Wikipedia

Ero sivun ”Siunaus” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
JAnDbot (keskustelu | muokkaukset)
72 523 muokkausta
p r2.5.4) (Botti poisti: zh:福
Velma (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
66 024 muokkausta
asian vierestä olevia juttuja pois + fix
Rivi 1:
{{viitteetön}}
'''Siunaus''' on [[uskonto|uskonnollinen]] [[riitti|toimitus]]. Sen tarkoitus on langettaa korkeamman vallan armovoima paikalla olijoiden, rakennuksen, ajoneuvon tai muun käyttöesineen ylle.
 
Rivi 9 ⟶ 8:
Juutalaisuuden pyhä kirja [[Talmud]] antaa tarkat ohjeet siunauksesta. Alun perin siunaaminen kuului papillisen säädyn eli [[Leevi]]n heimon jäsenten tehtäviin, heistäkin tarkkaan ottaen ensimmäisen ylipapin [[Aaron]]in, [[Mooses|Mooseksen]] veljen, jälkeläisille. Mutta aivan käytännön syistä tehtävä on siirtynyt muille; [[Jerusalemin piiritys (70)#Jerusalemin ryöstö ja tuho|Jerusalemin temppelin tuhon]] jälkeen ei varsinaisia pappeja ole ollut, ainoastaan [[rabbi|rabbeja]], jotka eivät ole pappeja vaan opettajia, vaikka suorittavatkin myös papin tehtäviä.
 
Vihkimisoikeuden rabbit ovat saaneet maallisilta viranomaisilta, aikuistumisjuhlien eli poikien [[bar mitsva]] ja tyttöjen [[bat mitsva]] -tilaisuuksien johtaminen tai sairaiden luona käyminen kuuluu heidän velvollisuuksiinsa seurakuntien vanhimpina, ja siunaaminen on luovutettu heille Aaronin jälkeläisten sijaisina. Juutalaiset käyttävät siunauksena [[Herran siunaus]]ta eli [[Aaron#Aaronin siunaus|Aaronin siunaus]]ta, joka on peräisin [[Neljäs Mooseksen kirja|Neljännestä Mooseksen kirjasta]] (6:24–26).
 
Juutalaiset käyttävät siunauksena [[Herran siunaus]]ta eli [[Aaron#Aaronin siunaus|Aaronin siunaus]]ta, joka on peräisin [[Neljäs Mooseksen kirja|Neljännestä Mooseksen kirjasta]] (6:24–26).
 
==Kristillinen siunaus==
Rivi 26 ⟶ 23:
Ortodoksit rukoilevat paljon; hyvin tyypillistä on, että vaaran uhatessa he turvautuvat rukoukseen; mm. kun [[Leinon vangit|Leinon vankeja]] koottiin [[Malmin lentokenttä|Malmin lentokentällä]] maavallin viereen rivistöihin nimenhuutoa varten, monet noista iäkkäistä miehistä pelästyivät, että nyt heidät ammutaan. He rukoilivat tauotta ja tekivät ristinmerkkejä vapaalla kädellään; heidät oli nimittäin kytketty käsiraudoin pareiksi.<ref>Boris Björkelund: Stalinille menetetyt vuoteni</ref>
 
Jokapäiväisin tapa on se, että ihminen siunaa itse itsensä ristinmerkillä aamu- tai iltarukouksen yhteydessä. Myös vuode voidaan juuri ennen levolle menoa siunata ristinmerkillä;. [[Stalin]]in ajan [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitosta]] on tarinoita, kuinka vankiloissa vanhemmat miehet piirsivät monen ristinmerkin avulla eräänlaisen laatikon makuupaikkansa ympärille, lopulta makuulta sulkivat vielä yhdellä auki olleen kyljen - ja sitten nukkuivatkin rauhassa aamuherätykseen asti.<ref>Unto Parvilahti: Berijan tarhat</ref>
 
===Sakramentit===
Rivi 53 ⟶ 50:
Eniten siunauksia jakaa papisto: ortodokseilla on perinteinen tapa, että pappia ja piispaa tervehditään pyytämällä siunausta; tämä tapahtuu astumalla tervehdittävän eteen ja asettamalla kädet päällekkäin, oikea käsi ylempänä ja kämmenet ylöspäin, kyynärpäät taivutettuina ja kyynärvarret suorina. Papiston jäsen siunaa pyytäjän ristinmerkillä jonka jälkeen siunattu vastaa suutelemalla siunaajan kättä, jonka tämä laskee pyytäjän käsien päälle.
 
Jos paikalla on vain pappeja, voi siunauksen pyytää jokaiselta - piispan läsnä ollessa vain häneltä. Tämä etiketti on - kuten paljon muutakin - muisto alkuseurakunnasta; silloin vain alkuperäiset apostolit saivat jakaa siunauksia. Piispat määritellään heidän suoriksi seuraajikseen. Myös [[igumenia]]a voi tervehtiä pyytämällä samalla tavoin siunausta. Tällöin hänen kättään ei suudella, vaan igumenian ristiä.
 
