Versio 8. huhtikuuta 2012 kello 12.37 muokkaa Norr (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 4 852 muokkausta p f ← Vanhempi muutos		Versio 11. huhtikuuta 2012 kello 23.59 muokkaa kumoa PtG (keskustelu \| muokkaukset) välityslautakunnan jäsenet, seulojat, ylläpitäjät 100 190 muokkausta p kh + w + osioiden järjestys (yleensä näissä eläinartikkeleissa on elinympäristö ennen käyttäytymistä) Uudempi muutos →
Rivi 30: == Koko ja tuntomerkit == Sillivalaiden keskipituus on 18–22 metriä, pisimmät sillivalaat ovat olleet 27-metrisiä.<ref name="Nuorteva1989">{{Kirjaviite \| Tekijä = Nuorteva, Pekka; Henttonen, Heikki\| Nimeke = Eläimiä värikuvina: Nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet\| Vuosi = 1989 \| Sivu =113\| Julkaisupaikka = Porvoo\| Julkaisija = WSOY\| Tunniste = ISBN 951-0-13603-4 }}</ref> Sillivalaan paino vaihtelee 30–75 tonnin välillä,<ref>[http://www.sarkanniemi.fi/akatemiat/lajit.html#Sillivalas Sillivalas] sarkanniemi.fi</ref> mutta täysikasvuisilla yksilöillä se on keskimäärin noin 60 tonnia<ref name="Nuorteva1989"/>. Sillivalas on ~~suurin koskaan elänyt eläinlaji~~ [[~~sinivalas~~Sinivalas\|sinivalaan]] jälkeen, ~~tosin~~toiseksi ~~vain~~pisin ~~pituudeltaan,~~koskaan ~~sillä~~elänyt ~~painossa~~eläinlaji. Painossa se jää jälkeen myös [[Grönlanninvalas\|grönlanninvalaasta]]. Pintavesissä ~~liikkuva~~liikkuvan ~~sillivalas~~sillivalaan ~~on tunnistettavissa~~tuntee jo kaukaa ~~siitä~~, ~~että~~sillä useimmista muista valaista poiketen se ei sukeltaessaan nosta pyrstöään vedenpinnan yläpuolelle<ref name="Nuorteva1989"/>. Lajin hengityssuihku on noin 7 metrin korkuinen, suhteellisen ohut ja levenee ylöspäin noustessaan.<ref name="Nuorteva1989"/> Läheltä erottuva sillivalaan tuntomerkki on sen alaleuan puoliskojen epäsymmetrinen väritys.<ref name="Nuorteva1989"/> == Levinneisyys ==▼ Sillivalas on levinnyt kaikkiin maailman valtameriin, mutta [[Pohjoinen jäämeri\|Pohjoisella]] ja [[Eteläinen jäämeri\|Eteläisellä jäämerellä]] sitä tavataan harvoin.<ref name="IUCN"/> Sillivalasta ei ole havaittu Suomen aluevesillä, ja koko [[Itämeri\|Itämerellekin]] se on harhautunut tiettävästi vain kerran.<ref name="Nuorteva1989"/> Tämä yksilö ajautui vuonna 1923 maihin [[Ruotsi]]n Pohjois-[[Uplanti\|Uplannissa]], jonne se oli uinut todennäköisesti [[Ahvenanmeri\|Ahvenanmeren]] kautta.<ref name="Haukkovaara1997">Haukkovaara, Olli, 1997: Suomen ja pohjoisen Itämeren valaat, ver. 2.0. Nisäkäsverkko-postituslista ja uutisryhmä, 7.4.1997. URL: http://www.metla.fi/org/snis/suomen.valaat.html#balaphys. Luettu 30.3.2011</ref> Joidenkin lähteiden mukaan Itämeren rannikolta läheltä [[Saksa]]n [[Warnemünde]]a löydettiin tammikuussa 2006 17-metrisen sillivalaan raato.<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä= Kangas, Nuutti\| Otsikko= Jättiläisen jäljillä\| Julkaisu= Tiede -lehti\| Ajankohta= 2011\| Numero= 1\| Sivut= 32–35\| Julkaisija= Tieteen tiedotus ry}}</ref> Ruotsin länsirannikolle ja [[Tanskan salmet\|Tanskan salmiin]] asti sillivalaita vaeltaa silloin tällöin silliparvien perässä.<ref name="Nuorteva1989"/>▼ Sillivalaasta erotetaan yleensä kaksi [[alalaji]]a,.<ref name="MSW3">{{Verkkoviite \| Osoite = http://www.bucknell.edu/msw3/browse.asp?s=y&id=14300023\| Nimeke = ''Balaenoptera physalus'' \| Tekijä = Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.) \| Julkaisu = Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed) \| Julkaisija = Bucknell University \| Ajankohta = 2005 \| Viitattu = 30.3.2011\| Kieli = {{en}}}}</ref> Pohjoisen pallonpuoliskon ''B. p. physalus'' -alalajin yksilöt ovat hieman pienikokoisempia kuin eteläisen ''B. p. quoyi'' -alalajin.<ref name="IUCN"/> Jotkut tutkijat ovat luokitelleet kaikkein pienikokoisimmat sillivalaat kolmanneksi alalajiksi "''B. p. patachonica''", jota ei kuitenkaan ole yleisesti hyväksytty.