Wikipedia

Ero sivun ”Monte Cassinon taistelu” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Coen (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
40 107 muokkausta
Säätöä!
Rivi 1:
{{Taistelu
| nimi = Monte Cassinon taistelu
| osa_sotaa = [[Toinen maailmansota|toista maailmansotaa]]
| kuva = Monte Cassino.jpg
| kuvateksti = [[Cassino]]nCassinon kaupungin rauniot
| päivämäärä = [[17. tammikuuta]] [[1944]] – [[19. toukokuuta]] [[1944]]
| paikka = [[Monte Cassino]], [[Italia]]
| casus =
| aluemuutokset =
| vaikutukset = Liittoutuneiden voitto
| lopputulos = Liittoutuneiden voitto =
| taistelija1 = [[Liittoutuneet]]
| taistelija2 = [[Kuva:Flag of Germany 1933.svg|22px]] [[Natsi-Saksa]]
| komentaja1 = [[Kuva:Flag of the United Kingdom.svg|22px]] [[Harold Alexander]]<br />[[Image:US flag 48 stars.svg|22px]] [[Mark Wayne Clark|Mark Clark]]<br />[[Image:Flag of the United Kingdom.svg|22px]] [[Oliver Leese]]
| komentaja2 = [[Kuva:Flag of Germany 1933.svg|22px]] [[Albert Kesselring]]<br />[[Image:Flag of Germany 1933.svg|22px]] [[Heinrich von Vietinghoff]]<br />[[Image:Flag of Germany 1933.svg|22px]] [[Frido von Senger]]
| vahvuus1 = 105 &nbsp;000
| vahvuus2 = 80 &nbsp;000
| tappiot1 = 54 &nbsp;000
| tappiot2 = 20 &nbsp;000
| huomautus =
| muut_taistelut =
}}
 
'''Monte Cassinon taistelu''' oli osa [[Toinentoinen maailmansota|toista maailmansotaa]]. Sitä kutsutaan lyhyemmin '''Cassinon taisteluksi'''.
 
== Taustaa ==
[[Yhdistynyt kuningaskunta|Britit]] ja [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaiset]] avasivat uuden rintaman Eurooppaan[[Eurooppa]]an kesällä [[1943]] noustessaan maihin [[Sisilia]]ssa ([[operaatio Husky]]). Myöhemmin [[italia]]laiset kukistivat [[Benito Mussolini]]n, ja hänen seuraajansa solmivat rauhan [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] kanssa syksyllä 1943. Tämän jälkeen [[natsi-Saksa|saksalaiset]] riisuivat italialaiset joukot aseista ja miehittivät Italian pohjois- ja keskiosat.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Antony Shaw|Nimike=Toinen maailmansota|Vuosi=2003|Julkaisija=Gummerus|Tunniste=ISBN 951-20-6370-0}}</ref> Sen jälkeen saksalaisetSaksalaiset lähettivät lisäjoukkoja Italiaan. [[Akselivallat|Akselivaltojen]] komentaja [[Välimeri|Välimeren]] alueella oli sotamarsalkka [[Albert Kesselring]]. Hän oli päättänyt linnoittaa vahvasti monesta eri kohtaa niin, että lopulta koko [[Apenniinien niemimaa]] oli linnoitusketju. Tämä menetelmä teki [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] etenemisen hitaaksi ja veriseksi. Pelkästään [[Salernon taistelu]]ssa kaatui liki 15 &nbsp;000 liittoutuneiden sotilasta, ja Anziossa taisteltiin kolme kuukautta.
 
Tammikuussa [[1944]] yhdysvaltain 34. jalkaväkidivisioona lähestyi pientä [[Cassino]]n kaupunkia, jonka laidalla sijainneella 520 metriä korkealla vuorella oli vanha benediktiiniläis[[luostari]]benediktiiniläisluostari. Liittoutuneiden oli vallattava kaupunki päästäkseen sitä kautta [[Lirin laakso]]on ja [[Rooma]]an. Saksalaiset olivat taasen päättäneet estää liittoutuneiden pääsyn Roomaan keinolla millä tahansa.
 