Myös [[igumenia]]a voi tervehtiä pyytämällä samalla tavoin siunausta. Tällöin hänen kättään ei suudella, vaan igumenian ristiä.
 
===Vastasyntyneen ja hänen äitinsä siunaaminen===
Kristilliset kirkot opettavat, että ihminen sikiää ja syntyy synnissä; tämän vuoksi ortodoksinen kirkko on alusta asti noudattanut ja noudattaa edelleen tapaa, että välittömästi lapsen synnyttyä pappi saapuu paikalle siunaamaan lapsen ja äidin. Heikolle lapselle toimitettava [[hätäkaste]] on asia erikseen, ja sen voi toimittaa kuka tahansa kristitty eli siihen ei tarvita pappia. Hätäkaste vahvistetaan [[mirhavoitelu]]n sakramentilla kunhan lapsi on riittävästi voimistunut.
 
Heikolle lapselle toimitettava [[hätäkaste]] on asia erikseen, ja sen voi toimittaa kuka tahansa kristitty eli siihen ei tarvita pappia. Hätäkaste vahvistetaan [[mirhavoitelu]]n sakramentilla kunhan lapsi on riittävästi voimistunut.
 
Seuraava vaihe on, että kun lapsi on kahdeksan päivän ikäinen, hän saa nimen erillisessä siunaustilaisuudessa; nykyään pappi saapuu kotiin toimittamaan, vaikka papin käsikirja sanoo edelleen, että
Rivi 66 ⟶ 59:
{{sitaatti|kätilö tuo lapsen kirkkoon nimen antoa varten}}
 
Näin pyritään edelleen tekemään jos suinkin mahdollista; [[Kreikka|Kreikassa]] ja [[Venäjä]]llä käytäntö on voimissaan, mutta Suomessa [[Suomen ortodoksisen kirkon piispojen piispainkokous|piispainkokous]] on hyväksynyt käsikirjan ohjeesta poikkeamisen käytännön syistä. Nimenantoon voidaan liittää myös [[mirhavoitelu]], jos lapsi on hätäkastettu.
 
Nimenantoon voidaan liittää myös [[mirhavoitelu]], jos lapsi on hätäkastettu.
 
Varsinainen kaste ja mirhavoitelun sakramentti tapahtuvat kotona, jos synnytyksestä on alle 40 päivää; yhä suositummaksi on tullut tapa, että lapsi kastetaan hiukan tätä vanhempana, koska hänet voidaan sen jälkeen liittää seurakuntaan ja hän pääsee ensi kerran ehtoolliselle. Näin myös lapsen äiti vapautuu 40 päivää kestäneestä, synnytyksestä johtuneesta kiellostaan saapua kirkkoon. Tämä ikiaikainen juutalaisuudesta periytyvä kielto on eräs yhteisiä molemmille katolisille ja useimmille protestanttisille kirkoille.
Rivi 81 ⟶ 72:
{{sitaatti|Herra, nyt Sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka Sinä olet tehnyt kaikille kansoille: valkeudeksi joka on ilmestyvä pakanoille ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille}}
 
Koska näin tehdään Jeesuksen temppeliin tuomisen kunniaksi, ortodoksit pitävät erityisenä armon osoituksena sitä, jos heidän lapsensa tuodaan tähän juhlaan juuri [[kynttilänpäivä]]nä, jolloin muistetaan Jeesuksen samaa juhlaa. Lopuksi pappi siunaa lapsen, äidin ja kummin [[käsiristi]]llä ja lapsi on nyt oikeutettu pääsemään Ehtoolliselle - vanhan tavan mukaan ensimmäisenä siinä palveluksessa.
 
Konfirmoinnin suorittaa perinteen mukaan läsnä olevasta papistosta se, joka on viimeksi vihitty papiksi. Tämän vuoksi on tavallista, että papin vihkimiseen liittyy useitakin konfirmaatioita: ortodoksit uskovat, että tuore vihkimys pappeuteen jollain tavoin tehostaa lapsen saamaa siunausta - aivan samalla tavoin juuri vihitylle munkille tai nunnalle tuodaan vihkimisen jälkeen runsaasti esirukouspyyntöjä luettavaksi seuraavan yön aikana, jonka vihitty viettää yksin kirkossa. Aikuisena ortodoksiseen kirkkoon liitetylle ei seurakuntaan liittämistä pääsääntöisesti toimiteta, koska heille katsotaan varsinaisen liittämisen voiteluineen riittävän. ▼
Lopuksi pappi siunaa lapsen, äidin ja kummin [[käsiristi]]llä ja lapsi on nyt oikeutettu pääsemään Ehtoolliselle - vanhan tavan mukaan ensimmäisenä siinä palveluksessa.
 
