla 1995 mutta sota ei päättynyt.

Islamilaiset taistelijat aloittivat terrori-iskut kostoksi venäläisten toimille<ref>evangelistaEvangelista, sivus. 68.</ref>. Basajevin miehet kappasivatkaappasivat Budjonnovskojessa sairaalan<ref>matkaopasMatkaopas, sivus. 308.</ref> ottaen noin tuhat panttivankia. Yli sata vanäläistävenäläistä kuoli opearaatiossaoperaatiossa kaappauksen päättämiseksi. Venäläiset avasivat tulen vastoin sairaalan henkilökunnan tahtoa. JaltsinJeltsin tuomitsi tšetšeenien teon barbaarimaisena. Hän lupasi tuhota mustia päänauhoja pitävät rikolliset. Tshernomyrdin salli tšetšeeniterroristien paeta rajan yli maahansa.

Joulukuussa 1995 [[Salman Radujev]] teki sissi-iskun Gudermesiin. Venäläisten pommitus tuhosi enemmän rakennuksia ja siviilejä kuin sissejä. Parin kuukauden päästä Radujev valtasi [[Dagestan]]issa Kizjarissa lentokentän ja rautatieaseman epäonnistuttuaan hyökkäyksessään kaupungin helikopteritukikohtaan. Sissit ottivat noin 20002&nbsp;000-30003&nbsp;000 panttivankia eri puolilta kaupunkia. Kun venäläiset hyökkäsivät sairaalaan, sissit alkoivat tappaa panttivankejaan, ja venäläiset vetäytyivät. Dagestanin viranomaiset neuvottelivat Budjonnovskojen mallin mukaisen pakosopimuksen sisseille, jotka alkoivat palata kotimaahansa panttivangit mukanaan. Venäläiset hyökkäsivät sissejä vastaan Pervomaiskojen kylässä. SisistSissit hyökkäsivät kylän poliisiasemellepoliisiasemalle. Jeltsin lupasi rangaista [[bendiitti|bandiitteja]] tai terroristeja käyttäen tarkka-ampujia. Nyt toinen ryhmä, jotka olivat Turkissa asuvia abhaaseja ja tšetšenejatšetšeenejä, kaappasi matkustajalautan Mustanmeren satamassa. Venäläiset pommittivat Pervomaiskojeta raketinheittimin, ja monet Radujevin sissit pakenivat vieden 80 panttivankia. Venäjän hyökkäyksessä kuoli 69, joista 28 siviilejä<ref>evangelistaEvangelista, sivus. 70.</ref>.

Keväällä 1996 väestö ei juurikaan tukenut eteneviä sissejä. Huhtikuussa 1996 Venäjän armeija tappoi Džohar Dudajevin, jonka satelliittipuhelin oli onnistuttu paikantamaan rauhanneuvottelupuhelun aikana. Kaksi satelliittipuhelinsignaaliin hakeutunutta ohjusta osuivat ja tappoivat Dudajevin. Venäjän presidentti Boris Jeltsin halusi tai ainakin näytti haluavan irti tappiollisesta, Venäjälläkin laajalti epäsuositusta sodasta lähestyvien presidentinvaalien alla. Venäjä lupasi muun muassa purkaa tiesulut. Sotaa kritisoiva kenraali Aleksandr Lebed uhkasi asettua kommunisti Zjuganovin puolelle. Lebed järjestettiin JeltsinininJeltsinin kannattajiin. Jeltsin kykeni neuvottelemaan Dudajevin seuraajan käytännöllisemmän Jandarbijevin kanssa. Jeltsin ainakin osoitti haluavansa rauhaa käyden GroznyissäGroznyissa tervehtimässä "voitokasta" sotaa käyviä sotilaita, mutta solmittu tulitauko ei pitänyt.

Maaliskuussa 1996 sissit valtasivat Groznyin kolmeksi päiväksi ottaen sotasaalista ja pakenivat kolmen päivän päästä<ref>venäjäsodassaVenäjä sodassa, sivus. 923.</ref>. Jeltsin voitettua kesän 1996 presidentinvaalit, hän perui Tšetšenian sodan lopettamiseen liittyvät lupauksensa. Venäläiset eivät purkaneet tiesulkuja ja joukot hyökkäsivät Gekhin ja Mahketyn kyliin. Uusi tšetšenijohtajatšetšeenijohtaja Jandarbijev majaili MahketysssäMahketyssa, mistä onnistui joukkoineen pakenemaan hyökkäystä. Monia siviilejä kuoli, myös lapsia<ref>evangelistaEvangelista, sivus. 73.</ref>. Kuukautta myöhemmin räjähti moskovalaisissa raitiovaunuissa kaksi pommia. Moskovan kansallismielinen pormestari Juri Luzhkov syytti iskuista kaupungin tšetšeenejä. Hän määräsi poliisit kostamaan iskut kaupungin tšetšeeneille. Epäiltiin että sodan kannattajia tukevat salaisen poliisin miehet tekivät pommi-iskut syyttäen tšetšeenien syyksi<ref>evangelistaEvangelista, sivus. 73.</ref>. Venäjä aloitti uuden täysimittaisen sodan tšetšeniassaTšetšeniassa heinäkuun lopussa 1996.

6. elokuuta 1996 Mashadovin johtamat sissit hyökkäsivät Groznyihin. 15001&nbsp;500 sissiä saartoi kaupungissa olleet 15 &nbsp;000 venäläissotilasta. Venäjän sotavoimien komentaja Pulikovski uhkasi aloittaa kaupungin pommitukset kahden päivän päästä, jos sissit eivät poistuisi kaupungista. Venäläiset aloittivat pommitukset harkiten jo päivän päästä. Pulikovski ei halunnut neuvotella sissien kanssa. Elokuun hyökkäys ajoi pakoon 220&nbsp;000 ihmistä. 20002&nbsp;000 siviiliä ja 494 venäläistä sotilasta kuoli.{{lähde}} Nyt Jeltsin päätti lopettaa sodan. Elokuussa saatiin aikaan niin sanottu Harsavjurtin sopimus. Useiden aseellisten yhteenottojen jälkeen lopullinen tulitauko solmittiin [[27. tammikuuta]] [[1997]]. Tällöin venäläiset joukot olivat vetäytyneet Tšetšeniasta.

Venäjä hävisi sodan mm. heikon sotilastaidon ja huonon mediakontrollin takia. Tšetšeenit käyttivät [[media]]a tehokkaasti hyväksi. Venäläisten ylimielisyys ja toisaalta tšetšeenien Venäjän asevoimien tuntemus sekä tietotekniikan kuten kännykät, internet, satelliittipuhelimet käyttö auttoivat heitä. Venäläiset eivät osanneet vastata tshsteenientšetšeenien sissitaktiikkaan, joka perustui yllätyksiin ja yötoimintaan. Venäjä menetti sodassa noin 30 &nbsp;000 miestä<ref name="matkaopas">Matkaopas historiaan: Venäjä, Peter Neville, 2003, ISBN 951-579-127-8, </ref>.