Ero sivun ”Muinaisnorja” versioiden välillä

Norjassa muinaisnorjan kielellinen jatkumo käytännössä sammui 1350-luvun ruttoon, jolloin itäiset skandinaaviset kielet, lähinnä esitanska, saivat siellä ylivallan. Islannissa muinaisnorja kehittyi pikkuhiljaa [[Islannin kieli|nykyislanniksi]] ja [[Britteinsaaret|Britteinsaarilla]] muinaisnorja sekoittui yhdeksi [[Englannin kieli|englannin]] ainesosista. Myös [[kelttiläiset kielet]] muun muassa [[Gaelin kieli|gaeli]], [[iiri]] ja [[kymri]] ovat saaneet vaikutteita muinaisnorjasta ja päinvastoin. Muita muinaisnorjasta osittain polveutuvia kieliä ovat muun muassa [[Färsaaret|Färsaarten]] [[fääri]] ja [[Orkneysaaret|Orkney-]] ja [[Shetlandsaaret|Shetlanninsaarten]] sammunut [[norni]]. Itäinen muinaisskandinaavi muuntui esiruotsiksi ja esitanskaksi, joiden erottautumisen katsotaan olleen merkittävää 1200-luvun ''[[Västgötalagen]]''-lakikokoelman kirjoittamisesta lähtien.

 

 

Nykykielistä islanti muistuttaa eniten muinaisnorjaa. Islannin [[Oikeinkirjoitus|kirjoitustapa]] pohjautuu muinaisnorjan kirjoitustapaan, ja vielä nykyislanninkin puhujat kykenevät ymmärtämään kirjoitettua muinaisnorjaa. Suurimmat erot ovat sanojen kirjoitustavassa ja sanajärjestyksessä. Sanojen ääntäminen on kuitenkin ajan kuluessa muuttunut yhtä paljon kuin muissakin skandinaavisissa kielissä.