Isä [[arkkipiispa Paavali]] toi [[1970]]-luvulla Suomeen vanhan, uudelleen elvytetyn kasteliturgia-perinteen, jossa lapsen kaste tapahtuu liturgiajumalanpalveluksen yhteydessä. Kasteliturgian kehitti nykyiseen muotoonsa arkkipiispan suuresti arvostama teologian opettaja, amerikkalainen isä [[professori]] [[Alexander Schmemann]]. Ensi kerran kasteliturgia toimitettiin Suomessa Varkauden kirkossa; kastettavana oli erään paikallisen papiston jäsenen esikoistytär. Tapaus oli niin merkittävä, että se julkistettiin [[Aamun Koitto|Aamun Koiton]] kansikuvana.▼
▲Konfirmoinnin suorittaa perinteen mukaan läsnä olevasta papistosta se, joka on viimeksi vihitty papiksi. Tämän vuoksi on tavallista, että papin vihkimiseen liittyy useitakin konfirmaatioita: ortodoksit uskovat, että tuore vihkimys pappeuteen jollain tavoin tehostaa lapsen saamaa siunausta - aivan samalla tavoin juuri vihitylle munkille tai nunnalle tuodaan vihkimisen jälkeen runsaasti esirukouspyyntöjä luettavaksi seuraavan yön aikana, jonka vihitty viettää yksin kirkossa.
 
Kasteliturgia on edelleen olemassa, joskin käytännön syistä se on melko harvinainen. Nykyisin se toimitetaan etupäässä piinaviikon eli [[Suuri viikko|suuren viikon]] lauantaina, Suurena lauantaina, koska se on alkukirkon aikainen perinteinen kasteen päivä. Kasteliturgian toimittaa pääsääntöisesti piispa, joskin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella alkoivat myös papin toimittamat kasteliturgiat yleistyä. Kastetoimitus alkaa [[liturgia|opetettavien liturgia]]n alussa, pienen saaton jälkeen. Koska kasteliturgia tapahtuu yhteisenä jumalanpalveluksena, ei sen yhteydessä suoriteta erikseen konfirmointia vaan itse toimituksen katsotaan kattavan molemmat.▼
Aikuisena ortodoksiseen kirkkoon liitetylle ei seurakuntaan liittämistä pääsääntöisesti toimiteta; heille katsotaan varsinaisen liittämisen voiteluineen riittävän.
 
▲Isä [[arkkipiispa Paavali]] toi [[1970]]-luvulla Suomeen vanhan, uudelleen elvytetyn kasteliturgia-perinteen, jossa lapsen kaste tapahtuu liturgiajumalanpalveluksen yhteydessä. Kasteliturgian kehitti nykyiseen muotoonsa arkkipiispan suuresti arvostama teologian opettaja, amerikkalainen isä [[professori]] [[Alexander Schmemann]]. Ensi kerran kasteliturgia toimitettiin Suomessa Varkauden kirkossa; kastettavana oli erään paikallisen papiston jäsenen esikoistytär. Tapaus oli niin merkittävä, että se julkistettiin [[Aamun Koitto|Aamun Koiton]] kansikuvana.
 
▲Kasteliturgia on edelleen olemassa, joskin käytännön syistä se on melko harvinainen. Nykyisin se toimitetaan etupäässä piinaviikon eli [[Suuri viikko|suuren viikon]] lauantaina, Suurena lauantaina, koska se on alkukirkon aikainen perinteinen kasteen päivä. Kasteliturgian toimittaa pääsääntöisesti piispa, joskin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella alkoivat myös papin toimittamat kasteliturgiat yleistyä. Kastetoimitus alkaa [[liturgia|opetettavien liturgia]]n alussa, pienen saaton jälkeen.
 
Koska kasteliturgia tapahtuu yhteisenä jumalanpalveluksena, ei sen yhteydessä suoriteta erikseen konfirmointia vaan itse toimituksen katsotaan kattavan molemmat.
 
Luterilaiselle kirkolle tunnusomaista [[rippikoulu]]a, jonka yhteyteen liittyy heillä konfirmaatio, ei ortodoksisella kirkolla ole samassa mielessä; noin viisitoistavuotiaille järjestetään kyllä erillinen [[kristinoppikoulu]], joka noudattaa hyvin pitkälle samoja muotoja, mutta sen merkitys on yksinomaan sosiaalinen. Ortodoksinen kirkko ei vaadi kristinoppikoulun käymistä kirkollisen vihkimisen ehtona, kuten luterilainen kirkko suhteuttaa rippikoulun - mutta kysymyshän onkin historiallisesta erosta, joka johtuu luterilaisen kirkon aikoinaan toimeenpanemasta erittäin voimaperäisestä lukutaitokampanjasta - juuri samasta ''"lukkarinkoulusta"'' josta [[Aleksis Kivi]] piirtää niin omaleimaisen kuvan pääteoksessaan [[Seitsemän veljestä]].
 
