Ero sivun ”Novgorodin tuohikirjeet” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 7:
Tuohikirjeet ovat henkilökohtaisia kirjeitä, kaupankäyntiin ja omaisuuteen liittyviä muistiinpanoja ja luetteloita ja historiallisia merkintöjä. Osan tuohikirjeistä ovat kirjoittaneet suhteellisen sivistyneet ja vapaat yläluokkaiset tai kauppiasluokan naiset. Tuohikirjeissä kerrotaan myös tunteista ja ystävyydestä – joukossa on jopa rakkauskirjeitä ja ystävyyden vakuuttamista. Tuohikirjeistä on päätelty, että keskiajalla Novgorodin seudulla ja ehkä laajemminkin Koillis-Euroopassa naiset (lukuun ottamatta ehkä maatalousväestöä) olisivat olleet vapaampia ja koulutetumpia kuin Keski-Euroopan naiset. Kirjeissä on myös joitakin historiallisia merkintöjä, joita on pidetty luotettavina; ne liittyvät muun muassa sotiin.
Eräs 1200-luvulle ajoitettu tuohikirje ([[Tuohikirje 292|kirje nro. 292]]) on kirjoitettu tuon ajan [[karjalan kieli|karjalan kielellä]] tai sitä läheisesti muistuttavalla kielellä (kyrillisin kirjaimin), ja sitä pidetään vanhimpana tunnettuna itämerensuomalaisena kirjoituksena. Kirjeen sisällöstä ei ole varmuutta, mutta sitä on pidetty loitsuna. Kyseessä voisi olla [[salama]]a koskeva loitsu, sillä ilmeisesti siinä puhutaa ''jumalan nuolesta''
Itämerensuomalaista kieltä on myös eräässä kirjeessä oleva sanaluettelo. Myös muissa tuohikirjeissä esiintyy itämerensuomalaisia sanoja, esimerkiksi [[Suomen muinaisnimet|vanhoja henkilönnimiä]], kuten Valit (Valittu), Melit (Mielitty), Vel'jut ja Veljakaz (kaksi viimeistä yhdistetään vilja-sanaan), sekä paikannimiä, kuten Kjulolakši (Kulolahti) ja Kurola.
| |||