Ero sivun ”Puoliakustinen sähkökitara” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Styroks (keskustelu | muokkaukset)
Styroks (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[Kuva:Gibson ES-175.png|thumb|right|200px|Puoliakustinen sähkökitara, ns. "orkesterikitara": [[Gibson]] [[Gibson ES-175|ES-175]], jonka kopassa ovat puoliakustiselle kitaralle tyypilliset [[viulu|viulu-]]tyyppiset F-aukot ja PAF-mikrofonit.]]
 
'''Puoliakustinen sähkökitara''' on [[sähkökitara]] jonka koppa on tavallisista [[Sähkökitara|lankkusähkökitaroista]] poiketen ontto. Sen soundi on kaikukopasta johtuen pehmeämpi ja pyöreämpi kuin lankkusähkökitaran ja siksi se on erityisen suosittu esimerkiksi [[jazz]]kitaristien keskuudessa. Puoliakustisia kitaroita sanotaankin usein jazzkitaroiksi.<ref name="kitarakirja">Denyer, Ralph, 1992: Suuri kitarakirja (ISBN 951-0-20072-7)</ref>
Rivi 19:
== Varsinainen puoliakustinen sähkökitara ==
 
[[Kuva:Gibson ES-335 with HardCase.jpg|thumb|right|180px|[[Gibson ES-335]]: litteäkoppainen puoliakustinen sähkökitara.]]
 
Ensimmäisiä valmistettuja puoliakustisia kitaroita, joissa oli [[sähkömagneettinen mikrofoni]], sanottiin yleensä vain ''onttokoppaisiksi kitaroiksi'' tai ''orkesterikitaroiksi''. Näiden ongelmana on kuitenkin aina ollut erityisesti korkeilla äänenvoimakkuuksilla soitettaessa kopan voimakas resonointi ja äänen kierto joka aiheutti mikrofonien voimakasta vinkumista.<ref name="kitarakirja"></ref>
Rivi 35:
== Muita tunnettuja puoliakustisia kitaroita ==
 
[[Kuva:Rickenbacker_360-12V66.jpg|thumb|right|180px|12-kielinen [[Rickenbacker]] 360.]]
 
Tunnetuimmat puoliakustiset kitarat lienevät Gibsonin valmistamia, mutta [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen muun muassa [[Gretsch]] ja [[Guild]] alkoivat valmistaa puoliakustisia- ja onttokoppaisia kitaroita. Gibson joutuikin kilpailemaan näiden yhtiöiden kanssa puoliakustisten kitaroiden markkinoista.<ref name="kitarakirja"></ref>