Wikipedia

Ero sivun ”Anna Ahmatova” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rivi 175:
Vuosina 1945–46 Ahmatova oli runsaasti julkisuudessa. Hän esiintyi runoilloissa ja oli yleisön suosiossa. Vuosina 1945 ja 1946 Ahmatova tapasi myös Sir [[Isaiah Berlin]]in, joka työskenteli Moskovassa Britannian suurlähetystössä. Tuohon aikaan Neuvostoliitossa runoilija ei voinut ottaa asunnossaan vastaan vieraan valtion lähetystövirkailijaa, koska Stalin piti ulkomaisten lähetystöjen henkilökuntaa vakoojina ja antoi siksi seurata heitä. Ahmatovan ja Berlinin tapaamisesta raportoitiin itselleen Stalinille.
 
Ahmatova tapasi Isaiah Berlinin jälleen vuonna 1965 Oxfordissa. Isaiah Berlin kirjoittaa heidän tapaamisensa merkityksestä ja sen seurauksistatapaamisestaan Ahmatovalle:
{{Sitaatti|Ahmatova kertoi minulle itse Stalinin kiihtyneen siitä, että hänenlaisensa epäpoliittinen kirjailija, jonka teoksia ei paljonkaan julkaistu – – oli uskaltanut tehdä hirvittävän rikoksen, tavannut ilman asianomaista lupaa ulkomaalaisen 'Nunnamme näyttää ottavan vastaan ulkomaisia vakoilijoita', oli Stalin huutanut – –. En ole koskaan työskennellyt minkään tiedustelupalvelun hyväksi, mutta se olikin epäolennaista: Stalinille kaikki ulkomaisten lähetystöjen työntekijät olivat vakoilijoita.<ref>Berlin 2004, 79-80.</ref>}}
 
Rivi 186:
</div>
Ahmatovan runoja ei siis unohdettu sodankaan aikana. Kun hän ilmestyi Liittojen talon Pylvässalin näyttämölle kirjailijoiden kokouksessa Moskovassa vuonna 1946 lukeakseen runojaan, koko yleisö nousi seisaalleen tervehtimään häntä. Tämä tervehdystapa oli varattu puolueen johtajille, joten sitä pidettiin kirjailijoiden poliittisena mielenosoituksena. Stalinin, joka oli saanut tietää tapauksesta, on kerrottu kysyneen: "Kuka organisoi kapinan?"<ref>Kuzmina 1992, s. 162.</ref>
 
=== Tuomio ===
 
Myöhemmin Ahmatova ajatteli, että hänen osallistumisensa tähän kokoukseen oli yksi syy siihen, miksi ''[[Zvezda (kirjallisuuslehti)|Zvezda]]''- ja ''Leningrad''-lehdissä ilmestyi häntä koskenut Kommunistisen puolueen Leningradin aluejärjestön päätös elokuussa 1946. Päätöksen mukaan kirjailijoilta Ahmatova ja Zoštšenko riistettiin kirjailijaliiton jäsenyys ja päätöksen pääuhreilta evättiin elintarvikekortit. Heitä syytettiin [[formalismi]]sta ja kosmopolitiikastakosmopoliittisuudesta. Leningradin puoluejohtaja Ždanov piti 14. elokuuta puheen, jossa hän tuomitsi Ahmatovan runouden.
 
Tästä alkoi kulttuurissa pitkä ajanjakso, mitä kutsuttiin [[Andrei Ždanov|ždanovilaisuudeksi]]. Neuvostokäytännön mukaan Ždanovin puhetta käsiteltiin lukemattomissa kokouksissa ympäri maata, joissa vallitsevan tavan mukaan tuomittiin Ahmatovan runous. Monta ikäluokkaa koululaisia sai sen jälkeen oppia, että Ahmatova oli tuhoutuneen [[aateli]]ston ja [[porvaristo]]n degeneroitunutrappeutunut äänitorvi, jolla oli vahingollinen vaikutus nuorisoon. Samat syytökset olivat kohdistuneet Ahmatovaan jo 1920-luvulla. Tuohon aikaan elintarvikekortit olivat ainoa keino pysyä hengissä. Käytännössä elintarvikekorttien takavarikoiminen merkitsi, että Ahmatova jäi aineellisesti moniksi vuosiksi muutamien harvojen ihmisten armeliaisuuden varaan.
 
Myöhemmin samat syytökset formalismista ja kosmopolitiikastakosmopoliittisuudesta kohdistuivat [[Dmitri Šostakovitš]]iin vuonna 1948 ja [[Boris Pasternak]]iin vuonna 1958. Ahmatovan vaikeudet eivät suinkaan loppuneet Ždanovin ajojahtiin, vaan vuonnaVuonna 1949 hänenAhmatovan poikansapoika Lev vangittiin jälleen. Samana vuonna vangittiin Nikolai Punin. Punin kuoli vankileirillä 1953. Saadakseen poikansa vapaaksi Ahmatova kirjoitti sikermän runoja Stalinin ylistykseksi, mutta turhaan, sillä Leviä ei vapautettu.
 
Stalin kuoli vuonna 1953, mikä merkitsi tulevina vuosina käännettä parempaan myös Ahmatovan elämässä. Lev Gumiljov vapautettiin vankileiriltä vuonna 1956 satojentuhansien muiden joukossa.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Ahmatova”