Ero sivun ”Dehumanizer” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 29:
'''''Dehumanizer''''' on [[Black Sabbath]]in vuonna [[1992]] ilmestynyt kuudestoista studioalbumi. [[Ronnie James Dio]] palasi yhdessä [[Vinnie Appice]]n kanssa yhtyeeseen ennen albumin äänityksiä.
== Taustaa ==
Vuosina 1989-1990 Black Sabbath oli palannut yleisön tietoisuuteen albumeilla ''[[Headless Cross]]'' ja ''[[Tyr]]'' ja kokoonpano oli vakiintunut muutaman aiemman vuoden lukuisien miehistönvaihdoksien jälkeen. Kitaristi [[Tony Iommi]]n lisäksi yhtyeessä tuolloin soittivat rumpali [[Cozy Powell]], laulaja [[Tony Martin (laulaja)|Tony Martin]], basisti [[Neil Murray]] ja taustajäsenenä kosketinsoittaja [[Geoff Nicholls]]. Albumit menestyivät hyvin [[Britannia]]ssa ja [[Eurooppa|Euroopassa]], mutta [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]] ja [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] menestys jäi lähes olemattomaksi ja tämä vaivasi Iommia ja Powellia, jotka olivat saaneet menestystä aiemmin uudella mantereella eri yhteyksissä<ref name="nicholls">Garry Sharpe-Young: Never Say Die! 1979-1997, Rockdetector 2003</ref>. Yhtyeen mukaan levy-yhtiö [[I.R.S. Records]] ei promotoinut yhtyettä tarpeeksi vahvasti ja lisäksi huhuttiin ex-vokalisti [[Ozzy Osbourne]]n leirin sabotoivan yhtyeen mahdollisuuksia Yhdysvalloissa<ref name="nicholls"/>.
Rivi 35:
Alkuperäinen basisti [[Geezer Butler]] oli vieraillut lavalla lokakuussa 1990 yhtyeen konsertissa Hammersmith Odeonilla ja joulukuussa hän liittyi yhtyeeseen Murrayn tilalle<ref name="iommi">Tony Iommi: Iron Man - My Journey Through Heaven and Hell with Black Sabbath, Da Capo Press 2011</ref>. Murray itse on todennut hyväksyneensä Butlerin paluun, olihan tämä yhtyeen alkuperäisjäsen ja monien mielestä ainoa oikea basisti<ref name="nicholls"/><ref name="iommi"/>. Butler oli myös vieraillut ex-vokalisti Ronnie James Dion [[Dio]]-yhtyeen konsertissa elokuussa 1990 ja miehet olivat tuolloin keskustelleet mahdollisesta yhteistyöstä<ref name="sabbathcom">http://www.black-sabbath.com/theband/timeline/ aikajana Black-Sabbath.com-sivustolla</ref>. Myös Dion silloinen ja Sabbathin entinen levy-yhtiö [[Warner Bros.]] näki Dion ja Sabbathin yhtälössä mahdollisuuden suureen menestykseen, olivathan 1980-luvun alun Dion aikaiset Sabbath-albumit myyneet kultaa ja platinaa<ref name="nicholls"/>. Lisäksi Dion sooloura oli tuolloin hienoisessa laskussa kolmen ensimmäisen albumin menestyksen jälkeen. Näin ollen seuraavana siirtona vokalisti Tony Martin sai lähteä yhtyeestä, tosin omien sanojensa mukaan häntä "ei koskaan varsinaisesti erotettu, vaan kiellettiin tulemasta treeneihin"<ref name="nicholls"/>. Vahvasta äänestä huolimatta Martinin uskottavuutta heavy-laulajana oli epäilty<ref name="nicholls"/> ja joidenkin mielestä Sabbath tarvitsi karismaattisemman etumiehen.
