Ero sivun ”Kirjallisuuskritiikki” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh
yritetty selventää toivotonta artikkelia: täällä on sekoitettu kirjallisuusarvostelu ja kirjallisuudentutkimus
Rivi 1:
{{teemasivu2|kirjallisuus}}<!-- Artikkelin johdanto ja historia-kappaleet käännetty enWikin artikkelista Litterary Criticism. // Mielestäni menty hiukan pieleen. Pitäisi esitellä suomenkielistä käytäntöä. Tuntuu siltä, että artikkelissa on pahasti sekoitettu kirjallisuusarvostelu ja kirjallisuudentutkimus. Mlang. -->
'''Kirjallisuuskritiikki''' eli '''kirjallisuusarvostelu''' tutkii, keskustelee, arvioi ja tulkitsee [[kirjallisuus|kirjallisuuttakirjallisia]] teoksia. NykyajanVaikka kirjallisuuskritiikkikirjallisuusarvostelu on usein varsin lähellä kirjallisuuden teoriaa, joka on filosofista keskusteluaja [[kritiikki|kritiikinkirjallisuustiede]] menetelmistäovat ja tavoitteista. Vaikka kirjallisuuden kritiikki ja teoria ovatlähellä läheisiätoisiaan, kirjallisuuskriitikot eivät ainakaikki ole, eivätkä ainakirjallisuuskriitikot ole olleet teoreetikkojakirjallisuustieteilijöitä.
 
KirjallisuuskritiikkiäKirjallisuusarvosteluja julkaistaan sanoma- ja aikakauslehdissä, radiossa, televisiossa ja internetissä. Kirjallisuuskritiikin julkaisemiseen ovat Suomessa keskittyneet esimerkiksi lehdet ''[[Parnasso]]-'' ja ''[[Kiiltomato.net - Lysmasken|Kiiltomato]]-lehdet''.
On jossain määrin kiistanalaista, pitäisikö kirjallisuuskritiikkiä pitää erillisenä tutkimuksen kenttänä kirjallisuuden teoriasta tai toisaalta kirjallisuuskatsauksista. Esimerkiksi kirjassa ''Johns Hopkins Guide to Literary Theory and Criticism'' ei eroteta kirjallisuusteoriaa kirjallisuuskritiikistä, ja siinä niitä käytetään lähes aina yhdessä kuvaamaan samaa käsitettä. Joidenkin kriitikkojen mielestä kirjallisuuskritiikki on kirjallisuusteorian käytännön sovellus, kun kritiikki on aina suoraan tekemisissä kirjallisuuden kanssa, vaikka ei kuitenkaan teoreettisesta näkökulmasta.
 
Joidenkuiden kirjallisuusarvostelijoiden mielestä kirjallisuusarvostelu on kirjallisuustieteen käytännön sovellus, koska arvostelu on aina välittömästi tekemisissä kirjallisuuden kanssa, vaikka ei teoreettisesta näkökulmasta.
Kirjallisuuskritiikkiä vastaavat sanat kirjallisuusarvostelu, kirja-arvostelu ja kirjakritiikki. Kritiikki-sanaa on yritetty välttää useilla [[Eufemismi|eufemismeilla]], kuten kirjakatsaus, kirjallisuuskatsaus tai kirja-arvio.
{{TOCvasen}}
 
== KirjallisuuskritiikinKirjallisuusarvostelun historia ==
===Antiikin ja keskiajan kritiikkiarvostelutoiminta===
KirjallisuuskritiikkiäKirjallisuusarvostelua on luultavastiesiintynyt ollutluultavasti yhtä kauan kuin kirjallisuuttakin. [[Aristoteles]] kirjoitti neljännellä vuosisadalla eaa. ''[[Runousoppi|Runousopin]]'', joka on monien kirjallisuuden lajien [[typologia]] ja kuvaus ja jossa on erityistä kriittisyyttä suhteessa moniin nykyajan taideteoksiin.{{selvennä}} ''RunousoppiRunousopissa'' muodostiesiteltiin ensimmäisenensimmäistä kerrankertaa [[mimesis|mimesiksen]] ja [[katharsis|katharsiksen]] käsitteetkäsite, jotka ovat vieläkin oleellisiakeskeisiä kirjallisuuden tutkimuksessakirjallisuudentutkimuksessa. [[Platon]]in hyökkäykset [[runous|runoutta]] vastaan jäljittelevänä, toissijaisena ja epäaitona olivat myös rakentavia. {{selvennä}}
 
Myöhemmin [[klassinen]] ja [[keskiaika|keskiaikainen]] kritiikki kohdistui uskonnollisiin teksteihin, mutta useilla [[Hermeneutiikka|hermeneutiikan]] ja [[Eksegetiikka|eksegetiikan]] raamatunselityksen pitkäaikaisilla uskonnollisilla traditioilla oli perusteellinen vaikutus myös maallisten tekstien tutkimukseen.
 
