Ero sivun ”Sigismundin ja Kaarlen valtataistelu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.7.1) (Botti lisäsi: ar:الحرب ضد سييسموند |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 6:
Ruotsin kuningas [[Juhana III]] kuoli 17. marraskuuta 1592. Laillinen kruununperijä oli Puolan kuningas Sigismund (vuodesta 1587, Puolassa nimellä Sigismund III), Juhana III:n poika. Sigismund saapui Ruotsiin syksyllä 1593 ja hänet kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi, jolloin syntyi periaatteessa voimakas [[persoonaunioni]] Ruotsin ja [[Puola-Liettua]]n välille.
Sigismund oli kasvatettu [[katolinen kirkko|katoliseksi]], koska hänen äitinsä oli katolinen. Ruotsi oli ollut [[Protestantismi|protestanttinen]] vasta [[Kustaa Vaasa]]n [[uskonpuhdistus|uskonpuhdistuksesta]] lähtien. Ruotsalaiset halusivat Sigismundilta vakuutuksen, että Ruotsi pysyisi
Sigismund ei voinut hallita Ruotsia kunnolla, sillä ''[[sejm]]'' (Puolan parlamentti) vaati häntä palaamaan Puolaan. Hän palasikin Puolaan heinäkuussa 1594 jättäen Ruotsia hallitsemaan [[Ruotsin valtaneuvosto|valtaneuvoston]] yhdessä Kaarle-herttuan kanssa. Kaarle-herttua oli Sigismundin setä, Juhana III:n ja [[Eerik XIV|Eerik XIV:n]] veli, Kustaa Vaasan poika. Vahvasti protestanttisena hän oli Sigismundin vastustajien luonnollinen valinta johtajaksi.
Rivi 19:
==Sisällissota 1598–99==
[[Uppsala]]n valtiopäivillä 1598 käytiin taas taistelua siitä, kenen pitäisi johtaa maata, mutta Kaarle-herttua sai lopulta säätyjen tuen. Suomalaiset edustajat asettuivat kuitenkin Sigismundin kannalle, ja kieltäytyivät hyväksymästä valtiopäivien päätöksiä. Suomessa alettiin valmistella Sigismundin armeijan kanssa yhtäaikaista maihinnousua Ruotsiin Kaarlen lyömiseksi. Suomen armeija nousikin maihin [[Uplanti|Upplannissa]] heinäkuussa 1598, mutta koska Sigismundin joukot eivät olleet vielä saapuneet, vetäytyivät suomalaiset takaisin ilman taisteluja.
Puolan sejm kieltäytyi antamasta Sigismundille joukkoja, vaikkakin hyväksyi hyökkäyksen Ruotsiin vuonna 1598. Sigismund palasi Ruotsiin sotajoukon (pääosin [[saksa]]laisia ja [[unkari]]laisia [[palkkasoturi|palkkasotureita]]) kanssa syksyllä, tavoitteenaan lyödä Kaarle ja ottaa Ruotsin kruunu takaisin. Noustuaan maihin Etelä-Ruotsissa hän valtasi [[Kalmar]]in, löi kapinalliset Stegeborgin taistelussa 8.9., mutta kärsi tappion [[Stångebron taistelu]]ssa 25.9., ja oli pakotettu palaamaan takaisin Puolaan. Sigismundilla oli vaikeuksia koordinoida hyökkäyksensä Ruotsissa olevien kannattajiensa kanssa, esimerkiksi syksyllä Suomesta suoritettiin uusi maihinnousu Tukholman lähelle, mutta kun Sigismund oli lyöty Stångebrossa, palasi [[Akseli Kurki|Akseli Kurjen]] johtama armeija jälleen Suomeen.
Rivi 27:
===Suomi sisällissodassa===
{{Pääartikkeli|[[Nuijasota]]}}
Suomen aatelisto ja osa porvaristoa kannatti marski [[Klaus Fleming]]in johtamana Sigismundia sisällissodassa. Suomen johtomiesten kallistuminen Sigismundin kannalle johtui perinteisen tulkinnan mukaan käsityksestä, että Puola olisi hyvä liittolainen Venäjän uhkaa vastaan. Toisen tulkinnan mukaan Sigismund oli Suomen herroille mieluisa, koska hän hallitsi kaukaisesta Puolasta käsin eikä käytännön syistä voinut puuttua Suomen asioihin yhtä hyvin kuin ruotsalainen hallitsija. Ruotsin valtataistelun pelinappuloiksi joutuivat ne [[Pohjanmaa|pohjalaiset]] [[talonpoika|talonpojat]], jotka Kaarle-herttuan kehotuksen mukaisesti ("Onhan teitä niin paljon, että pystytte karistamaan huovit päältänne, jos ei muuten niin aidaksilla ja nuijilla!") nousivat [[Nuijasota|nuijasodaksi]] kutsuttuun kapinaan. Syynä kapinaan oli se, että Fleming oli sisällissodan vuoksi jatkanut Suomessa talonpoikien vihaamaa [[linnaleiri]]ä eli sotaväen majoittamista talonpoikien koteihin. Käytännön varsinainen perustelu eli [[Pitkä viha|sota Venäjää vastaan]] oli päättynyt [[Täyssinän rauha]]an jo 1595. Kaarle tiesi aivan hyvin, että avoin kapina Flemingiä vastaan tuskin menestyisi, ja talonpojat lyötäisiin, mutta hänen tavoitteenaan olikin aiheuttaa vaikeuksia vastustajalleen Flemingille. Flemingin joukot kukistivat Pohjanmaalla, Savossa ja Keski-Suomessa syttyneen kapinan verisesti, ja kapinoivien
Sisällissodan aikana Suomi oli irrallaan Kaarle-herttuan vallasta, sillä Sigismundin suomalaisilla kannattajilla oli oma armeija ja oma ulkopolitiikka. Kaarle-herttua sai Suomen takaisin vasta vallattuaan Turun ja [[Viipuri]]n linnat ja lyötyään Sigismundin kannattajat [[Marttilan taistelu]]ssa 1599. Voiton jälkeen hän [[teloitus|teloitutti]] useita Suomen johtomiehiä muun muassa [[Turun verilöyly]]ssä. Kaikkiaan mestattuja aatelisia oli viitisenkymmentä, ja useita muita tuomittiin vankeuteen.
| |||