===Veden siunaaminen===
Ortodoksisessa kirkossa pidetään erittäin suuressa arvossa siunattua vettä, jota lännessä kutsutaan [[vihkivesi|vihki­vedeks]]i. Veden siunaus tapahtuu jokaisessa ortodoksisessa kirkossa tai tsasounassa silloin, kun vietetään temppelijuhlaa eli sen pyhän muistopäivää jolle kyseinen pyhäkkö on omistettu. Päivää kutsutaan kyseisen pyhäkön [[praasniekka|praasniekaksi]]. Tällöin toimitetaan ns. pieni [[vedenpyhitys]]: pappi tai piispa toimittaa erillisen palveluksen, jonka aikana pyhitetty papin [[käsiristi]] upotetaan vesiastiaan kolmesti, minkä jälkeen läsnäolijat vihmotaan juuri pyhitetyllä vedellä.
 
Paikalla on aina kirkon omia maljoja tai ainakin kertakäyttöastioita seurakuntalaisia varten; lähes jokainen paikalla ollut nauttii juuri siunattua pyhää vettä jo kirkossa, samoin useimmat tuovat mukanaan astioita viedäkseen pyhää vettä kotiin. Joissakin kirkoissa [[Venäjä|Venäjällä]] on oma vesihana pyhitetylle vedelle, jota ihmiset voivat itse pullottaa. Pyhää vettä nautitaan suurella kunnioituksella ja sitä säilytetään [[ikoni]]en läheisyydessä.▼
Veden siunaus tapahtuu jokaisessa ortodoksisessa kirkossa tai tsasounassa silloin, kun vietetään temppelijuhlaa eli sen pyhän muistopäivää jolle kyseinen pyhäkkö on omistettu. Päivää kutsutaan kyseisen pyhäkön [[praasniekka|praasniekaksi]].
[[Kuva:Holywater.jpg|thumb|KP Metropoliitta Ambrosius toimittaa veden pyhittämistä Uspenskin katedraalissa Teofaniajuhlassa 2009. Alidiakonit pitelevät siunauskynttilöitä trikiiriä ja dikiiriä]]▼
 
Tällöin toimitetaan ns. pieni [[vedenpyhitys]]: pappi tai piispa toimittaa erillisen palveluksen, jonka aikana pyhitetty papin [[käsiristi]] upotetaan vesiastiaan kolmesti, minkä jälkeen läsnäolijat vihmotaan juuri pyhitetyllä vedellä.
 
▲Paikalla on aina kirkon omia maljoja tai ainakin kertakäyttöastioita seurakuntalaisia varten; lähes jokainen paikalla ollut nauttii juuri siunattua pyhää vettä jo kirkossa, samoin useimmat tuovat mukanaan astioita viedäkseen pyhää vettä kotiin. Joissakin kirkoissa [[Venäjä|Venäjällä]] on oma vesihana pyhitetylle vedelle, jota ihmiset voivat itse pullottaa.
 
Pyhää vettä nautitaan suurella kunnioituksella ja sitä säilytetään [[ikoni]]en läheisyydessä.
▲[[Kuva:Holywater.jpg|thumb|KP Metropoliitta Ambrosius toimittaa veden pyhittämistä Uspenskin katedraalissa Teofaniajuhlassa 2009. Alidiakonit pitelevät siunauskynttilöitä trikiiriä ja dikiiriä]]
[[Suuri vedenpyhitys]] toimitetaan vain kerran vuodessa [[Loppiainen|loppiaisena]] eli [[6. tammikuuta]] Kristuksen kasteen muistoksi. Tämä vedenpyhitys voidaan toimittaa myös kaivon, järven tai muun luonnon vesilähteen luona. Tällöin miljoonat ihmiset Venäjällä käyvät kastautumassa [[avantouinti|avannoissa]], jotka on tehty ristin muotoon. Avantoja kutsutaan nimellä "Jordan" (ven. Иордан), ja nimensä mukaisesti ne muistuttavat [[Jordan]]-jokea, jossa Jeesus kastettiin. Veteen laskeudutaan päätä myöten kolme kertaa keskiyön aikaan. Tämä merkitsee, että kastautuminen suoritetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Avantoon laskeudutaan useimmiten rappusia pitkin, mutta lapsia kastettaessa vanhemmat voivat kastaa lapset käsistä kiinni pitäen.
 
Rivi 117 ⟶ 98:
Myös jumalanpalveluspuvut siunataan vastaavalla tavalla; alemmat kirkonpalvelijat - lukijat, alidiakonit ja [[diakoni]]t - sekä maallikot pyytävät ennen pukeutumista kirkollisille asuille - käytännössä [[stikari]]lle ja [[orari]]lle - siunauksen korkeimmalta paikalla olevalta papilta, piispalta jos on läsnä; papit siunaavat pukunsa itse ennen pukeutumista. Papeilla ja diakoneilla on lisäksi erilliset pukeutumisrukoukset, joita käytetään vain ennen liturgiaa; alidiakonit pukevat piispan jumalanpalveluspukuihin, ja vanhin läsnä oleva diakoni lukee pukeutumisrukoukset piispan puolesta. Diakonia alemmalla palvelevalla papistolla ja maallikoilla ei ole omia pukeutumisrukouksia.
 
