Ero sivun ”Ruokolahden leijona” versioiden välillä

4 308 merkkiä poistettu ,  9 vuotta sitten
johdanto yleisluontoisemmaksi
(johdanto yleisluontoisemmaksi)
'''Ruokolahden leijona''' oli sarja leijonahavaintoja [[Ruokolahti|Ruokolahden]] ja [[Imatra]]n seudulla keskikesällä [[1992]], jotka saivat suurta huomiota [[media]]lta, yleisöltä ja [[Virkamies|virkamiehiltä]].
'''Ruokolahden leijona''' on [[Ruokolahti|Ruokolahdella]] kesällä [[1992]] runsaasti [[media]]n huomiota saanut havainto [[leijona]]sta. Leijonan esiintymisen näin pohjoisessa selitettiin johtuvan siitä, että se oli karannut [[Venäjä|venäläisestä]] [[sirkus|sirkuksesta]],<REF name="AutoTS-1"/> vaikkakaan mistään sellaisesta ei ollut ilmoitusta. Leijonaa ei koskaan löytynyt.
 
Ensimmäisen havainnon leijonasta teki Ruokolahdella komennuksella ollut metsätyönjohtaja 23. kesäkuuta. Eläimen olemassaolo vahvistettiin virallisesti, kun suurpetotutkija neljä päivää myöhemmin löysi paikkakunnalta [[Luettelo Suomen nisäkkäistä|Suomeen kuulumattoman]] [[Isot kissat|ison kissan]] jäljet. [[Suomen valtioneuvosto|Hallitus]] määräsi eläimen poistettavaksi Suomen luonnosta, mutta metsästys päättyi pian, kun siitä ei enää saatu luotettavia jatkohavaintoja.
Ruokolahtelainen<ref name="Tiede"/> metsäteknikko Martti Auvinen kertoi havainneensa leijonan [[21. kesäkuuta]] kunnan alueella sijainneella taimikkoaukealla puita merkitessään.<ref name="Tiede"/> Pian havaintoja oli toinenkin, ja paikalla kävivät [[maa- ja metsätalousministeriö]]n lähettäminä [[Korkeasaari|Korkeasaaren eläintarhan]] intendentti [[Jukka Salo]],<ref name="Tiede"/> eläinlääkäri Harry Jalanka<ref name="Tiede" /> ja [[Helsingin yliopisto]]n tutkijoita. Salolla ja Jalangalla oli mukanaan tiikerihäkki, nukutusaseita, ansoja ja muita välineitä, joiden avulla leijona olisi voitu tarvittaessa pyydystää.<ref name="Tiede"/> Leijonatarina otettiin vakavasti, ja kolme ministeriötä<ref name="Tiede"/> määräsi petoeläintutkija Erik S. Nyholmin johtamaan leijonanpyyntiä. Nyholmilla olisi ollut oikeus surmata leijona ja sen pelastamiseksi syntyi kansanliike.<REF name="AutoTS-2"/> Lehdistö käytti leijonasta kutsumanimeä ''Elvi''.<ref name="Tiede"/> Silminnäkijähavaintojen tueksi löydettiin myöhemmin eräältä hiekkatieltä suurikokoisia tassunjälkiä.<ref name="Tiede"/> Jukka Salo tosin epäili heti muutamien jälkien aitoutta, sillä ne olivat liian suuria tavallisen leijonan jättämiksi.<ref name="Tiede"/>
 
Muualtakin Suomesta tuli ilmoituksia leijonasta, erityisesti [[Kristiinankaupunki|Kristiinankaupungin]] seudulta, jossa hallitus oletti olevan toisen ison kissan. Median mukaan myös [[Karstula]]ssa, [[Ii]]ssä ja [[Hyrynsalmi|Hyrynsalmella]] nähtiin leijona.
Maan kaikki uutistoimitukset seurasivat Ruokolahden tapausta, ja maahan muuttaneilta [[Somalit|somaleiltakin]] kyseltiin haastatteluissa afrikkalaisten leijonien vaarallisuudesta.<ref name="Tiede"/> Osa Ruokolahden "leijonan" jäljistä paljastui lopulta lusikalla tehdyiksi huijauksiksi.<ref name="Tiede"/><ref name="es2002" /> Leijonan tappamaksi väitetyn hirven raadon luota löytyi viisi sorkkaa,<ref name="Tiede"/> joten sekin oli lavastettu. Ensimmäisen havainnon julkistamisen jälkeen havaintoja suurista kissapedoista alkoi kertyä pitkin kesää ympäri Suomen. Muun muassa toisella puolella maata [[Kristiinankaupunki|Kristiinankaupungissa]] ja Keski-Suomen Saarijärvellä ilmoitettiin nähdyn isoja kissapetoja.<ref name="Tiede"/> Yleinen innostus käytännössä lakkasi, kun [[Ruotsi|ruotsalainen]] pariskunta myi [[Kolmoskanava]]lle kaukaa kuvattua videokuvaa "leijonasta", mutta suorassa uutislähetyksessä asiantuntija tunnisti sen eri lähteiden mukaan joko [[Pitkäkarvainen collie|pitkäkarvaiseksi collieksi]]<ref name="Tiede"/> tai [[ilves|ilvekseksi]]<ref name="video"/>.
 