== Taistelu ==
===Ensimmäinen hyökkäys===
Saksalaiset eivät aluksi miehittäneet luostaria, koska sitä pidettiin liian ilmiselvänä maalina. Cassinon aluetta puolusti kenraali von Sengerin XVI panssariarmeijakunta. Senger sijoitti miehensä naamioituihin asemiin kukkulan eteen. Talvi oli ankara ja liittoutuneet olivat uupuneita. Yhdysvaltain 34. jalkaväkidivisioonalta vei useita päiviä siirtää panssarinsa, sillä tiet muuttuivat [[muta]]isiksimutaisiksi. Päästyään Cassinoon amerikkalaiset kohtasivat fanaattista vastarintaa, ja heidän oli vetäydyttävä.▼
 
 
▲Saksalaiset eivät aluksi miehittäneet luostaria, koska sitä pidettiin liian ilmiselvänä maalina. Cassinon aluetta puolusti kenraali von Sengerin XVI panssariarmeijakunta. Senger sijoitti miehensä naamioituihin asemiin kukkulan eteen. Talvi oli ankara ja liittoutuneet olivat uupuneita. Yhdysvaltain 34. jalkaväkidivisioonalta vei useita päiviä siirtää panssarinsa, sillä tiet muuttuivat [[muta]]isiksi. Päästyään Cassinoon amerikkalaiset kohtasivat fanaattista vastarintaa, ja heidän oli vetäydyttävä.
[[Kuva:Bundesarchiv_Bild_101I-578-1940-04A,_Bei_Monte_Cassino,_deutscher_Fallschirmjäger.jpg|thumb|left|160px|Saksalainen laskuvarjojääkäri Monte Cassinossa.]]
[[Kuva:Bundesarchiv_Bild_101I-578-1939-27,_Bei_Monte_Cassino,_Fallschirmjäger_mit_MG.jpg|thumb|left|270px|Saksalainen laskuvarjojääkäri MG-konekivääreineen Monte Cassinossa.]]
 
===Toinen hyökkäys===
Toinen hyökkäys alkoi helmikuussa. Tällä kertaa liittoutuneiden joukkoja oli enemmän; mukaan olivat tulleet 2. uusiseelantilainen divisioona, 4. intialainen divisioona ja 76. brittidivisioona. Saksalaisia vahvistivat [[laskuvarjojääkäri]]t. Uusiseelantilaisten joukkojen komentaja Freyberg olisi halunnut aloittaa rynnäkön pommittamalla ensin raskaasti luostaria, mutta Yhdysvaltain VI armeijakunnan komentaja kenraaliluutnantti [[Mark Clark]] kielsi sen. Cassino oli tärkeä kulttuurikohde, ja Clark uskoi saksalaisten vakuuttelut siitä, etteivät nämä miehittäisi luostaria. Freyberg ei kuitenkaan uskonut. Hänen mielestään ”''"yksi liittoutuneiden sotilas oli arvokkaampi kuin kaikki Cassinon aarteet yhdessä."''” Freybergin mielipide voitti, ja heti kun munkit ja kaikki heidän aarteensa oli siirretty luostarista pois, liittoutuneiden koneet pommittivat sen kivimurskaksi. Toimenpide kylläkin kostautui, sillä saksalaiset miehittivät luostarin rauniot, jotka tarjosivat nyt heille hyvän suojan. Näistä asemista ammuttu ristituli tyrehdytti liittoutuneiden ensimmäiset hyökkäykset. [[Yöllä 16. helmikuuta]] yönä kuninkaallisen Sussexin rykmentin sotilaat aloittivat yllätyshyökkäyksensä luostarin rinteillä. Silloin saksalaisetSaksalaiset ampuivat kolme vihreää valoammusta. Sattumalta se oli myös brittien sopima merkki vetäytymisestä, joten brittijoukot kuuliaisesti vetäytyivät. Kun erehdys tajuttiin, yritettiin vielä kerran, mutta hyökkäys torjuttiin. Uusiseelantilaiset yrittivät vallata kaupungin kukkulan juurella, mutta saksalaiset panssarit ajoivat heidät pois. Kolmen taistelupäivän jälkeen Freyberg joutui keskeyttämään hyökkäyksensä.▼
 