Kaikki jumalanpalveluspuvut, myös varsinaisten pukujen alla pidetyt pitkähihaiset viitat, siunataan ennen käyttöön ottoa. Tämän tekee pappi vihmomalla asut pyhitetyllä vedellä tai piispa [[mirha]]voitelulla. Tämän jälkeen asut voidaan ottaa käyttöön. Vain varsinaiseen jumalanpalveluskäyttöön tehdyt asut siunataan; teatterikäyttöön, kuten esim. [[Edith Södergran]]in elämäkertaelokuvaa ''[[Maa jota ei ole]]'' varten tehtyjä pukuja ei siunata. Tosin ennen tämän nimenomaisen tilanteen eli [[ristisaatto|ristisaaton]] kuvauksien alkua toimitettiin erillinen rukoushetki.
 
Tärkeä näkökohta on, että vain varsinaiseen jumalanpalveluskäyttöön tehdyt asut siunataan; teatterikäyttöön, kuten esim. [[Edith Södergran]]in elämäkertaelokuvaa ''[[Maa jota ei ole]]'' varten tehtyjä pukuja ei siunata.
 
Tosin ennen tämän nimenomaisen tilanteen eli [[ristisaatto|ristisaaton]] kuvauksien alkua toimitettiin erillinen rukoushetki.
 
===Kotien, käyttöesineiden ja ajoneuvojen siunaaminen===
Rivi 142 ⟶ 119:
 
===Papiston tervehtiminen===
Katolisen kirkon latinalaisen riituksen piispojen siunaukseen vastataan suutelemalla piispan sormusta, idän riitusten piispojen siunaukseen suutelemalla piispan kättä, kuten ortodoksitkin tekevät. Latinalaisessa riituksessa ei pappien kättä suudella.
 
Latinalaisessa riituksessa ei pappien kättä suudella.
 
Jos piispa ei halua sormustaan suudeltavan jostain syystä - esimerkiksi diplomaattisesta, jos paikalla on henkilö jota sellainen voisi loukata (esimerkiksi [[juutalainen]] tai [[muslimi]]) - hän yleensä väistää sen ojentamalla kätensä sellaisessa asennossa että se tulkitaan normaaliksi kättelyksi.
Rivi 152 ⟶ 127:
 
==Protestanttinen käytäntö==
{{Uudelleenkirjoitettava|suurin osa tästä luvusta ei liity "siunaukseen" mitenkään}}
=== Yleistä ===
[[Uskonpuhdistus|Uskonpuhdistuksessa]] 1500-luvulla syntyneet protestanttiset kirkot vähensivät toimintansa alussa siunausten käyttöä olennaisesti; hyvin kauan heillä oli käytössä vain eri pyhien toimitusten loppusiunaus. Useimmilla protestanteilla [[Herran siunaus]] oli hyvin kauan ainoa käytössä ollut. Sitäkään ei tehty ristinmerkillä, vaan pappi kohotti kätensä haralleen yläviistoon siunaavaan asentoon.
 
===Synnyttäjän siunaaminen===
Eräs ortodoksien ja katolisten kanssa yhteinen tapa, joka säilyi protestanttisissa kirkoissa, oli synnyttäjän ns. [[kirkottaminen]], eli pappi kävi määräaikana synnytyksen jälkeen lukemassa katumusrukoukset synnyttäjälle ja siunaamassa tämän, ja tämän jälkeen tämä oli vapaa tulemaan ehtoolliselle. Tapa pääsi 1900-luvun jälkipuoliskolla hiukan unohtumaan, mutta se on nykyisin herätetty eloon hiukan uudistettuna.
 
Tapa pääsi 1900-luvun jälkipuoliskolla hiukan unohtumaan, mutta se on nykyisin herätetty eloon hiukan uudistettuna.
 
=== Anglikaanit ===
[[Anglikaaninen kirkko]] on ollut omien teidensä kulkija tässä suhteessa; se on noudattanut katolisen kirkon rituaaleja perustamisestaan asti, vain [[paavi]] oli kauan poistettuna esirukouksista.
 
Brittien vanhoillisuus on siitä alkaen pitänyt kaiken jokseenkin ennallaan, tosin joitakin kansallisia muutoksia on tapahtunut. Niistä voinee mainita eri kuninkaiden kruunajaisseremonoihin liitetyt [[hymni]]t, merkittävämpänä [[Georg Friedrich Händel]]in kuningas [[Yrjö II (Iso-Britannia)|Yrjö II]]:n kruunajaisiin säveltämä '''[[Zadok the Priest]]''', joka kuuluu edelleen kyseiseen seremoniaan. Hymni lauletaan silloin, kun hallitsija voidellaan eli siunataan tehtäväänsä.▼
 
