Ero sivun ”Ympäristönsuojelu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
järjestely |
→Päätöksenteko: laajennus |
||
Rivi 12:
* Tulevat sukupolvet eivät voi osallistua päätöksentekoon, mutta saattavat joutua kärsimään tehdyistä vahingoista.
* Jos päätetyillä toimenpiteillä on kielteisiä taloudellisia vaikutuksia, jotka jakautuvat jokseenkin tasaisesti kansantalouteen, kärsivät varakkaat niistä rahassa mitattuna eniten. Heitä on kuitenkin useimmissa yhteiskunnissa vähemmistö. Pienituloisen enemmistön tekemät päätökset voivat johtaa taloudellisen arvon summan kannalta haitallisiin päätöksiin koska he eivät joudu kärsimään niiden suurimpia haittoja.
Päätöksenteon hankaluuksien takia on muodostunut kaksi pääsuuntausta ympäristölakien säätämisen selitykseksi: [[Arthur Pigou]]n yleishyödyllisyysteorian mukainen näkemys on, että julkisen vallan tavoitteena on markkinahäiriöiden korjaaminen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kasvattaminen. Intressiryhmäteorian mukaan eri intressiryhmät pyrkivät vaikuttamaan julkishallintoon, jotta sen säädökset olisivat itselleen mahdollisimman hyödyllisiä. Todellisuudessa julkishallinnossa lienevät vaikuttamassa molemmantyyppiset voimat.
Lisäksi ympäristöongelmien ratkaisua haittaa [[päämies–agentti-ongelma]]: vaikka katsottaisiin että julkisen vallan toimia ohjaa tavoite yleishyödyllisyydestä, ovat säädösten tekijät ja valvojat useimmiten eri tahoja kuin ne jotka tekevät varsinaiset toimenpiteet ympäristön suojelemiseksi (esim. suodatininvestoinnit päästöjen vähentämiseksi). Valvojalla on saatavilla vain epätäydellinen informaatio toimenpiteistä ja käytettävissään epätäydellinen kontrolli toimijoiden ohjaamiseksi.<ref name="Kolstad"/>
== Ympäristönsuojelun keinot ==
Yleishyödylliseltä kannalta markkinoiden toimintaan puuttuville säädöksille on kolme yleistä perustetta: epätäydellinen kilpailu, epätäydellinen informaatio ja ulkoisvaikutukset. Näistä [[ulkoisvaikutus|ulkoisvaikutukset]] koskevat eniten ympäristönsuojelua, useimmat [[saaste]]et on nähtävissä haitallisena ulkoisvaikutuksena.
Julkisen vallan toimenpiteet voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan: säädösohjaukseen ja taloudelliseen ohjaukseen. Taloudellisen ohjauksen keinot taas puolestaan jakautuvat useampaan tyyppiin.<ref name="Kolstad"/>
* Säädösohjauksessa hallinto päättää, mikä on sallittu määrä saastuttamista tai muuta haittaa aiheuttavaa toimintaa. Monissa tilanteissa suora säätely voi kuitenkin aiheuttaa suuremmat yhteiskunnalliset kustannukset, koska veron avulla hyödynnetään markkinamekanismia toiminnan sopeuttamisessa. Suora säätely voi esimerkiksi reagoida ympäristön muutoksiin hitaasti. Lisäksi haittaveron ansiosta syntyy kannustin vähentää saastuttamista aina kun taas suoraan säädellyn saastemäärän alitukseen ei ole kannustinta.
* Taloudellinen ohjaus kattaa kaikki toimenpiteet jotka perustuvat ympäristöhaitan aiheuttajan taloudellisen tilanteen muuttamiseen riippuen ympäristöhaitan suuruudesta. Siihen lukeutuvat mm.<ref name="Kolstad"/>:
:* Verot ja maksut, erityisesti ns. [[Pigoun vero]].
:* [[Tuki]]aiset, joilla voidaan esimerkiksi kannustaa investoimaan puhdistuslaitteisiin.
:* [[Päästökauppa]] tarkoittaa myytäviä päästökiintiöitä. Se eroaa haittaveroista siinä, että julkinen valta ei päätä päästöjen hintaa vaan sallitun päästömäärän. Päästökiintiöitä saa kaupata muille, mikä haittaverojen tavoin ohjaa päästöt siihen tuotantoon ja toimintaan, jossa niistä on vähiten haittaa. Jos markkinatoimijoilla on käytettävissään kaikki olennainen informaatio, Pigoun veron ja päästöoikeuksien markkinahinta muodostuvat yhtä suuriksi. Ulkoisvaikutusten osalta järjestelmät ovat ekvivalentit. Ero on siinä, että jos päästöoikeudet on jaettu ilmaiseksi, niistä saa rahallista hyötyä niitä myyneet yritykset. Vero puolestaan menee yhteiskunnalle ja muiden verojen alentamiseen jos budjetti oletetaan vakioksi.<ref name="Baumol"/>
:* Korvausvastuu, eli vahinkojen aiheuttaja määrätään korvaamaan aiheuttamansa vahingot niiden kärsijöille. Korvausvastuu toimii huonosti useimpien [[ulkoisvaikutus|ulkoisvaikutusten]] kohdalla, mutta sopii hyvin riskialttiiseen toimintaan, joka aiheuttaa ympäristöhaittoja vain onnettomuuksien yhteydessä.
=== Kokemuksia julkisen vallan toimista ===
Vaikka Pigou ja Marshal ehdottivat päästöjen verottamista tehokkaimmaksi keinoksi torjua ulkoishaittoja jo vuosikymmeniä ennen ympäristöliikkeen nousua, on valtioiden pääasiallinen keino puuttua päästöihin silti ollut määräykset ja rajoitukset<ref name="Baumol"/>. Sittemin verotuksen vaihtoehdoksi on kehitetty kaupattavien päästöoikeuksien järjestelmä, joka tietyin edellytyksi johtaa myös tehokkaaseen lopputulokseen. Empiiriset tutkimukset käytössä olevista julkisen vallan toimenpiteistä ovat osoittaneet taloudelliset ratkaisut rajoituksia ja määräyksiä pääsääntöisesti huomattavasti edullisemmaksi tavaksi rajoittaa saasteita.<ref>Atkinson, Scott E. and Tom Tietenberg: The empirical properties of two classes of designs for transferable discharge permit markets. Journal of Environmental Economics and Management 9, 1982, pp. 101-21.</ref><ref name="Kolstad"/>
== Suomen ja EU:n ympäristöpolitiikka ==
| |||