Ero sivun ”Aladár Paasonen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Ymmärrettävämpi järjestys, "puoliksi unkarilainen eversti" kuulostaa oudolta. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 29:
Vuonna [[1937]] hänet nimitettiin presidentti [[Kyösti Kallio]]n vanhemmaksi adjutantiksi ja ylennettiin everstiksi.
Paasonen oli Suomen valtuuskunnan jäsenenä [[Talvisota|talvisotaa]] edeltäneissä Moskovan neuvotteluissa loka-marraskuussa 1939 yhdessä mm. Paasikiven ja Nykoppin kanssa. Talvisodan aikana Paasonen oli komennettuna [[Pariisi]]in, jossa hänen tehtävänsä oli yrittää hankkia aseita ja muuta sotavarustusta puolustusvoimille. [[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana Paasonen oli aluksi [[Jalkaväkirykmentti 5 (jatkosota)|Jalkaväkirykmentti 5:n]] (JR 5) komentajana [[Karjalankannas|Karjalankannaksella]] ja [[Itä-Karjala]]ssa vuosina 1941–42. Hänestä tuli marsalkka [[Mannerheim]]in luotetuin apulainen toimiessaan [[Päämaja]]n tiedustelujaoston päällikkönä vuosina 1942–44. {{lähde}} Kun marsalkka
Sodan jälkeen Paasonen lähti Suomesta vapaaehtoiseen maanpakoon yhdessä lähimmän miehensä eversti [[Reino Hallamaa]]n kanssa keväällä 1945, koska pelkäsi joutuvansa [[Valpo]]n pidättämäksi mm. [[operaatio Stella Polaris|Stella Polaris]]- ja [[asekätkentä]]juttujen takia. Ruotsista hän piti yhteyttä Suomessa olevaan [[Saksalaismielinen vastarintaliike Suomessa|saksalaisten tukemaan vastarintaorganisaatioon.]]
Paasonen oli jonkin aikaa Ruotsissa, sen jälkeen [[Ranska]]n tiedustelun palveluksessa [[Saksa]]ssa 1945–47 ja [[Espanja]]ssa 1947–1948, Mannerheimin muistelmien toimitustyössä [[Sveitsi]]ssä 1948–1952, Yhdysvalloissa 1952–1955, [[CIA]]:n palveluksessa [[Länsi-Saksa]]ssa 1955–1963 ja vietti viimeiset vuotensa 1963–1974 eläkkeellä Yhdysvalloissa, jossa kuoli vuonna 1974.<ref>Aino Paasonen, Äänettömyyden toinen puoli. Suomalais-unkarilainen sukutarina. Keuruu 1989, s. 216-335.</ref>
| |||