Ruokolahti markkinoi kuntaansa leijonalla vuosina 1992–2012.
Ruokolahden leijonasta on tullut käsite, jolla kuvataan median tapaa tehdä suuri uutinen pienestäkin asiasta kesäisin, jolloin uutisaiheita yleensä on tavallista vähemmän. Kyseisenä kesänä oli tosin [[Helsinki|Helsingissä]] [[Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi|ETY-seurantakokous]], jolta leijona varasti median ykkössuosion.
 
Leijonasta on tullut Ruokolahden kunnan maskotti.
 
== Havaintoja leijonasta ==
Ensimmäisen ilmoituksen leijonasta teki mikkeliläinen [[Enso-Gutzeit]]in metsätyönjohtaja Martti Auvinen (s. 5. maaliskuuta 1951<ref name="ammattilainen" />), joka oli komennuksella [[Ruokolahti|Ruokolahdella]] lomittamassa paikallisia leimausarvioijia.<ref name="hskkl" /> Hän teki havaintonsa Ruokolahdella Kalpiiviidan ja Kotasalon välillä tiistaina 23. kesäkuuta 1992 kello 11.20.<ref name="yv2506" /><ref name="enso" /> Leimausarviota tehdessään hän näki ison eläimen neljä jalkaa ja ruskean mahan, jota hän meni katsomaan lähempää.<ref name="hskkl" /> Kun eläin siirtyi taimistossa olevalle aukealle, hän näki sen kokonaisuudessaan noin 20 metrin etäisyydeltä sivuttain<ref name="yv2806" />. Hän kuvaili sitä leijonansukuiseksi, että sen etuosa oli massiivinen, takaruumis ruskean sileän karvan peittämä ja häntä pitkä, ja että se ei olisi voinut olla [[ilves]] tai [[visentti]].<ref name="yv2506" /><ref name="is2606" /> Sen notkeuden perusteella hän arveli sitä 3–4-vuotiaaksi.<ref name="l-s0307s9" /> Se katsoi häntä suoraan silmiin, ja lönkytteli tiheämpään metsään.<ref name="yv2506" /><ref name="enso" /> Koko havainto kesti noin 40 sekuntia.<ref name="hskkl" />
 
Eläimen kadottua näkyvistä Auvinen juoksi pakoon, eksyi, löysi autolleen ja rauhoittui parin tunnin ajan. Sitten hän jatkoi leimausarviotaan auton läheisyydessä.<ref name="yv2506" /><ref name="enso" /><ref name="is2606" /> Illalla noin kello 22.30 hän soitti Enso-Gutzeitin kalanviljelystä ja metsästyksestä vastaavalle metsätalousinsinööri Pertti Ågrenille, joka vakuuttui, että Auvinen oli nähnyt Suomeen kuulumattoman kissapedon.<ref name="enso" /><ref name="tuohitorvi" /> Ågrenin oltua yhteydessä muihinkin asiantuntijoihin, päätyivät he tulkitsemaan havainnon naarasleijonaksi. Seuraavana aamuna hän teki ilmoituksen Ruokolahden poliisille.<ref name="yv2506" /><ref name="enso" /><ref name="tuohitorvi" />
 
Auvinen löysi torstaina noin 800 metrin päässä havaintopaikasta [[Hirvieläimet|hirvenvasan]] haaskan, jota hän piti leijonan kaluamana. Hänen mielestään [[karhu]] olisi jättänyt ja [[ilves]] syönyt haaskan eri tavalla.<ref name="is2606" /><ref name="is2706a11" /><ref name="l-s2706" /><ref name="l-s0307s9" />
 