==== Alkuperä ====▼
Anglikaaninen kirkko syntyi, kun [[Englannin kuningas]] [[Henrik VIII]] halusi [[avioero]]n [[Espanja]]n [[prinsessa]] [[Katariina Aragonialainen|Katariina Aragonialaisesta]], mikä olisi edellyttänyt paavin suostumusta. Paavi [[Klemens VII]] ei sitä kuitenkaan myöntänyt, minkä on arveltu johtuneen siitä, ettei hän halunnut loukata silloista [[Espanjan kuningas]] [[Ferdinand Katolilainen|Ferdinand]]ia. Lopulta avioeron ehdottomasti halunnut kuningas katkaisi välit Roomaan ja julisti itsensä Englannin kirkon johtajaksi. Niinpä rituaaleista poistettiin paavin nimi ja vakanssi sekä kaikki muukin liian selvästi [[Vatikaani]]in viittaava, mutta muuten komeutta rakastanut kuningas käski jättää kaiken ennalleen; paavin sijaan vain kirkon päämieheksi määrilteltiin kuningas.
 
==== Eroja katolisuuteen ====
Samoin muutamia muita pienehköjä muutoksia tehtiin; huomattavin muutos katolisuuteen nähden oli tietenkin avioeron salliminen, ja ensimmäisenä kuningas myönnätti sen itselleen.
 
==== Anglikaanien nykytilanne ====
▲Brittien vanhoillisuus on siitä alkaen pitänyt kaiken jokseenkin ennallaan, tosin joitakin kansallisia muutoksia on tapahtunut. Niistä voinee mainita eri kuninkaiden kruunajaisseremonoihin liitetyt [[hymni]]t, merkittävämpänä [[Georg Friedrich Händel]]in kuningas [[Yrjö II (Iso-Britannia)|Yrjö II]]:n kruunajaisiin säveltämä '''[[Zadok the Priest]]''', joka kuuluu edelleen kyseiseen seremoniaan. Hymni lauletaan silloin, kun hallitsija voidellaan eli siunataan tehtäväänsä.
 
Englannissakin [[munkkikunta|munkkikunnat]] ja [[luostari]]t lakkautettiin ja kirkon omaisuus takavarikoitiin samoin kuin [[Ruotsi]]ssakin, Englannin valtion rahatilanne oli huononlainen ja kirkolla oli paljon omaisuutta, joka kuninkaan mielestä sopi takavarikoida valtion edun nimessä.
 
Vielä nykyisinkin on olemassa eräästä munkkikunnasta tuolloin perustettu [[Majakkalaiva#Kateus uhkaa keksintöä|Trinity House]], joka määrättiin hoitamaan Ison-Britannian [[majakka|majakoita]] ja yleensäkin merenkulkua.
 
=== Luterilainen kirkko ===
==== Martti Luther ja hänen teesinsä ====
Samoin [[luterilainen kirkko]] syntyi, kun [[Augustinolaiset|augustinolainen]] munkki ja [[teologian tohtori]] [[Martti Luther]] halusi poistaa erään äärimmäisen räikeän väärinkäytöksen: [[Magdeburg]]in ja [[Mainz]]in arkkipiispa Albrekt, joka oli korkean ja vaikutusvaltaisen [[Hohenzollern]] -ruhtinassuvun nuorimpia jäseniä ja äärimmäisen kunnianhimoinen, oli ostanut - räikeästi kanonisen lain vastaisesti - molemmat piispanvirkansa; [[Paavi#Sydänkeskiajan paavius|Vatikaani]] sivuutti lakipykälät ja myi virat, koska rahaa tarvittiin poikkeuksellisen paljon [[Pietarinkirkko|Pietarinkirkon]] rakentamiseen. Tätä pidetään yleisesti eräänä räikeimpänä ja kauaskantoisimpana esimerkkinä [[simonia]]sta eli kaupankäynnistä kirkollisilla viroilla.
 
==== Uskonpuhdistus ====
Syy oli se, että Mainzin arkkipiispa oli yksi [[vaaliruhtinas|vaaliruhtinaista]] eli arvojärjestyksessä kuninkaasta seuraava. Mainzin hiippakunta oli Rooman ohella ainoa, jota kutsuttiin Pyhäksi istuimeksi ''(sancta sedes)'', ja Mainzin arkkipiispa oli perinteisesti ''primas germaniae'', paavin sijainen Alppien pohjoispuolella. Tämähän merkitsi sitä että vakanssin haltija olisi eräs koko Euroopan todellisimmista mahtimiehistä.
Katoliset vaativat [[Martti Luther#Augsburgin valtiopäivät vuonna 1530|Augsburgin valtiopäivillä]] vuonna [[1530]] luterilaisten toiminnan kerta kaikkista lopettamista, mutta nämä esittivät asiasta vastalauseen eli protestin; tämän vuoksi kaikkia katolisesta kirkosta eronneita alettiin kutsua [[protestantismi|protestanteiksi]]. Koska kirkkokuntien ero tapahtui ankaraa vihaa pitäen, kaikkia katolisia tai sellaisina pidettyjä tapoja, kuten siunausta, karsittiin - vähemmän harkitusti - liiankin kovalla kädellä.▼
 
