Ns. jalka- eli [[varvasmylly]]nvoro bensn jalusta eli varvas, johon myllyn ristikkojalka kiinnittyy, on matala. Myllyn pystytukki eli tammi voi olla kuitenkin pitkä, niin että koko myllyn korkeus on useita metrejä. Jos myllyrakennus eli -aitta on kevyt, siivet on joskus tarpeen tukea jalustaan kiinnitetyllä A-pylväällä. Mylly seisoo ja kääntyy tammen varassa eli tuulta vastaan käännetään koko myllyaitta. Isossa jalkamyllyssä on välilattia, jonka yläkerroksessa sijaitsevat voimansiirtolaitteet ja monesti myös jauhinkivet, alakerroksessa taas jauhotorvi ja mahdollinen siipien jarrulaite. Pienissä myllyissä koko koneisto on yhdessä kerroksessa. Jalkamyllyn koneistossa on rautainen vaakasuora siipiakseli, joka pyörittää puisen hammasrattaan kautta pystysuorassa olevaa katkaistun kartion muotoista voimansiirtoratasta eli ns. lyhtyä. Siihen on kiinnitetty myllynkiven silmään menevä rautainen pystyakseli, joka taas pyörittää ns. siiliraudan avulla ylempää myllynkiveä. Jauhettavat jyvät valutetaan kivien väliin laajemmasta jyvätuutista ohuemman putken eli ns. porsaan kautta. Valmiit jauhot valuvat säkkeihin puista jauhotorvea myöten, jonka päässä on suljettava luukku. Jauhatuksen karkeutta säädetään kivien etäisyyden avulla. Esimerkiksi kainuulainen [[rieska]]jauho on karkeaa, muu leipäjauho hienompaa ja [[ohra]]vellin jauho hyvin hienoksi jauhettua. Myllynkiviä joudutaan välillä myös teroittamaan.