Poliisi kävi perjantaina tutkimassa havaintopaikkaa ja haaskaa jälkikoiran kanssa. Nimismiehen tiedotteen mukaan leijonan jälkiä ei löytynyt.<ref name="possuja" /><ref name="yv2806" /><ref name="l-s2706" /><ref name="jäljet" /> Auvisen mukaan he löysivät leijonan jäljet.<ref name="is2706a11" />
 
Lauantaina paikalla käynyt [[Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos|Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen]] suurpetotutkija Erik S. Nyholm ei löytänyt paikalta mitään mitään leijonaan viittaavaa. Haaskaa hän kuvaili pedon syömäksi ja kaksi viikkoa vanhaksi.<ref name="hs2806" /><ref name="yv2806" /><ref name="petotutkija" /><ref name="ei merkkejä" />
 
Vuosina 1997<ref name="ls97" />, 2001<ref name="ammattilainen" /> ja 2002<ref name="es2002" /> antamissaan haastatteluissa Auvinen edelleen oli vakuuttunut nähneensä leijonan.
Lauantaina 27. kesäkuuta kello 20.30 paikallinen hirsirakentaja Urpo Karhu sekä kesämökkiläiset Anne Partanen ja Raili Voutilanen löysivät kaksi hiekkatien poikki menevää tassunjälkeä Ruokolahden Kekäleenmäeltä läheltä Armijärven pohjoisrantaa Hepovuoren kupeessa. Karhu oli viimeksi ollut paikalla torstai-iltana, mutta arvioi tien vilkkaasti liikennöidyksi ja siksi jäljet tuoreiksi. Suurpetotutkija Erik S. Nyholm kävi tunnistamassa ne kello 23.30 Suomessa esiintymättömän [[Isot kissat|ison kissan]] jäljiksi.<ref name="es2906" /><ref name="hs2906" /><ref name="leijonailmiö" /><ref name="tunnistus" />
 
Sunnuntaina 28. kesäkuuta puoli kymmenen aikaan aamulla kahdeksanvuotias joutsenolainen kesämökkiläinen Tuomo Jäppinen näki leijonaksi kuvailemansa eläimen Ruokolahdella Lassilan kylän alueella Kalalammen rannalta 80 metrin etäisyydeltä metsätietä kävelemässä.<ref name="es3006" /> Paikalta löydettiin ison kissaeläimenkissan jäljet.<ref name="karjalainen3006" /><ref name="yv3006" />
 
Maanantaina 29. kesäkuuta kello 16.30 imatralaiset tytöt Maarit Viljakainen ja Elina Tahkokallio kertoivat nähneensä Pohjois-Imatralla Oritlammen Veislammella uidessaan naarasleijonan alle sadan metrin etäisyydeltä.<ref name="portilla" /> He kuvailivat, että se oli noin metrin korkuinen ja sillä oli pitkä häntä.<ref name="es3006" /> HeKun he näkivät sen juovan vettä, uivat nopeasti takaisin, näkivät vielä rantatörmältä leijonan ja pyöräilivät kotiin.<ref name="il3006s4" /> He kertoivat sen pyörineen pientä ympyrää järven toisella rannalla.<ref name="leijonanmetsästys" /> Paikalta ei kuitenkaan löytynyt jälkiä.<ref name="yv3006" /> Vuonna 2002 biologiaa opiskellut Viljakainen vakuutti yhä nähneensä leijonan.<ref name="es2002" />
 
Tiistaina 30. kesäkuuta kello 22.50 lieksalainen aliupseerioppilas Timo Puumalainen havaitsi Immolan varuskunta-alueella lentokentän viereisessä metsässä leijonaa muistuttavan säkäkorkeudeltaan 60-senttimetrisen eläimen, joka katsoi häntä silmiin.<ref name="il0207" /> Hänen läpsäytettyään kämmeniään yhteen parin sekunnin kuluttua se kiirehti poispäin.<ref name="es0207" /><ref name="is0207a10" /><ref name="mtv0107" /> Tarinan tueksi alueelta löytyi ison eläimen jättämät jäljet.<ref name="yv0207" /><ref name="hs0207" /><ref name="ss0207" />
=== Havaintoja muualla Suomessa ===
 