<ref name="IUCN"/>▼ [[Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto]] on vuodesta 1996 lähtien [[uhanalaisuusluokitus\|määritellyt]] sillivalaan [[Erittäin uhanalainen laji\|erittäin uhanalaiseksi lajiksi]].<ref name="IUCN"/> Aiemmin sitä pidettiin [[vaarantunut laji\|vaarantuneena]].<ref name="IUCN"/>▼ == Lisääntyminen ja elinikä == Sillivalaat siirtyvät loppusyksystä tai talvella lisääntymisalueelleen parittelemaan. Vuoden kuluttua naaras synnyttää yhden noin 1  800 kilogramman painoisen poikasen, ja emo imettää sitä puolisen vuotta. Se ruiskuttaa maitoa poikasen suuhun maitorauhasta ympäröivän vahvan lihaksen avulla. Vieroituksen jälkeen naaraan lisääntymistoiminnot pysähtyvät ja jäävät lepovaiheeseen ½–1½ vuodeksi. Sillivalas tulee sukukypsäksi 6–11 vuoden ikäisenä.<!--- kuollut linkki[http://valas.fi.infoax.com/fi/Sillivalas Sillivalas] valas.fi.infoax.com--> Sillivalaan elinkierrolle on tyypillistä, että se hankkii ravintonsa viileistä meristä, mutta vaeltaa lisääntymään lämpimiin vesiin.<ref name="Nuorteva1989"/> Tanskalaiset löysivät tähän asti vanhimman tunnetun sillivalaan heinäkuussa 2010, jolloin arviolta 140-vuotias yksilö ajautui ja kuoli Tanskan rannikolle. Eläimen ikä arvioitiin Kööpenhaminan luonnonhistoriallisessa museossa. Rivi 39 ⟶ 46: == Ravinto == Sillivalas syö muun muassa [[Silli\|sillejä]], planktonia, krillejä ja kalmareita. ▲== Levinneisyys == ~~Sillivalas on levinnyt kaikkiin maailman valtameriin, mutta jäämerialueilla sitä tavataan harvoin.<ref name="IUCN"/>~~ ▲Sillivalasta ei ole havaittu Suomen aluevesillä, ja koko [[Itämeri\|Itämerellekin]] se on harhautunut tiettävästi vain kerran.<ref name="Nuorteva1989"/> Tämä yksilö ajautui vuonna 1923 maihin [[Ruotsi]]n Pohjois-[[Uplanti\|Uplannissa]], jonne se oli uinut todennäköisesti [[Ahvenanmeri\|Ahvenanmeren]] kautta.<ref name="Haukkovaara1997">Haukkovaara, Olli, 1997: Suomen ja pohjoisen Itämeren valaat, ver. 2.0. Nisäkäsverkko-postituslista ja uutisryhmä, 7.4.1997. URL: http://www.metla.fi/org/snis/suomen.valaat.html#balaphys. Luettu 30.3.2011</ref> Joidenkin lähteiden mukaan Itämeren rannikolta läheltä [[Saksa]]n [[Warnemünde]]a löydettiin tammikuussa 2006 17-metrisen sillivalaan raato.<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä= Kangas, Nuutti\| Otsikko= Jättiläisen jäljillä\| Julkaisu= Tiede -lehti\| Ajankohta= 2011\| Numero= 1\| Sivut= 32–35\| Julkaisija= Tieteen tiedotus ry}}</ref> Ruotsin länsirannikolle ja [[Tanskan salmet\|Tanskan salmiin]] asti sillivalaita vaeltaa silloin tällöin silliparvien perässä.<ref name="Nuorteva1989"/> ▲Sillivalaasta erotetaan yleensä kaksi [[alalaji]]a,<ref name="MSW3">{{Verkkoviite \| Osoite = http://www.bucknell.edu/msw3/browse.asp?s=y&id=14300023\| Nimeke = ''Balaenoptera physalus'' \| Tekijä = Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.) \| Julkaisu = Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed) \| Julkaisija = Bucknell University \| Ajankohta = 2005 \| Viitattu = 30.3.2011\| Kieli = {{en}}}}</ref> Pohjoisen pallonpuoliskon ''B. p. physalus'' -alalajin yksilöt ovat hieman pienikokoisempia kuin eteläisen ''B. p. quoyi'' -alalajin.<ref name="IUCN"/> Jotkut tutkijat ovat luokitelleet kaikkein pienikokoisimmat sillivalaat kolmanneksi alalajiksi "''B. p. patachonica''", jota ei kuitenkaan ole yleisesti hyväksytty.<ref name="IUCN"/> ▲[[Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto]] on vuodesta 1996 lähtien [[uhanalaisuusluokitus\|määritellyt]] sillivalaan [[Erittäin uhanalainen laji\|erittäin uhanalaiseksi lajiksi]].<ref name="IUCN"/> Aiemmin sitä pidettiin [[vaarantunut laji\|vaarantuneena]].<ref name="IUCN"/> == Katso myös ==

Ero sivun ”Sillivalas” versioiden välillä