Ero sivun ”Sotarikos” versioiden välillä

'''Sotarikos''' on [[sota|sodan]] tai siihen verrattavissa olevan [[konflikti]]n yhteydessä tapahtuva kansainvälisillä sopimuksilla [[rikos|rikokseksi]] määritelty teko, josta on [[Suomi|Suomessa]] tarkemmin määritelty kansallisesti [[Suomen rikoslaki|rikoslain]] 11. luvussa: "Sotarikoksista”Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan"vastaan”. Kansainvälisesti sotarikos-käsitteelle suuntaviivoja antaa muun muassa kaikkien [[Euroopan unioni|EU]]-maiden ratifioima ns. ''Rooman perussääntö'', jonka suhteen tuomiovalta on [[Haag]]issa sijaitsevalla [[Kansainvälinen rikostuomioistuin|Kansainvälisellä rikostuomioistuimella]]. Myös Suomen allekirjoittamat [[Geneven sopimukset]] määrittelevät niiden mukaiset törkeät rikokset sotarikoksiksi.<ref>http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1980/19800082 ensimmäinen lisäpöytäkirja, 85 artikla, kohta 5</ref>

Merisodankäyntiä koskevia kansainvälisiä sopimuksia ei tehty ennen [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]]. Tosin Haagin sopimuksessa kiellettiin puolustamattomien satamien pommittaminen ja Lontoon vuoden 1930 sopimus kielsi sukellusveneitä upottamasta kauppalaivoja, paitsi jos niiden miehistö ja matkustajat saatettiin turvaan ennen upottamista.<ref name="Bauer251–259"/>

[[27. kesäkuuta]] [[1928]] [[Pariisi]]ssa solmittu [[Kellogg-Briand Kellogg–Briand-sopimus]] kielsi sodan [[politiikka|politiikan]] teon välineenä.<ref>http://www.yale.edu/lawweb/avalon/kbpact/kbmenu.htm</ref> Vaikka sen allekirjoitti 62 valtiota, ml. Suomi, sen tarkoitus estää sodat epäonnistui, mutta se vaikutti huomattavasti kansainvälisen lain kehitykseen.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen voittaneet ympärysvallat asettivat erityisen "Sodan”Sodan aloittajien vastuuta ja rangaistusten toimeenpanoa käsittelevä komissio"komissio”. Se kokoontui 25. tammikuuta 1919 ja suositteli toimia vihollismaiden sotarikoksista syytettyjä kansalaisia vastaan. Komissio antoi raportin, jossa se totesi, että kaikki sodan lakeja ja tapoja tai ihmisyyden lakeja rikkoneet viholliset tuli asettaa syytteeseen käskyvallasta ja arvosta riippumatta. Tätä varten tuli perustaa erityinen korkea tuomioistuin, joka tutkisi ja tuomitsisi tapauksia kansainvälisen lain mukaan. Suurin osa ympärysvalloista kannatti raporttia, mutta Yhdysvallat vastusti, sillä vastaavasta tuomioistuimesta ei ollut ennakkotapausta.<ref name="Bauer251–259"/>

Toisen maailmansodan jälkeen [[8. elokuuta]] [[1945]] [[Lontoo]]ssa järjestetyssä liittoutuneiden kokouksessa määriteltiin sotarikokseksi myös rikokset rauhaa vastaan<ref name="Bauer">{{Kirjaviite | Tekijä = Eddy Bauer| Nimeke = Toinen maailmansota 6| Vuosi = 1973| Kappale = | Sivu = 276| Selite = | Julkaisupaikka = Porvoo| Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN 951-005846-7| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref> ja hyväksyttiin kansainvälisen sotilastuomioistuimen peruskirja. Nämä määritelmät olivat syyteperusteena [[Nürnbergin oikeudenkäynnit|Nürnbergin]], [[Tokion kansainvälinen sotarikostuomioistuin|Tokion]] ja [[sotasyyllisyysoikeudenkäynti|Helsingin]] sotarikosoikeudenkäynneissä.<ref name="Tarkka"/>