Lauantain–sunnuntain yönä 27.–28. kesäkuuta aamukolmelta taksiautoilija Raimo Kotanen, osuuskaupanhoitaja Hannu Hupponen ja Eero Rantala näkivät taksista sadan metrin etäisyydeltä ison kissaeläimen lönkyttelevän [[valtatie 13]]:n yli Karstulassa[[Karstula]]ssa Hoikkajärvenkankaalla. Rantala soitti havainnosta välittömästi poliisille. Poliisi ei uskonut havaintoon niin, että olisi ryhtynyt toimenpiteisiin.<ref name="tanssiseurue" /><ref name="hs3006" /><ref name="karstulassa" /> Saarijärven Länsi-Kalmarissa oli myös kolme viikkoa aiemmin raadeltu selittämättömällä tavalla karitsa, joka ei olisi paikallisten riistamiesten mielestä voinut olla karhun, ilveksen tai suden tappama, eikä irtokoiriakaan epäilty.<ref name="saarijärven lammas" /><ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Leijona, missä luuraat? | Julkaisu = Sampo | Ajankohta = 2. heinäkuuta 1992 | Sivut = 4 | Julkaisupaikka = Saarijärvi | Julkaisija = Sampo-Lehti Oy | Tunniste = ISSN 0782-5919 | Lopetusmerkki = pois }}</ref>
 
8. syyskuuta kello 21.10 kolmehenkinen seurue ajoi [[Valtatie 4]]:ää [[Ii]]n [[Ojakylä (Ii)|Ojakylässä]], kun he näkivät tien ylittävän ruskean leijonannäköisen eläimen, jolla oli hännän päässä iso tupsu. He hidastivat ja tarkkailivat eläintä 4–5 metrin etäisyydeltä. Iin poliisi löysi paikalta tassunjäljen, joka viittasi isokokoiseen koiraeläimeen, eikä uskonut tarkempiin tutkimuksiin olevan tarvetta. Oulun yliopiston eläintieteen laitoksen lisensiaatti Antero Hakala toisaalta otti havainnon vakavasti, koska se tehtiin niin läheltä, ja sade oli pessyt paikalta jälkiä pois.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Iissä tehty leijonahavainto | Julkaisu = Rantapohja | Ajankohta = 22. syyskuuta 1992 | Sivut = 5 | Julkaisupaikka = Haukipudas | Julkaisija = Rantapohja Oy | Tunniste = ISSN 0358-478X }}</ref><ref name="oudot jäljet" /><ref name="kummittelu" /><ref name="kaleva1909">{{Lehtiviite | Tekijä = Leena Arvola ja Susanna Huhta | Otsikko = Iistä uusin leijonahavainto | Julkaisu = Kaleva | Ajankohta = 19. syyskuuta 1992 | Sivut = 5 | Julkaisupaikka = Oulu | Julkaisija = Kaleva Oy | Tunniste = ISSN 0356-1356 }}</ref>
 
11. syyskuuta punkaharjulainen Jaakko Hemmola näki silmänräpäyksen ajan autostaan mielestään lähinnä leijonaa muistuttavan eläimen [[Hyrynsalmi|Hyrynsalmella]]. Hän joutui tekemään paniikkijarrutuksen väistääkseen sitä. Hänen vieressään nukkunut vaimo heräsi ja ihmetteli mielestään isoa koiraa.<ref name="kaleva1909" />
=== Viranomaisten ensireaktiot ===
 
[[Suomen ympäristöministeriö|Ympäristöministeriön]] luonnonsuojelutoimisto määräsi jo alkuperäisen havainnon jälkeen [[Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos|Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen]] Kuusamon toimipisteen Erik S. Nyholmia paikalle etsimään leijonan jälkiä.<REF name="hs2706"/> Nyholm oli ainoa suurpetotutkija [[Suomen hallinto|valtion]] palveluksessa.<ref name="uv3006" /> Hänen tuli saapua paikalle perjantaina 26. kesäkuuta, mutta hänen autonsa jarrujen hajoaminen viivästytti matkaa päivällä.<ref name="is2706a10" /><ref name="is2706a11" /> Hän ei aluksi lauantaina löytänyt Kalpiiviidan havaintopaikalta mitään viitteitä leijonasta,<REF name="hs2806"/><REF name="AutoTS-3"/> mutta varmistui illalla tehdyn Kekäleenmäen jälkilöydön perusteella, että seudulla on leijona.<ref name="ref name="es2906" /><ref name="hs2906" /><ref name="is2906a9" /> Nyholm ilmoittautui valmiiksi ampumaan leijonan.<ref name="is2906a9" />
 
