Ero sivun ”Pro Finlandia (adressi)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätty kuva ja ruotsinkielinen iw.
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee adressia. Kunniamerkkiä käsittelee artikkeli [[Pro Finlandia]].}}
[[Tiedosto:Kulttuuriadressi.jpg|thumb|295px|Kulttuuriadressin ruotsinkielisen kappaleen kansilehti. Alhaalla vasemmalla tutkimusmatkailija [[A. E. Nordenskiöld]]in allekirjoitus. Hän kuului myös kuusihenkiseen valtuuskuntaan, jonka tuli toimittaa adressi keisarille.]]
 
'''Pro Finlandia -kulttuuriadressi''' oli Venäjän keisari Nikolai II:lle osoitettu adressi, jossa pyydettiin keisaria säilyttämään Suomen erityisoikeudet ja aseman. [[Helmikuun manifesti]]n vuoksi tehdyn [[Suuri adressi|Suuren adressin]] jälkeen alettiin [[Konni Zilliacus|Konni Zilliacuksen]] avustuksella kokoamaan Pro Finlandia -kulttuuriadressia, jonka allekirjoitti 1&nbsp;063 kulttuuripersoonaa kahdestatoista maasta eri puolilta [[Eurooppa]]a.<ref> Zilliacus, s. 13</ref>
Rivi 16 ⟶ 17:
Maanantaina 26. kesäkuuta 1899 saapuivat lähetystön jäsenet eri tahoilta [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]].<ref name="Ö54">Öhquist, s. 54</ref> Kansainvälisessä lähetystössä olivat mukana herrat Nordenskjöld, Brögger, Van der Wlugt, Norman-Hansen, Trarieux ja Brusa.<ref name="Ö53" >Öhquist, s. 57</ref> <ref>Juva, 9 s. 30 </ref> Lähetystö otti ensin yhteyttä hoviministeri [[Voldemar Freedricksz]]iin, ja hänen välityksellään pyydettiin pääsyä keisarin luokse. Hän oli hyvin hämmästynyt kuullessaan, että lähetystöllä oli mukanaan kahdestatoista maasta kootut adressit, joiden allekirjoittajina oli tieteen, kirjallisuuden, taiteen ja politiikan etevämpiä edustajia Euroopasta.<ref name="Ö54" /> <ref>Juva, 9, s. 30-31</ref>
 
Ensin Freedricksz lupasi esittää lähetystön pyynnön keisarille ja viimeistään torstaina ilmoittaa vastauksen lähetystölle, mutta jo seuraavana päivänä, keskiviikkona 28. kesäkuuta, hän kertoi asiaa tarkemmin harkittuaan, että tässä tapauksessa pyyntö on esitettävä sisäministeri [[Ivan Goremykin]]ille. Lähetystön jäsen Nordenskjöld, joka tunsi silloisen ulkoministerin [[Muravjev]]inMuravjevin, yritti tavoittaa häntä, mutta sai kuulla, että että ministeri oli edellisenä iltana matkustanut pois. Sisäministeri Goremykinin tapaaminen estyi kahden päivän aikana kolmesti, hänen siirrettyään sovittua tapaamista. Sitten Goremykin ilmoitti, ettei asia kuulu hänelle vaan [[Pietarhovi]]n palatsikomendantille. Seuraavana päivänä lähetystö matkusti Pietarhoviin, jossa ilmoitettiin että palatsikomendantti oli matkustanut Pietariin. Kun he olivat palanneet Pietariin, he saivat Goremykiniltä kutsun tulla tapaamassa häntä, ja niin he saivat kuulla, ettei keisari ota lähetystöä puheilleen.<ref>Öhquist, s. 56</ref><ref>Juva, 9, s. 27-34 </ref>
 
Lähetystö sai kansanjoukot ympärilleen palatessaan Suomen läpi kotimaihinsa.<ref>Juva, 9, s. 27, 34–44</ref><ref>Parmanen, s. 76</ref> Lähetystön kunniaksi järjestettiin [[Helsinki|Helsingissä]] aamiaispäivälliset [[Kaivohuone]]ella. Vaikka lähetystö oli epäonnistunut tehtävässään, tunnelma oli täynnä riemua ja innostusta, paikalla oli jäseniä kaikista silloisista valtiollisista puolueista, muun muassa [[Agathon Meurman]] ja [[Thiodolf Rein|Th. Rein.]] [[G. G. Estlander]] piti puheen ranskaksi.<ref>Murrosajoilta II, Setälä, E. N., s. 534 </ref><ref>Zilliacus, s. 32</ref><ref>Juva, 9, s. 35,37</ref>
 
Kopiot adressista jaettiin kaikille allekirjoittaneille. Alkuperäinen adressi annettiin professori [[Van der Vlugt]]inVlugtin mukaan [[Haag]]in julkiseen kirjastoon säilytettäväksi, koska sitä ei uskallettu jättää Suomeen. Suomen tultua itsenäiseksi hän saapui maahamme, vuonna 1921 tuoden adressiin mukanaan ja se luovutettiin Suomen [[Valtionarkisto]]on. Ulkomainen lehdistö mainitsi lähetystön ja adressin uutisissaan.<ref>Murrosajoilta II, Setälä, E. N., s. 536</ref><ref>Zilliacus, s. 33</ref><ref>Öhquist, s. 57</ref> <ref>Juva, 9, s. 44 </ref>
 
== Adressin seuraukset ==
Rivi 45 ⟶ 46:
 
[[Luokka:Sortokaudet]]
 
[[sv:Europeiska adressen]]