Ero sivun ”Joachim Wilhelminpoika Wargentin” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 1:
'''Joachim Wilhelminpoika Wargentin''' (n.1670-1705)<ref>Ylioppilasmatrikkeli</ref> toimi Itä-Suomessa arrendaattorina eli maatilojen vuokraajana. Kruunu suosi tilojen vuokrausta, sillä näin se sai säännöllisen tulolähteen. Arrendaattorit tunsivat alueen ja verojärjestelmän ja ottivat vastuulleen sen toiminnan. Samalla heidän toiminta saattoi talonpoikiin nähden olla julmaa ja mielivaltaista.<ref>Saloheimo, s.486-488</ref>
==Wargentin Bertold Ruuthin tilojen vuokraajana==
Barthold Ruuth 1685 velkoi everstiluutnantti Martin Cronstiernalta 10 000 hopeataaleria, joita vastaan hänen omistukseensa siirtyi yhteensä 79 tilaa
Uusi sopimus oli nelivuotinen<ref>Björn s.488</ref> ja siinä määriteltiin Wargentinin velvoitteet pääkohdittain seuraavasti:<ref>Saloheimo, s. 321-322</ref>
:*Vuokrakausi oli 26.6.1701 alkaen neljäksi vuodeksi, eli päättyi 24.6.1705, jolloin kaikki tilukset savuineen, ruplineen ja populeineen oli palautettava Ruuthille tai tämän vaimolle ”aivan kohennettuina eikä pilattuina”.
Rivi 11:
:*Wargentin ei saanut pakottaa talonpoikia ylimääräisiin suorituksiin.
:*Ruuth otti vastuulleen sotavahingot.
Sopimuksessa ennakoitiin juuri alkaneen [[Suuri Pohjan sota|Suuren pohjansodan]] vaikutuksia. Sekasorron vuosina talonpojat ja nälkää näkevät ryöstivät veronkerääjiä, ja myös Mujula ryöstettiin. Wargentin sai kiinni tekijät ja toimitti heidät [[Käkisalmi|Käkisalmeen]], missä heitä odotti kuolemantuomio.
==Wargentin Ilomantsin talonpoikien riesana==
Wargentin oli vuokraajana kovaotteinen mies. Hän pieksi Matts Airaksisen mustelmille niin pahoin, että ”kolme veristä paitaa oli viikon aikana riisuttava”. Airaksisen vammoista osa jäi pysyviksi ja Wargentin joutui antamaan hyvitykseksi osan talonpojan veroja anteeksi. Johan Ryhästä Wargentin kidutti eväidensä varastamisesta syyttäen, mutta syytös osoittautui perättömäksi. Ryhäsen tehtyä valituksen kantokirjuri Mollenius määrättiin 10 taalerin sakkoihin, mutta Wargentin jäi ilman rangaistusta. Vuonna 1693 antoi Wargentin Rigojevin tilan vuokralle toiselle talonpojalle, vaikka Rigojev oli suorittanut vuokransa.<ref>Björn, s.489</ref>
| |||