Ero sivun ”Uskontotiede” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Uskontotiede''' ([[englannin kieli|englanniksi]] ''religious studies'' tai ''comparative religion'', [[ruotsin kieli|ruotsiksi]] ''religionsvetenskap'') on [[humanistinen tiede|humanistis]]-[[yhteiskuntatiede|yhteiskuntatieteellistä]] [[uskonto]]jen tutkimusta. Uskontotieteen pääalat ovat uskonto[[antropologia]], uskonto[[sosiologia]], uskonto[[psykologia]], uskonnonhistoria ja uskonto[[fenomenologia]]. Uskontotiede ei ota kantaa esimerkiksi sellaisiin kysymyksiin kuten "onko Jumalaa olemassa?", "millainen Jumala on?", tai "mikä on paras uskonto?", vaan se tutkii ihmisten uskonnollista käyttäytymistä tieteellisistä lähtökohdista. Tieteenalan perimmäisiin kysymyksiin kuuluu kysymys siitä, miten uskontojen olemassaolo ja synty voidaan selittää ja miksi ihmiset harjoittavat uskontoja.
 
Uskontotieteen suhde [[teologia|teologiaan]] on kahtalainen. Mikäli paikallinen teologinen tutkimus on tapahtunut kirkkokuntien seminaareissa tai tunnustuksellisluonteisissa teologisissa tiedekunnassa, uskontotieteen profiili on ollut edustaa uskonnollisista käsityksistä vapaata akateemista, empirististä ja humanistista uskontojen tutkimusta. Kutenkin, mikäli teologinen tutkimus on ollut kirkollisista vaikutuksista vapaata akateemista empiiristä tutkimusta, kuten esim. Suomessa on ollut jo vuosikymmenien ajan, uskontotiede on erottautunut lähinnä joidenkin metodiensa (uskontoantropologia ja uskontofenomenologia) ja tutkimuskohteensa (ei-kristilliset uskonnot) perusteella. Paikallisen teologisen tutkimuksen akateemisesta luonteesta tai sen puutteesta johtuen uskontotiede voidaan ymmärtää joko teologiasta hyvin erilliseksi akateemiseksi tutkimukseksi tai siihen läheisesti liittyvänä tieteenalana, joka metodeiltaan ja tuktimuskohteeltaan täydentää teologista tutkimusta mutta ei akateemiselta otteeltaan eroa siitä. Suomessa uskontotiedettä sitä opetetaankin humanististen ([[Helsingin yliopisto|Helsingin]] ja [[Turun yliopisto]]t) tiedekuntien ohella teologisissa tiedekunnissa (Helsingin yliopisto ja [[Åbo Akademi]]).
 
Uskontotieteen mielenkiinto voi uskonnon määrittelyn avoimuudesta johtuen kohdistua myös ideologioihin ja poliittisiin järjestelmiin tai vaikkapa urheiluun. Toisin sanoen uskontotieteilijä voi nähdä uskonnollisuutta sielläkin missä tavallinen ihminen ei sitä näe.