Ero sivun ”Etäisyyden mittaus” versioiden välillä

11 merkkiä lisätty ,  16 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
 
Geodesiassa etäisyydenkittausta voidaan suorittaa kolmella erilaisella päämenetelmällä, jotka ovat mekaaninen, optinen ja elektroninen etäisyydenmittaus.
 
''Mekaaninen etäisyydenmittaus''
 
Ensimmäinen näistä menetelmistä on mekaaninen etäisyydenmittaus, jossa mekaaninen kappale, mitta, määrittää kohteen etäisyyden. Mekaanisista etäisyydenmittausvälineistä vanhin ja teknisesti yksinkertaisin on mittanauha. Ne kuitenkin erotellaan käyttötarkoituksen mukaan tarkkamittausnauhoihin ja muihin pituudenmittausvälineisiin, joista voisi mainita taskumittanauhat (2-10m) ja mittalangat, joita pidetään kaikista tarkimpina mittausvälineinä, koska tuuli painaa niitä kaikista vähiten ja ne on tehty niin, että lämpötilamuutokset eivät juuri vaikuta niihin.
 
Mekaanisessa etäisyydenmittauksessa saatetaan myös tarvita erilaisia apuvälineitä, kuten linjaseipäitä, joiden avulla viitoitetaan mitattava linja. Mittatikkujen avulla sen sijaan mitattu pituus merkitään maastoon, kun puolestaan luotilanka tai hiusristikolla varustettu puupaalu asetetaan mitattavalle linjalle, jolloin lukemat luetaan joko luotilangoilta tai hiusristikoilta. Normaalin 1o C-jaoituksellisen lämpömittarin avulla puolestaan voidaan huomioida lämpötilakorjauksen tarve. Jännitysmittari tai 10 kg punnuksilla toimiva paino ovat nauhan jännittämistä varten, kun puolestaan nauhojen päiden ollessa eri korkeuksilla käytetään kaltevuuskorjausta ja kyseisen kaltevuuden mittaamiseen käytetään kaltevuusmittaria.
 
Mitattaessa etäisyyttä mekaanisesti tulee seuraavat huomioida mittausta suoritettaessa:
 
 
''Optinen etäisyydenmittaus''
 
Optisen etäisyydenmittauksen kojeita voidaan ryhmitellä mittauksessa käytettävän kannan eli mekaanisen mitan mukaan. Kanta voi olla tähys- tai havaintopisteessä ja se voi olla pysty- tai vaakatasossa ja pituudeltaan joko mitattava suure tai vakiopituinen.
 
 
''Elektroninen etäisyydenmittaus''
 
Sähköinen mittausvärähtely, joka etenee havaintopisteestä kohdepisteeseen ja takaisin, toimii perustana elektronisessa etäisyydenmittauksessa. Jotta sähköistä mittausvärähtelyä voitaisiin käyttää, tulee se yhdistää eli moduloida jollekin kantoaaltovärähtelylle. Kantoaaltovärähtelynä voivat toimia valo tai radioaallot.
17

muokkausta