Maanantaina 29. kesäkuuta [[maa- ja metsätalousministeriö|maa- ja metsätalous-]], [[Suomen ympäristöministeriö|ympäristö-]] ja [[Suomen sisäasiainministeriö|sisäasiainministeriö]] kokoontuivat neuvotteluun. Metsästyslaissa ei mainittu leijonaa, joten maa- ja metsätalousministeriö ei voinut käsitellä asiaa. Leijonaa ei voitu käsitellä ympäristöministeriössäkään luonnonsuojeluasiana, koska luonnonsuojeluasetuksessa ei mainittu leijonaa, ja Suomessa olivat rauhoitettuja vain siinä mainitut nisäkkäät. Leijonan suojelu olisi vaatinut asetuksen muutoksen, mutta ympäristöministeri [[Sirpa Pietikäinen]] oli matkoilla Keski-Amerikassa heinäkuun 10. päivään asti. Vapaana liikkuva leijona voitiin kuitenkin tulkita rikoslain mukaan vaaraksi yleiselle turvallisuudelle ja siten sisäasiainministeriön aiheeksi. Ministeriöt olivat päätöksessä yksimielisiä.<REF name="es3006s1"/><REF name="ks3006"/> Nyholm ja paikallinen poliisi olivat tosin arvioineet, että leijona ei olisi väestölle vaaraksi, koska sille oli seudulla paljon hirviä syötäväksi, ja se oli vältellyt ihmisiä.<ref name="yv2806" /><ref name="es2906" />
 
Nyholm sai sisäasiainministeriöltä poliisin valtuudet leijonan metsästykseen ampuma-aseella [[Kaakkois-Suomi|Kaakkois-Suomessa]]. Jahdin operatiivinen keskus oli Imatran poliisiasemalla. Nyholm itse oli maa- ja metsätalousministeriön alainen virkamies. Hänen harkintaansa jätettiin, surmataanko vai vangitaanko leijona.<ref name="es3006s1" /><ref name="ks3006" /><ref name="ss0207" />
 
=== Vetoomuksia leijonan puolesta ===
''Ilta-Sanomat'' järjesti 30. kesäkuuta puhelinmielipidemittauksen, jonka 3&nbsp;849 soittajasta 81 prosenttia vastusti leijonan tappamista.<REF name="AutoTS-4"/> Samana päivänä ''Iltalehden'' vastaavassa mittauksessa kahdessa tunnissa<REF name="AutoTS-5"/> vain yksi soittaja vaati eläimen tappamista.<REF name="AutoTS-6"/>
 
[[Vihreä liitto|Vihreän liiton]] eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja [[Eero Paloheimo]] protestoi, että eläin olisi pyydystettävänä elävänä, ja lupasi tarvittaessa vastata siirtokustannuksista sille soveltuvaan ympäristöön.<REF name="es0107"/><REF name="AutoTS-7"/><REF name="AutoTS-8"/><REF name="AutoTS-9"/><REF name="AutoTS-10"/> Puolueen kansanedustaja [[Erkki Pulliainen]] vetosi, että eläimen henki olisi säästettävä [[Tiedotus- ja suhdetoiminta|pr-syistä]].<REF name="ku0107"/> [[Helsingin eläinsuojeluyhdistys]] etsi leijonalle sijoituspaikkaa hylätyille sirkusleijonille tarkoitetusta [[Reservaatti|reservaatista]].<REF name="is0107a8"/><ref name="ss0207" /><ref name="karjalainen0207" /> [[WWF]]:n Suomen rahasto vetosi Nyholmiin, että leijona pyydystettäisiin elävänä, koska leijona on voinut joutua vieraaseen ympäristöön vain ihmisen syystä.<REF name="AutoTS-11"/><REF name="AutoTS-12"/><REF name="karjalainen0207"/> [[Suomen luonnonsuojeluliitto]] toisaalta ei ottanut kantaa leijonan kohtaloon muuten kuin, että se on poistettava Suomen luonnosta.<REF name="AutoTS-13"/> Korkeasaaren johtaja [[Ilkka Koivisto]] ja kissaeläinten hoitaja Juha Pääkkönen suosittelivat eläimen pikaista ampumista.<ref name="is2606" /><REF name="AutoTS-14"/><REF name="AutoTS-15"/><REF name="AutoTS-16"/> Koivisto uskoi, ettei leijonan tulevaisuus olisi onnellinen, vaikka se saataisiinkin eläinpuistoon tai reservaattiin.<REF name="karjalainen0307"/> Hänestä leijonalla ei ollut mitään rahallistarahallistakaan arvoa, koska eläintarhoilla oli ennestäänkin liikaa leijonia.<ref name="AutoTS-15" /> [[Ähtärin eläinpuisto]], [[Ranuan eläinpuisto]] ja [[Korkeasaari]] kieltäytyivät asuttamasta leijonaa.<REF name="AutoTS-17"/>
 