Ruotsi-Suomessa uskonpuhdistuksesta tuli paljon tiukempi kuin Saksassa, koska kuningas [[Kustaa Vaasa]] sai siitä kaipaamansa keinon korjata [[Ruotsi]]n itsenäistymisen eli [[Kalmarin Unioni]]sta ja siis [[Tanska]]sta irtautumisen mahdollistaneiden sotiensa aiheuttamaa valtiontalouden vararikkoista tilaa takavarikoimalla valtiolle kaikki kirkon omaisuus. Takavarikointia pyrittiin oikeuttamaan tekemällä selkeätäkin selkeämpi pesäero katolisuuteen. Koska kuningas niin vaati, kirjoitettiin suurin osa jumalanpalvelusmenoistakin uudelleen, jotta ero katolisuuteen tulisi vieläkin selvemmäksi. Erityisesti katolisten ahkerasti viljelemä siunaus joutui poistolistalle. <ref> Suuret suomalaiset, luku ''Mikael Agricola''</ref>▼
Ostaakseen nämä äärimmäistä arvovaltaa merkitsevät virat piispa Albrekt oli joutunut ottamaan silloiselta Euroopan rikkaimmalta mieheltä, pankkiiri ja kauppias [[Jakob Fugger]]ilta, hyvin suuren, nykyrahassa noin 1,2 miljoonaa [[euro]]a vastaavan velan tarkoitusta varten.
 
Kyseinen velka oli niin suuri, ettei Albrekt pelkillä omilla tuloillaan mitenkään pystynyt maksamaan sitä - valtaosa tuloistahan meni ylelliseen elämään ja lahjuksiin - vaan teki sopimuksen Vatikaanin kanssa. Paavi ja kardinaalit huomasivat mainion keinon maksattaa piispanvirat kahteen kertaan: arkkipiispa Albrektista tuli koko Saksan alueen [[ane]]komissaari eli anekaupan vastaava johtaja.
 
[[Konkurssi]]n partaalle velkaantunut arkkipiispa Albrekt otti viran vastaan; anekomissaarin ominaisuudessa hän (maksaakseen velan) käski myydä synninpäästön myöntäviä aneita myös vainajien puolesta; puolet rahoista eli anekomissaarin osuus meni pankkiirille velan katteeksi ja toinen puoli Roomaan.
 
Tällainen oli Lutherin mielestä sinänsä oikealla asialla olevien aneiden törkeätä väärinkäyttöä.
 
Tätä nimenomaista väärin käyttötapaa - nimenomaan ei aneita sinänsä - vastaan hän kirjoitti kuuluisat [[Lutherin 95 teesiä|teesinsä]], mutta elintärkeän tulolähteen menettämisen mahdollisuuttakin säikähtäneen Mainzin Albrekt-arkkipiispan vastuuton suhtautuminen Lutherin asialliseen esitykseen aiheuttikin sen, että lopulta [[Uskonpuhdistus#Uskonpuhdistus_laajenee|tilanne karkasikin poliittisista syistä käsistä]] ja tuloksena oli uuden kirkkokunnan synty.<ref> Prause: Historian harhaluuloja, luku ''Ei Luther naulannut teesejään''</ref>
 
==== Ero katolisuudesta toteutuu ====
▲Katoliset vaativat [[Martti Luther#Augsburgin valtiopäivät vuonna 1530|Augsburgin valtiopäivillä]] vuonna [[1530]] luterilaisten toiminnan kerta kaikkista lopettamista, mutta nämä esittivät asiasta vastalauseen eli protestin; tämän vuoksi kaikkia katolisesta kirkosta eronneita alettiin kutsua [[protestantismi|protestanteiksi]].
 
Ja koska kirkkokuntien ero tapahtui ankaraa vihaa pitäen, kaikkia katolisia tai sellaisina pidettyjä tapoja, kuten siunausta, karsittiin - vähemmän harkitusti - liiankin kovalla kädellä.
 
Tämän kiivastumisen ja turhan vihanpidon seurauksia on sittemmin pyritty vaihtelevalla menestyksellä korjaamaan.
 
====Ruotsin poliittinen uskonpuhdistus====
Ruotsi-Suomessa uskonpuhdistuksesta tuli paljon tiukempi kuin Saksassa, koska kuningas [[Kustaa Vaasa]] sai siitä kaipaamansa keinon korjata [[Ruotsi]]n itsenäistymisen eli [[Kalmarin Unioni]]sta ja siis [[Tanska]]sta irtautumisen mahdollistaneiden sotiensa aiheuttamaa valtiontalouden vararikkoista tilaa takavarikoimalla valtiolle kaikki kirkon omaisuus. On myös sanottu että kuningas halusi korostaa omaa valtaansa ja leikata mielestään liian voimakkaaksi katsomaansa kirkon valtaa.
 
Suomessa kuninkaan tahtoa toteuttamaan joutui Turun piispa [[Mikael Agricola]].
 