Nürnbergin tuomioistuimen peruskirjan ja tuomion sisältämät kansainvälisen oikeuden periaatteet hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselmassa 95 (I) 11.12. joulukuuta 1946 ja niiden perusteella [[Yhdistyneet kansakunnat|YK:n]] kansainvälisen oikeuden toimikunnan kirjasi ylös seitsemän periaatetta.<ref>http://www.aseistakieltaytyjaliitto.fi/rbb/nurnberg.html</ref>

Sotarikoksen käsitteen yleiseen määrittelyyn ovat ajan myötä vaikuttaneet useat kansainväliset sopimukset, kuten [[Geneven sopimukset]] ja [[Yhdistyneet kansakunnat|YK]]:n [[ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus]]. Ongelmana on usein ollut sopimusten ratifioinnin puutteellinen maantieteellinen kattavuus konfliktien osapuolten kesken. Esimerkiksi Suomi ratifioi [[Geneven sopimukset]] vuonna [[1955]].<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Ihmisoikeudet.net | Nimeke=Humanitaarisen oikeuden noudattaminen | Osoite=http://www.ihmisoikeudet.net/Sotajarauha/sotajarauha_2_3_b.html

| Julkaisija=Suomen Punainen Risti | Luettu=16. toukokuuta 2007}}</ref>.

Sotarikosoikeudenkäynneissä sovelletut juridiset periaatteet ovat poikenneet joskus merkittävästikin siihen saakka vallalla olleista käytänteistä.<ref name="Tarkka">{{Verkkoviite | Tekijä=Tarkka, Jukka | Nimeke=Sotasyyllisyys liittoutuneiden sotarikospolitiikassa | Osoite=http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/Sosy-21-11-05.htm| Ajankohta=21. marraskuuta 2005| Julkaisija=Tarkka, Jukka | Luettu=16. toukokuuta 2007}}</ref>. Voittajavaltiot ovat voineet soveltaa itse kehittämäänsä lainsäädäntöä yleisistä oikeuskäytänteistä poiketen taannehtivastikin, eli viitaten tapahtumiin ennen sovellettavan lain määrittelyä ja voimaantuloa.<ref name="Tarkka"/>.

[[Jatkosota|Jatkosodan]] [[19. syyskuuta]] [[1944]] päättäneen [[Moskovan välirauha]]nsopimuksen 13. artikla kuului seuraavasti: ”''"Suomi sitoutuu yhteistoimintaan Liittoutuneiden Valtojen kanssa sotarikoksista syytettävien henkilöiden pidättämiseksi ja tuomitsemiseksi."''” Suomalaiset tulkitsivat tämän tarkoittavan ''sotarikollisia'', perinteisiin sotarikoksiin syyllistyneitä, jotka olivat rikkoneet ennen sotaa vallalla olleita sotalakeja ja -tapoja koskeneita kansainvälisiä sopimuksia ja määräyksiä.

Suomessa ei aluksi katsottu välirauhansopimuksen 13. artiklan koskevan poliittista johtoa. Tilanne kuitenkin muuttui taannehtivasti [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] määriteltyä yllä mainitussa Lontoon kokouksessa 1945 muun muassa käsitteen "rikos”rikos rauhaa vastaan"vastaan”. Vielä vuonna 1945 säädettiin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] painostuksesta Suomessa laki ''sotasyyllisten'' rankaisemisesta, jonka pohjalta poliittisen johdon sotasyyllisyysoikeudenkäynti aloitettiin marraskuussa [[1945]].<ref name="Bauer"/>

[[Suomen rikoslaki]], 11. luku määrittelee sotarikoksiksi ja rikoksiksi ihmisyyttä vastaan seuraavat rikostyypit: <ref name="suom">{{Verkkoviite | Tekijä=Finlex | Nimeke=Ajantasainen lainsäädäntö: Rikoslaki. 11. luku. | Osoite=http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=Rikoslaki%2011.%20luku

| Ajankohta=21. huhtikuuta 1995| Julkaisija=Edita Publishing Oy | Luettu=16. toukokuuta 2007}}</ref>.