Taiteilija [[Liisa Kulhia]]n poika Timo ilmoittautui kustannuksellaan siirtämään leijonan reservaattiin Afrikkaan tai Intiaan ja vetosi, että leijona suojeltaisiin asetuksella.<ref name="is0107a8" /><REF name="AutoTS-18"/><ref name="ku0107" /><REF name="AutoTS-19"/><REF name="AutoTS-20"/> [[Maan Auto]] lupasi osana [[Peugeot]]in mainoskampanjaa lahjoittaa WWF:n Suomen rahastolle 10&nbsp;000 markkaa, jos leijona pyydystetään elävänä, koska automerkin tunnus oli leijona.<REF name="AutoTS-21"/><REF name="AutoTS-22"/> [[Mika Kaurismäki]] lupasi leijonalle osan elokuvaansa ''[[The Last Border – viimeisellä rajalla|The last border – Viimeisellä rajalla]]''.<REF name="AutoTS-23"/><REF name="AutoTS-24"/><REF name="AutoTS-25"/><ref name="karjalainen0207" />
=== Huhut Venäjältä karanneesta leijonasta ===
 
Jo ensimmäisen havainnon jälkeen oli levinnyt huhuja karanneesta sirkusleijonasta. Ympäristöministeriön eläinsuojelutoimiston ylitarkastaja Matti Osara kertoi kuulleensa, että rajan läheisyydessä Venäjällä[[Venäjä]]llä Viipurin[[Viipuri]]n pohjoispuolella huhtikuussa olisi kaatunut eläinkuljetusrekka, josta joukko sirkuseläimiä olisi päässyt karkuun.<ref name="hs2706" /><ref name="is2706a10" /><REF name="AutoTS-48"/><REF name="AutoTS-49"/> Imatran poliisiasemalta kerrottiin, että huhtikuun loppupuolella oli Puumalan suunnassa suistunut ojaan Moskovan suuren sirkuksen autoja.<ref name="il3006s4" /> Puumalan nimismies kuitenkin kiisti, ettei heillä ole merkintää asiakirjoissaan tällaisesta.<REF name="AutoTS-50"/> Eläinkuljetuksista vastaava ylitarkastaja Riitta Heinonen maa- ja metsätalousministeriöstä kiisti, että leijonille olisi annettu maahantuontilupia vuosikausiin.<REF name="AutoTS-51"/> Ruokolahtelaiset kertoivat kuulleensa lähistöllä ojaan ajaneesta venäläisestä sirkuksesta.<REF name="AutoTS-52"/> Toimistopäällikkö Seppo Mattila maa- ja metsätalousministeriöstä joutui toteamaan, että kaikki huhut osoittautuivat perättömiksi.<REF name="karjalainen0407"/>
 