▲Takavarikointia pyrittiin oikeuttamaan tekemällä selkeätäkin selkeämpi pesäero katolisuuteen. Koska kuningas niin vaati, kirjoitettiin suurin osa jumalanpalvelusmenoistakin uudelleen, jotta ero katolisuuteen tulisi vieläkin selvemmäksi. Erityisesti katolisten ahkerasti viljelemä siunaus joutui poistolistalle. <ref> Suuret suomalaiset, luku ''Mikael Agricola''</ref>
 
==== Sakramentit ====
Rivi 214 ⟶ 151:
 
1980-luvulla näissä asioissa alkoi [[Suomen evankelis-luterilainen kirkko|Suomen luterilaisen kirkon]] muutosprosessi, joka on käynnissä edelleen. Monet nimenomaan ortodoksisuudesta peräisin olleet tavat, kuten kotien siunaaminen, alkoivat saada jalansijaa myös luterilaisuudessa. Samoin ristinmerkki on alkanut hiljalleen saada sijaansa myös luterilaisessa kirkossa. [[Suomen evankelisluterilainen kirkko|Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa]] noudatetaan läntistä perinnettä, jossa käsi viedään otsalta sydämelle ja sitten vasemmasta oikeaan olkapäähän.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke=Aamenesta öylättiin – kirkollinen sanasto | Julkaisija=Suomen evankelis-luterilainen kirkko | Osoite=http://www.evl.fi/sanasto/selitysR.htm#RISTINMERKKI | Viitattu=18.2.2009}}</ref>
 
Pääsiäisenä 1989 toteutettiin ensi kerran myös luterilaisessa kirkossa [[Pääsiäinen#P.C3.A4.C3.A4si.C3.A4ist.C3.A4_edelt.C3.A4v.C3.A4_paasto_p.C3.A4.C3.A4ttyy|pääsiäisyöpalvelus]], jota ortodoksit olivat käyttäneet jatkuvasti.<ref>Kirkon Tiedotuskeskus </ref>
 
Uskonpuhdistusaikana tehtyjä erehdyksiä korjattaessa oman ongelmansa ovat muodostaneet jotkut ankarat herätysliikkeet, kuten [[rukoilevaisuus]], joiden mielestä mitään periytynyttä ei saa muuttaa, joskaan [[vanhauskoisuus|vanhauskoisuuden]] kaltaista skismaa ei näistä ole koskaan syntynyt.
 
===Ääriankarat reformoidut===
Vielä ankarampi ero syntyi [[Sveitsi]]ssä, kun ensin runsaasti Lutherin ajatuksia omaksunut [[Ulrich Zwingli]] -niminen oppinut pappi julisti, että katolinen kirkko oli harhateillä, ja kielsi katoliset palvelukset [[Zürich]]issa. Hänen kuoltuaan Kappelin taistelussa sotapappina hänen työtään uskonpuhdistajana jatkoi [[Jean Calvin]], joka suoritti oman, paljon Lutheria tiukemman ja syvemmälle menevän uskonpuhdistuksensa. Erona luterilaisuuteen heitä kutsutaan [[reformoitu kirkko|reformoiduiksi]].
 
Tämän vuoksi kalvinistit eli reformoidut käyttävät siunausta kaikista kristillisistä kirkoista vähiten. Yleensäkin he ovat kristillisistä kirkkokunnista [[askeesi|askeettisin]], jonka opetus korostaa erityisesti ihmisen pahuutta ja [[perisynti]]ä - ei anteeksiantoa kuten katoliset. Kirkollisten käytäntöjen uudistaminen oli heillä kaikkein kovakätisintä. Ankarimmat heistä ovat pitäneet [[joulu]]n viettoakin [[Saatana|paholaisen]] palvontana. Jopa [[Ehtoollinen#Reformoitu_ehtoollisk.C3.A4sitys|Ehtoollinen]]kin on kalvinistien mielestä yksinomaan symbolinen.
 
==Muut uskonnot==
Rivi 230 ⟶ 158:
* [[Loitsu]]
* [[Vala]]
 
== Viitteet ==▼
{{Viitteet}}
 
==Lähteet==
{{viitteetön|lisäksi kaikista vaaditaan tarkemmat julkaisutiedot ja sivunnumerot}}
* Isä Ambrosius - Markku Haapio: Ortodoksinen kirkko Suomessa
* Ernst Benz: Idän kirkko
* Dimitri Tarvasaho: Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset
* Nikolai Zernov: Idän ortodoksinen kirkko
* Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto: Euthologion, pyhien toimitusten käsikirja,
* Arkkipiispa Paavali: Uskon pidot
* Estlander - Hietakari: Jokamiehen maailmanhistoria
Rivi 247 ⟶ 173:
* Kirkon Tiedotuskeskus
* Suuret suomalaiset: Mikael Agricola
 
▲==== AlkuperäViitteet ====
▲== {{Viitteet ==}}
 
[[Luokka:Rituaalit]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Siunaus”