*''Sodankäyntirikoksiin'' kuuluvat kiellettyjen sodankäyntitapojen tai taisteluvälineiden käyttö, haavoittuneiden väärinkäyttö, lääkintähuoltoa suojaavien [[Punainen risti (tunnusmerkki)|kansainvälisten tunnusmerkkien]] väärinkäyttö tai muu yleisesti tunnustetun ja vakiintuneen kansainvälisen oikeuden mukaisen sodan lain tai tavan rikkominen. Sodankäyntirikoksesta tai sen yrityksestä voi seurata 4kk-6v4 kuukautta – 6 vuotta vankeutta.

*''Törkeä sodankäyntirikos'' saattaa useita ihmisiä hengenvaaraan sodankäyntirikoksen yhteydessä, aiheuttaa laaja-alaista taloudellista vahinkoa, tapahtuu erityisen raa'astiraa’asti, tai on muutoin kokonaisuutena törkeä. Tällöin siitä tai sen yrityksestä voi seurata vankeutta 2-122–12 vvuotta.

*''Ihmisoikeuksien loukkaaminen poikkeuksellisissa oloissa'' voi sisältää hädänalaisten, haavoittuneiden, sairaiden, sotavankien jne. ihmisten oikeuksien loukkaamisen aseellisen konfliktin tai miehityksen aikana. Siitä tai sen yrityksestä voi saada vankeutta 4 kk-kuukautta – 6 vvuotta. Törkeästä vastaavasta rikoksesta (vrt. kriteerit törkeästä sodankäyntirikoksesta) voi seurata vankeutta 2-122–12 vvuotta.

*''[[Joukkotuhonta]]'' on kansallisen, rodullisen, etnisen tai uskonnollisen tms. ryhmän hävittämistä kokonaan tai osittain: surmaamalla, vammauttamalla, ehkäisemällä syntyvyyttä, siirtämällä lapsia toiseen ryhmään tms. tavalla huonontamalla ryhmän elinehtoja. Sellaisen yrityksestä, valmistelusta, tai tekemisestä voidaan tuomita vankeuteen 4 kk-kuukaudeksi – 4 v-vuodeksi tai elinkautiseksi.

*''[[Kemiallinen ase|Kemiallisen aseen]] kiellon rikkomisesta'' tai ''[[Biologinen ase|biologisen aseen]] kiellon rikkomisesta'', ml. käyttö, kehitys, varastointi, tai käytön valmistelu, voidaan tuomita vankeuteen 4 kk-kuukaudeksi – 6 vvuodeksi.

*''[[Kiihottaminen kansanryhmää vastaan|Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan]]'' voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään 2kaksi vvuotta.

Ns. Rooman perussääntö määrittelee, milloin sotarikos siirtyy [[Kansainvälinen rikostuomioistuin|Kansainvälisen rikostuomioistuimen]] toimivaltaan kansallisilta [[tuomioistuin|tuomioistuimilta]]. Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussääntö tuli voimaan [[1. heinäkuuta]] 2002. [[16. heinäkuuta]] [[2003]] sopimuksen oli allekirjoittanut 139 ja ratifioinut 91 maata.<ref name="ICC">{{Verkkoviite | Tekijä=United Nations Information Centre for the Nordic Countries | Nimeke=Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) | Osoite=http://www.un.dk/finnish/international%20law/ICC/icc.htm

*yksi tai useampi asianosainen on sopimus[[valtio]]sopimusvaltio

*tai [[YK:n turvallisuusneuvosto]] on käynnistänyt toimivallan [[YK:n peruskirja]]n VII -luvun mukaisissa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden uhan tilanteissa.<ref name="ICC"/>

Kansainvälinen rikostuomioistuin käsittelee vain sen perussäännön voimaantulon [[1. heinäkuuta]] [[2002]] jälkeen tapahtuneita rikoksia. On huomattava, että [[Kansainvälinen rikostuomioistuin]] on eri asia, kuin [[Kansainvälinen tuomioistuin]] (ICJ), joka käsittelee vain valtioiden välisiä, ei yksilöitä koskevia, oikeustapauksia.<ref name="ICC"/>.