Pietarin pormestari [[Anatoli Sobtšak]]in kansliasta kiistettiin miliisille tehdyn soittokierroksen perusteella, että alueella olisi sattunut eläinkuljetusonnettomuutta.<REF name="AutoTS-53"/> Venäjän sirkusliitto ja Venäjän eläintarhoja kontrolloiva Moskovan eläintarha kiistivät kadonneen eläimen. Viipurin ja Pietarin liikennepoliisi kiistivät kuulleensa kaatuneesta sirkusrekasta. Moskovan eläintarhan tiedottaja Natalia Istratova ehdotti, että leijona olisi voinut karata laittomasta kiertävästä eläinsirkuksesta, joita Venäjällä oli kymmeniä ja jonkalainen vaikenisi karanneista eläimistä.<REF name="il3006s5"/>
== Leijonavillityksen taloudellinen hyödyntäminen ==
[[Tiedosto:Ruokolahden kunnan leijonalogo.png|thumb|Ruokolahden kunnan 2. heinäkuuta 1992 käyttöön ottama logo, jossa yhdistyvät leijona, kunnalle symboliset järviruo'ot ja kunnan tunnuslause. Sen suunnitteli ja piirsi kunnan konekirjoittaja Marjatta Mustonen.<ref name="ruokolahtelainen18011996" /><REF name="AutoTS-61"/> Logoa käytettiin postileiman osana.<REF name="AutoTS-62"/><REF name="AutoTS-63"/>]]
Ruokolahden leijona nimettiin Elviksi. Nimen keksi [[Kaakkois-Suomen rajavartiosto]]n tiedotuksesta vastannut kapteeni Antti Väisänen. [[Radiomafia]] ja ''7 päivää'' olivat ilmoittaneet kilpailut leijonan nimestä, ja hän pelkäsi niiden päätyvän venäläisiin nimiin, joten hän otti ensimmäistä havaintoa seuraavan naisen [[nimipäivä]]n, ja lehdistömedia käytti sitä jo samana iltana.<ref name="es2002" /><ref name="imatralainen18052011" /> Radiomafia nimesi leijonan Murreksi.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Pia Hagström | Otsikko = Suomen leijona yhdistää kansan | Julkaisu = Pohjalainen | Ajankohta = 4. heinäkuuta 1992 | Sivut = 15 | Julkaisupaikka = Vaasa | Julkaisija = I-Mediat Oy | Tunniste = ISSN 0789-0737 }}</ref>
 
Ruokolahti aloitti kuntansa markkinoimisen leijonalla Kalpiiviidan ja Kekäleenmäen havaintojen jälkeen. Kunnan rajalle vietiin julisteita leijonasta ja kunta alkoi frankeerata postiaan leijonan kuvalla. Paikalliset yrittäjät alkoivat myydä leijona-aiheisia t-paitoja, joita myytiin satoja kappaleita, ja postikortteja.<REF name="AutoTS-64"/><REF name="AutoTS-65"/><REF name="AutoTS-66"/><ref name="is2307" /> Kunta harkitsi eukon syrjäyttämistä leijonalla tunnuksenaan ja sinne perustettiin on leijona-nimisiä ulkoilukohteita.<REF name="ls97"/>
Vuonna 2012 Ruokolahden kunta luopui täysin leijonalla markkinoimisesta ja ilmoitti, ettei muista leijonahavaintojen 20-vuotispäiviä mitenkään.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Teemu Saintula | Otsikko = Ruokolahti hylkää leijonan | Julkaisu = Etelä-Saimaa | Ajankohta = 12. huhtikuuta 1992 | Sivut = 5 | Julkaisupaikka = Lappeenranta | Julkaisija = Sanoma Lehtimedia Oy | Tunniste = ISSN 0357-0975 | www = http://www.esaimaa.fi/Online/2012/04/12/Ruokolahti+karkottaa+leijonan/2012113249302/4 | www-teksti = Artikkeli Etelä-Saimaan verkkosivuilla | Viitattu = 12.4.2012 }}</ref>
 
== Ruokolahden leijona lehdistössämediassa ==
 
Ensimmäisen uutisen Ruokolahden leijonasta julkaisi ''[[Ylä-Vuoksi]]''. Lehden toimittaja Hannu Ojala kuuli leijonasta Auvisen ilmoitettua sen poliisille, ja epäröi laskea juttua eteenpäin. Lopulta hänen ehdotuksestaan lehti julkaisi uutisen etusivullaan.<REF name="ruokolahtelainen18011996"/>
 
Vuoden 2007 [[Suomen Kuvalehden journalistipalkinto|Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon]] saaja [[Marja Manninen]], joka oli Ylen tv-uutisten aluetoimittajana Kaakkois-Suomessa, kommentoi työstään: "Ruokolahden leijonasta, jota koskaan ei edes ollut, tein varmasti kolmekymmentä juttua."<REF name="AutoTS-78"/> Vuonna 2010 ''[[Tiede (lehti)|Tiede]]'' käytti Ruokolahden leijonaa "klassisimpana esimerkkinä" mätäkuun jutusta.<ref name="Tiede" />
 
