'''Aadam''' eli '''Aatami''' ({{k-he|אָדָם}},"ihminen"’ihminen’, "ihmiskunta"’ihmiskunta’; {{k-ar|آدم}},"Punainen"’punainen’, "maa"’maa’) oli [[Raamattu|Raamatun]] ja [[Koraani]]n mukaan ensimmäinen [[ihminen]] ja kaikkien ihmisten kantaisä, jonka [[Jumala]] loi omaksi kuvakseen maan tomusta. Jumala asetti Aadamin vartioimaan [[Eedenin_puutarha|Eedenin puutarhaa]] ja määräsi Aadamin antamaan nimet kaikille eläimille. Eedenin puutarha täytti kaikki hänen välttämättömät fyysiset tarpeensa, sillä siellä oli ”kaikenlaisia puita, haluttavan näköisiä ja hyviä ravinnoksi”, ja ne olisivat voineet pitää Aadamin elossa loputtomasti.<ref>{{Raamatunpaikka|1 Moos. 2:9}}</ref> Kaikkialla Aadamin ympärillä oli monenlaisia ja -näköisiä rauhallisia eläimiä. Mutta Aadam oli yksin. Eedenissä ei ollut ’hänen lajinsa mukaista’ toista luomusta, jonka kanssa keskustella. Jumala totesi, että ”ihmisen ei ole hyvä olla jatkuvasti yksin”. Myöhemmin Jumala loi Aadamin [[kylkiluu]]sta hänelle [[vaimo]]n, [[Eeva (Raamattu)|EevaEevan]]n. Jumala antoi Aadamille ja Eevalle työtehtävän. Heidän oli määrä kaunistaa puutarhakotiaan ja huolehtia siitä, ja kun he lisääntyisivät ja täyttäisivät maan miljardeilla omaa lajiaan olevilla jälkeläisillä, heidän oli määrä laajentaa tämä paratiisi maan ääriin saakka.<ref>{{Raamatunpaikka|1 Moos. 1:28.}}</ref>