▲Toinen hyökkäys alkoi helmikuussa. Tällä kertaa liittoutuneiden joukkoja oli enemmän; mukaan olivat tulleet 2. uusiseelantilainen divisioona, 4. intialainen divisioona ja 76. brittidivisioona. Saksalaisia vahvistivat [[laskuvarjojääkäri]]t. Uusiseelantilaisten joukkojen komentaja Freyberg olisi halunnut aloittaa rynnäkön pommittamalla ensin raskaasti luostaria, mutta Yhdysvaltain VI armeijakunnan komentaja kenraaliluutnantti [[Mark Clark]] kielsi sen. Cassino oli tärkeä kulttuurikohde, ja Clark uskoi saksalaisten vakuuttelut siitä, etteivät nämä miehittäisi luostaria. Freyberg ei kuitenkaan uskonut. Hänen mielestään ''"yksi liittoutuneiden sotilas oli arvokkaampi kuin kaikki Cassinon aarteet yhdessä."'' Freybergin mielipide voitti, ja heti kun munkit ja kaikki heidän aarteensa oli siirretty luostarista pois, liittoutuneiden koneet pommittivat sen kivimurskaksi. Toimenpide kylläkin kostautui, sillä saksalaiset miehittivät luostarin rauniot, jotka tarjosivat nyt heille hyvän suojan. Näistä asemista ammuttu ristituli tyrehdytti liittoutuneiden ensimmäiset hyökkäykset. [[16. helmikuuta]] yönä kuninkaallisen Sussexin rykmentin sotilaat aloittivat yllätyshyökkäyksensä luostarin rinteillä. Silloin saksalaiset ampuivat kolme vihreää valoammusta. Sattumalta se oli myös brittien sopima merkki vetäytymisestä, joten brittijoukot kuuliaisesti vetäytyivät. Kun erehdys tajuttiin, yritettiin vielä kerran, mutta hyökkäys torjuttiin. Uusiseelantilaiset yrittivät vallata kaupungin kukkulan juurella, mutta saksalaiset panssarit ajoivat heidät pois. Kolmen taistelupäivän jälkeen Freyberg joutui keskeyttämään hyökkäyksensä.
 
===Kolmas hyökkäys===
Kolmas, suurempi hyökkäys alkoi maaliskuussa. Uusiseelantilaiset ja intialaiset yhdistivät joukkonsa. Hyökkäystä edelsi rumputuli, joka alkoi [[15. maaliskuuta]], eikä se jättänyt yhtäkään rakennusta ehjäksi. Liittoutuneet lähtivät etenemään läpi rankkasateen, mutta joutuivat vastakkain laskuvarjojääkäreiden kanssa. Pelkkä raunioiden kivimurska esti liittoutuneiden panssarien toiminnan ja tuen jalkaväen etenemiselle. Jälleen kerran pommitus aiheutti enemmän haittaa kuin hyötyä. Vaikka tilapäisiä läpimurtoja saatiinkin, [[23. maaliskuuta]] mennessä Freyberg joutui jälleen keskeyttämään hyökkäyksensä.▼
 
▲Kolmas, suurempi hyökkäys alkoi maaliskuussa. Uusiseelantilaiset ja intialaiset yhdistivät joukkonsa. Hyökkäystä edelsi rumputuli, joka alkoi [[15. maaliskuuta]], eikä se jättänyt yhtäkään rakennusta ehjäksi. Liittoutuneet lähtivät etenemään läpi rankkasateen, mutta joutuivat vastakkain laskuvarjojääkäreiden kanssa. Pelkkä raunioiden kivimurska esti liittoutuneiden panssarien toiminnan ja tuen jalkaväen etenemiselle. Jälleen kerran pommitus aiheutti enemmän haittaa kuin hyötyä. Vaikka tilapäisiä läpimurtoja saatiinkin, [[23. maaliskuuta]] mennessä Freyberg joutui jälleen keskeyttämään hyökkäyksensä.
 
===Neljäs ja ratkaiseva hyökkäys===
Kevään tullessa sää parani ja liittoutuneet pystyivät aloittamaan suurhyökkäyksen Cassinoa vastaan. Cassino kuului saksalaisten [[Gustav-linja]]an. Suurhyökkäys alkoi [[11. toukokuuta]] 1944 yönä, jolloin liittoutuneiden [[tykistö]] ampui tykistövalmistelun 2.&nbsp;000 tykin voimalla, BBC aikamerkki 23.&nbsp;00 merkkinä. Tämän jälkeen heidän divisioonansa lähtivät etenemään rintamalla, joka ulottui Cassinosta aina mereen saakka.▼
 
Kenraali Juinin johtamat "vapaat”vapaat ranskalaiset"ranskalaiset”, pääasiassa pohjois-afrikkalaiset joukot saivat läpimurron Gustav-linjasta Cassinon etelä-puolella. Itse kaupungin valtaus oli jätetty II:n puolalaisen armeijakunnan harteille. 50 &nbsp;000 miehen vahvuista joukkoa komensi kenraaliluutnantti [[Wladyslaw Anders]]. Armeijakunta koostui niistä sotilaista, jotka olivat paenneet Puolasta[[Puola]]sta [[Puolan offensiivi]]n jälkeen. Moni miehistä janosi kostoa, muiden muassa kenraaliluutnantti itse.▼
▲Kevään tullessa sää parani ja liittoutuneet pystyivät aloittamaan suurhyökkäyksen Cassinoa vastaan. Cassino kuului saksalaisten [[Gustav-linja]]an. Suurhyökkäys alkoi [[11. toukokuuta]] 1944 yönä, jolloin liittoutuneiden [[tykistö]] ampui tykistövalmistelun 2.000 tykin voimalla, BBC aikamerkki 23.00 merkkinä. Tämän jälkeen heidän divisioonansa lähtivät etenemään rintamalla, joka ulottui Cassinosta aina mereen saakka.
 