== Salaperäiset kissaeläimet muualla ==
 
Suurien kissaeläinten näkeminen on yleistä muuallakin. Englannin kielessä tästä käytetään termiä ''Phantom Cats'' tai ''Alien Big Cats'' (ABC).<ref name="Tiede"/> Britanniassa tämä on ollut yleistä [[Lounais-Englanti|Lounais-Englannin]] alueella, ja siellä on perustettu havaintojen tutkimiseen erikoistunut ''The Big Cat Sightings Society'' -yhdistys.<REF name="AutoTS-79"/> Varsinkin [[Exmoor]]in ja [[Dartmoor]]in nummialueilla on tehty lukuisia havaintoja [[Puuma|puumista]]. Esimerkiksi ''Dartmoor Zoological Park'' -eläintarhan lähiseuduilla on liikkunut villejä puumia, ja vuonna 2003 yksi urospuolinen yksilö tuli tapaamaan eläintarhassa asuvia naaraita. Keski-Englannin [[Cheshire]]ssä puolestaan ammuttiin vuonna 1981 [[oselotti]]. Eläinten arvellaan olevan karanneita tai vapaaksi päästettyjä tarha- tai lemmikkieläimiä ja niiden jälkeläisiä.<REF name="AutoTS-80"/>
 
Australiassa nähtiin [[Gippsland]]issa "kummituskissa." Tanskassa muistetaan useiden silminnäkijöiden vuonna 1995 näkemä "Fynin peto", jota arveltiin myös [[leijona]]ksi<REF name="AutoTS-81"/><REF name="AutoTS-82"/> ja vastaava kissaeläin vuodelta 1982. Uudessa-Seelannissa vastaavia kissaeläimiä on nähty 1990-luvulla, vuonna 2003 ja 2005 sellainen kuvattiin videokameralla. Havaijilla [[Maui]]saarella isoja kissoja nähtiin 1980-luvulla useita. Alankomaissa 2005 nähty "puuma" Winnie osoittautui kotikissan ja villikissan suurikokoiseksi jälkeläiseksi. Etelä-[[Puola]]ssa havaittiin vuonna 2009 tuntematon kissapeto, jota epäiltiin [[lumileopardi]]ksi.<REF name="AutoTS-83"/>
 
== Lähteet ==
{{Viitteet|sarakkeet|viitteet=
 
<ref name="AutoTS-1">Julkiset eläimet, Helsingin Sanomat 18.12.2010 sivu D 10</ref>
 
<ref name="Tiede">{{Lehtiviite | Tekijä= Jukka Ruukki| Otsikko= 7 mätäkuun jutun tunnusmerkkiä| Julkaisu= Tiede| Ajankohta=10. elokuuta 2010|Numero= 8| Sivut= 59| Julkaisija= Sanoma Magazines Helsinki Oy | Julkaisupaikka=Helsinki| Tunniste=ISSN 1457-9030 }}</ref>
 
<ref name="AutoTS-2">MitäMissäMilloin 1993</ref>
 
<ref name="es2002">{{Lehtiviite | Tekijä = Hanna Eriksson | Otsikko = Elvi elää! | Julkaisu = Etelä-Saimaa | Ajankohta = 21. kesäkuuta 2002 | www = http://personal.inet.fi/luonto/ruokolahden-leijona/etela-saimaa/es2002.htm | www-teksti = Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla | Viitattu = 12.9.2011 | Sivut = 12 | Julkaisupaikka = Lappeenranta | Julkaisija = Etelä-Saimaan Sanomalehti Oy | Tunniste = ISSN 0357-0975 | Lopetusmerkki = pois }}</ref>
 
<ref name="AutoTS-78">{{Lehtiviite | Tekijä = Esa Lilja | Otsikko = Venäjä ruokkii itärajan uutiskonetta | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 22. marraskuuta 2007 | Sivut = C7 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Sanoma Osakeyhtiö | Tunniste = ISSN 0355-2047 }}</ref>
 
<ref name="AutoTS-79">[http://www.britishbigcats.org/ Yhdistyksen kotisivut]</ref>
 
<ref name="AutoTS-80">Tieteen Kuvalehti 12/1997, artikkeli ''Britannian eläimistö monipuolistuu'', s. 60-61</ref>
 
<ref name="AutoTS-81">[http://www.skeptica.dk/arkiv_dk2/wegner.htm The beast of Funen]</ref>
 
<ref name="AutoTS-82">[http://www.skepticreport.com/mythsmysteries/beastfunen.htm The Beast of Funen], SkepticReport.com</ref>
 
<ref name="AutoTS-83">[http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Salaper%C3%A4inen+kissapeto+her%C3%A4tt%C3%A4%C3%A4+pelkoa+Puolassa/1135244603237 Helsingin Sanomat 25.3.2009]</ref>
 
}}