Rumpalina jatkoi alkuvaiheessa Cozy Powell, vaikkakin Dion ja Powellin välien tiedettiin olevan kireät jo miesten soittaessa [[Rainbow]]-yhtyeessä 1970-luvulla. Dio oli ehdottanut silloista rumpaliaan [[Simon Wright]]ia Sabbathin uudeksi rumpaliksi, mutta Iommin ja Butlerin mielestä tämä oli "liian [[AC/DC]]:mainen"<ref name="sabbathcom"/>. Wright oli soittanut aiemmin AC/DC:ssä. Nauhoitukset alkaessa tunnelma alkoi pian olla kireä. Powell ja Dio eivät tulleet toimeen ja Geoff Nichollsin mukaan he olivat "kuin tuli ja jää"<ref name=sabbathcom/>. Lisäksi Dion työskentelymetodit herättivät hämmennystä tämän halutessa työstää vokaaleita ja kappaleita yksin ilman muuta yhtyettä<ref name="nicholls"/>. Juopaa aiheutti myös Iommin vaatimus, jonka mukaan Dion tulisi hylätä "fantasia ja sateenkaari"-aiheiset lyriikat<ref name="deluxe">''Dehumanizer''-albumin Deluxe Edition-painoksen kansilehti</ref>. Dio on kertonut olleensa aluksi närkästynyt tästä, mutta alkoi sittemmin kirjoittamaan synkempiä ja tosielämään perustuvia sanoituksia<ref name="nicholls"/>.
Kun levytyksessä pidettiin tauko keväällä 1991, kireä tilanne johti siihen, että Tony Martin sai Iommin toimesta kutsun takaisin yhtyeeseen ja Sabbath alkoi levyttämään hänen kanssaan Dion tietämättä<ref name="nicholls"/><ref name="sabbathcom"/>. Warner Bros. oli kuitenkin sijoittanut suuren summan rahaa albumiin ja tästä syystä albumi päätettiin tehdä loppuun Dion kanssa<ref name="nicholls"/><ref name="sabbathcom"/>. Rumpali Cozy Powell jäi pois kokoonpanosta syyskuussa 1991 sattuneen ratsastusonnettomuuden takia<ref name="sabbathcom"/>, jossa hän loukkaantui vakavasti ja joutui pitkälle toipumislomalle<ref name="nicholls"/>. Powellin tilalle tuli Vinnie Appice, joten kokoonpanosta muodostui lopulta vuosien 1980-1982 ''[[Mob Rules]]'' ja ''[[Live Evil]]''-albumien kokoonpano. Demonauhoituksia näiltä ajoilta, joissa Powell on mukana, on julkaistu myöhemmin bootlegeina.
== Albumin sisältö ==
Albumi nauhoitettiin Rockfield-studioilla [[Wales]]issa 1991-1992. Tuottajana toimi mm. [[Deep Purple]]n ja [[Queen]]-yhtyeen kanssa aiemmin toiminut saksalainen Reinhold Mack. Niin musiikillisesti kuin sanoituksellisesti ''Dehumanizer'' on yhtyeen raskaimpia albumeja. Laulaja Dion mukaan yhtye ei palannut vanhoihin kaavoihin ja albumista tehtiin tietoisesti moderni ja raskas<ref name="nicholls"/>. Levyn nimi tulee sanasta [[dehumanisaatio]], joka tarkoittaa epäinhimillistämistä, joka näkyy kansikuvassa, jossa konemainen hirviö on kaapannut ihmisen. Kaikki kappaleet on merkitty Dion, Iommin ja Butlerin nimiin.
Levyn avaa "Computer God", joka kertoo ihmiskunnasta, jossa tietokoneet ovat ottaneet vallan. Keskitempoinen kappale sisältää nopeamman loppuosan. Kappaleen oli alunperin säveltänyt Geezer Butler, ja hänen sooloyhtyeensä oli soittanut sitä 1980-luvun puolivälissä<ref name="nicholls"/>. Myös "Master of Insanity" oli alun perin Butlerin yhtyeen materiaalia ja sen on säveltänyt Butlerin tuolloinen kitaristi Jimi Bell, vaikkakin hän ei saanut krediittiä kappaleesta<ref name="nicholls"/>.
Singlenä ja videona julkaistu nopeampi "TV Crimes" kertoo raha-ahneesta tv-evankelismista. Single nousi Brittein listalla sijalle #33. Hitaampaa ja doom-henkisempää tavaraa albumilla edustavat "After All (the Dead)", "Letters from Earth", "Too Late" ja "Sins of the Father" joka tosin sisältää nopeamman loppuosan. Nopeampi "Time Machine" oli hieman erilaisena versiona [[Wayne's World]]-elokuvan soundtrackilla ja tämä versio julkaistiin alunperin Yhdysvaltain CD-version bonuksena. Albumin päättävät wah-wah-kitarointia sisältävä "I"-kappale ja "Buried Alive".
==Kappaleet==
| |||