▲Kenraali Juinin johtamat "vapaat ranskalaiset", pääasiassa pohjois-afrikkalaiset joukot saivat läpimurron Gustav-linjasta Cassinon etelä-puolella. Itse kaupungin valtaus oli jätetty II:n puolalaisen armeijakunnan harteille. 50 000 miehen vahvuista joukkoa komensi kenraaliluutnantti [[Wladyslaw Anders]]. Armeijakunta koostui niistä sotilaista, jotka olivat paenneet Puolasta [[Puolan offensiivi]]n jälkeen. Moni miehistä janosi kostoa, muiden muassa kenraaliluutnantti itse.
 
[[12. toukokuuta]] aamulla puolalaiset etenivät ylös pommien puhkomaa rinnettä kohti luostarin raunioita. He saivat joitakin asemia haltuunsa, mutta laskuvarjojääkärit pitivät yhä puoliaan ja löivät takaisin kaikki puolalaisten hyökkäykset. Kesti viisi [[lähitaistelu]]jen täyttämää päivää, ennen kuin puolalaiset pääsivät eteenpäin kukkulalle ja saivat valloitettua kaikki asemat luostarin ympäriltä. [[18. toukokuuta]] puolalaisten ulaanien yksikkö pääsi luostariin. Saksalaiset olivat tyhjentäneet paikan muutamia haavoittuneita lukuun ottamatta. Laskuvarjojääkärit olivat saaneet tarpeekseen puolalaisten tappamisesta ja vetäytyneet. Puolalaisia kaatui pelkästään viimeisessä Cassinon taistelussa yli 1.&nbsp;200, yhteensä 3.&nbsp;779 kaatuneesta puolalaisesta.
 
Kenraali Juinin johtamat "vapaat”vapaat ranskalaiset"ranskalaiset”, olivat etelämpänä murtaneet 13. päivänä [[Gustav-linjanlinja]]n puolustuksen Gariglianossa. Edettyään Aurunci-vuorten yli, se valvoi viimein 17. päivän iltana koko Itristä Picoon vievää tietä. Via Casilinan sekä muidenkin saksalaisten huoltoyhteyksien katkettua, liitttoutuneet olivat jo lähes motittaneet Cassinoa puolustaneet laskuvarjosotilaat, joten Kesselringin epätoivoinen vetäytymiskäsky pelasti saksalaiset 1. Laskuvarjojääkäridivisioonan viime hetkellä.
 
23.05 Anzion sillanpäässä taistelleet amerikkalaiset murtautuivat viimein ulos ja olisivat helposti voineet edetä saksalaisten linjojen taakse, mutta saksalaisten motittamisen sijaan Rooman sotilaallisesti merkityksetön valtaaminen katsottiin tärkeämmäksi, joten Kesselringin onnistui ryhmittää joukkonsa nopeasti uudelle vahvalle puolustuslinjalle Rooman pohjois-puolelle. Monte Cassinon valtauksen jälkeen tie Roomaan oli viimein liittoutuneille auki.
Rivi 59 ⟶ 54:
== Lopputulos ==
[[Kuva:Krzyz MonteCassino Polska.jpg|thumb|200px|left|Puolalaisia ansioristejä Cassinon taisteluun osallistunelle puolalaiselle.]]
Puolalaisten hyökkäys lopetti viisi kuukautta kestäneen taistelun. Ainakin 45&nbsp;000 liittoutuneiden sotilasta sai surmansa. 15. tammikuuta, jolloin taistelun Monte Cassinosta alkoi, Rooman valtaukseen asti 4. kesäkuuta asti, liittoutuneiden kaikki tappiot taistelussa, olivat yhteensä 115.&nbsp;000 kaatunutta, haavoittunutta ja kadonnutta. Saksalaisten tappioista ei ole luotettavia arvioita, mutta kaupungin pohjoispuolella on 20&nbsp;027 kaatuneen saksalaisen sotilaan hautausmaa. Cassinon murruttua saksalaiset vetäytyivät [[Gustav-linja]]ltalinjalta ja liittoutuneet saattoivat keskittyä Rooman valtaamiseen. Liittoutuneet valloittivat Rooman 4. kesäkuuta 1944.
 
== Lähteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Monte_Cassinon_taistelu”