Jos kotitaloudet ovat yhtä tuottavia kaikkien hyödykkeiden tuottamisessa ja tuottavuus on sama tuotannon määrästä riippumatta, kaikki kotitaloudet kykenevät tuottamaan tarvitsemansa hyödykkeet itse eikä tarvetta omavaraistaloudesta poikkeamiseen ole. [[Adam Smith]] kirjoitti<ref>Smith, A.: Kansojen Varallisuusvarallisuus, osa I, luku 3. Lontoo, 1776.</ref> vuonna 1776: "[[Skotlannin Ylämaa]]lla jokaisen maanviljelijän on toimittava myös teurastajana, leipurina ja oluenpanijana oman perheensä tarpeiksi." Jos kuitenkin erikoistumisella tai tuotannon mittakaavan kasvattamisella voidaan parantaa tuotannon tehokkuutta päädytään siihen, että tuotannon keskittäminen alueellisesti on kannattavaa. Syntyy teollisuuskaupunkeja ja kauppapaikkoja, joiden ympäristöön ihmiset muuttavat työn, kaupan ja palveluiden perässä. Tällaiset ''suurtuotannon edut'' eli ''mittakaavaedut'' ovat historiallisesti olleet merkittävin taloudellinen perustelu kaupunkien olemassaoloelle. Skaalaetujen taustalla ovat erikoistuminen ja jakamattomat tuotannontekijät kuten koneet ja rakennukset.<ref name="L&L">Laakso, S. & Loikkanen, H.: ''Kaupunkitalous''. Gaudeamuskirja, Helsinki, 2004.</ref>
