Ero sivun ”Robert Montgomery” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Lähteet: - fix |
→Korkea virkamies: - lis. |
||
Rivi 17:
[[Suomen kenraalikuvernööri]] [[Fjodor Logginovitš Heiden]] päätti 1882 sitoa Suomen keskeisten puolueiden johtajat maan hallitukseen: liberaalien Mechelin ja [[Suomalainen puolue|Suomalaisen puolueen]] [[Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen|Y. S. Yrjö-Koskinen]] nimitettiin senaatin talousosastoon, ja liberaleja niinikään edustaneesta Montgomerystä tehtiin uusi prokuraattori. Yksi hänen aikaansaannoksistaan oli senaatin oikeustoimituskunnan (myöhemmin oikeusministeriön) alaisen [[Lainvalmistelukunta|lainvalmistelukunnan]] perustaminen, mitä hän ehdotti ratkaisuksi vuoden 1882 keisarillisessa käskykirjeessä esitettyyn vaatimukseen Suomen lakien [[kodifiointi|kodifioinnista]]. Hän ehdotti samassa yhteydessä myös Suomen perustuslakien kodifiointia. Sitä toteuttamaan asetettiin myöhemmin niin sanottu [[Weissenbergin komitea]], jonka työ johti suomalaisten ja venäläisten väliseen ristiriitaan. Montgomery ja muut ruotsinkieliset liberaalit pyrkivät politiikassa torjumaan epämieluisia esityksiä varsinkin vetoamalla juuri Suomen perustuslakeihin; näin saatiin torjuttua muun muassa 1882 Yrjö-Koskisen esittämä suomen julistaminen maan viralliseksi kieleksi. Montgomery erosi prokuraattorin virasta vuonna 1886 keisarin annettua käskykirjeen suomen ja ruotsin kielen käytöstä virastoissa.<ref name="KB" />
Tämän jälkeen Montgomery toimi vuoden 1886–1887 [[Vaasan hovioikeus|Vaasan hovioikeuden]] presidenttinä ja 1887–1888 oikeusosaston senaattorina. Vuonna 1888 hänet nimettiin oikeusosaston edustajaksi [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] toimineeseen [[Suomen asiain komitea]]an. Tässä vaiheessa suomalaisten ja venäläisten näkemyserot Suomen oikeudellisesta asemasta olivat jo kriisiytymässä ja Venäjällä arvosteltiin voimakkaasti Suomen vuonna 1889 säädettyyn [[rikoslaki]]in sisältyneitä tulkintoja Suomen ja Venäjän suhteesta. Montgomery puolusti julkisuudessa suomalaista kantaa, kirjoitti vastineen venäläläisen [[N. S. Tagantsev]]in rikoslakia kritisoineeseen artikkeliin ja keisari [[Aleksanteri III]]:n annettua manifestin
Suomen ja Venäjän suhteiden tilapäinen asettuminen 1890-luvun puolivälissä mahdollisti Montgomeryn paluun vielä kerran virkauralle. Hän sai toukokuussa 1896 keisarillisen hovin hovimestarin arvonimen ja lokakuussa hänet nimitettiin kuolleen J. Ph. Palménin seuraajaksi senaatin oikeusosaston varapuheenjohtajaksi, mikä vastasi nykyistä [[Korkein oikeus (Suomi)|korkeimman oikeuden]] presidenttinä. Montgomery toimi tässä virassa kuolemaansa asti; hän kuoli vain muutamaa viikkoa ennen [[Nikolai Bobrikov]]in nimitystä Suomen kenraalikuvernööriksi, mistä käynnistyi uusi aiempia pahempi yhteentörmäys Suomen ja Venäjän suhteissa.<ref name="KB" />
| |||