===Renessanssin kritiikki===
[[Renessanssi|Renessanssin]] kirjallisuuskritiikkikirjallisuusarvosteljat kehittikehittelivät klassisia ideoita muodon ja sisällön yhtenäisyydestäykseydestä ja kirjallisen [[uusklassismi|uusklassismiin]]sta, julistaenjulistivat kirjallisuuden keskeistä asemaa [[kulttuuri]]ssa, uskoenja pitivät [[runoilija]]na ja [[kirjailija]]na pitkän kirjallisuuden traditionperinteen säilyttäjiksisäilyttäjinä. Renessanssin kritiikkikirjallisuusarvostelu syntyialkoi vuonna 1498, kun löydettiin uudelleen klassisia tekstejä, joista huomattavin oli [[Giorgio Valla]]n [[Latina|latinankielinen]] käännös Aristoteleen ''Runousopista''. Aristoteleen teokset, erityisesti ''Runousoppi'', olivat 1700-luvun lopulle asti kaikkein tärkeintärkeimpiä kirjallisuuskritiikin vaikuttajaesikuvia. [[Lodovico Castelvetro]] oli renessanssin kriitikoista vaikutusvaltaisin, joka kirjoitti kommentteja Aristotelen ''Runousoppiin'' vuonna 1570.
 
===Kritiikki 1800-luvulla===
Brittiläinen [[romantiikka]] 1800-luvun alussa toi uusia [[esteettinen|esteettisiä]] ajatuksia kirjallisuuden tutkimukseenkirjallisuudentutkimukseen, lukien mukaan ajatuksen siitä, että kirjallisuuden kohteen ei aina tarvitse olla kaunis, jalo tai täydellinen, vaan että kirjallisuus itse voisi nostaa tavallisen aiheen [[ylevä]]n tasolle. [[Saksalainen romantiikka]], joka seurasi Saksan klassismin myöhäiskehitystä, painotti pirstoutumisen estetiikkaa, joka ilmeni hämmästyttävän [[moderni]]na Englannin kirjallisuuden lukijalle ja arvosti ”Witz”iä – siis tietyntyyppistä [[wit]]iä tai [[huumori]]a -henkevyyttä enemmän kuin englanninkielinen romantiikka. 1800-luvun lopulla tuli kuuluisaksi kirjoittajia, kuten [[Mathew Arnold]], jotka tunnettiin enemmän kriittisestä kirjoittamisestaan kuin omasta kirjallisista teoksistaan.
 
===Uuskritiikki===
{{Pääartikkeli|[[Uuskritiikki]]}}
Vaikka nämä esteettiset liikkeet olivat tärkeitä aikalaisilleen, nykyajan kirjallisuuskriittiset ideat juontuvat lähes kokonaan 1900-luvun alun uusista suuntauksista. Kirjallisuuden tutkimusta ja keskustelua hallitsi kritiikin koulukunta, jota kutsutaan [[Venäläinen formalismi|Venäläiseksi formalismiksi]] ja hieman myöhemmin [[Uuskritiikki]] Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Molemmat koulukunnat painottivat [[teksti]]en lähiluentaa, nostaen sen paljon korkeammalle kuin yleistävä keskustelu ja spekulointi joko kirjailijan [[intentioharha|intentio]]sta (puhumattakaan kirjailijan [[psykologia]]sta tai [[elämäkerta|elämäkerrasta]], joista tuli lähes [[tabu]]ja aiheita) tai lukijan saamasta vastakaiusta. Tämä muodon ja täsmällisen ”itsensä sanojen” painotus on pysynyt elossa, huolimatta näiden kriittisten oppien heikentymisestä.
 
[[Neuvostoliitto]]lainen [[Mihail Bahtin]] esitti [[Heteroglossia|moniäänisyyden]] (heteroglossia), [[dialogisuus|dialogisuuden]] ja [[kronotooppi|kronotoopin]] käsitteet tuoden merkittävän panoksen kirjallisuuden tutkimuksen piiriin.
 
===Ekokritiikki===
Ekokritiikki tutkii kirjallisuuden ja luonnon suhteita. Suunnan käynnisti kaksi vuonna 1996 julkaistua kirjaa, Cheryll Glotfeltyn ja Harold Frommin toimittama ''The Ecocriticism Reader'' ja Lawrence Buellin ''The Environmental Imagination''. Suomessa ekokritiikin näkökulmia on tuonut esiin Toni Lahtisen ja Markku Lehtimäen toimittama ''Äänekäs kevät'' (2008). <ref>[http://www.kiiltomato.net/?rcat=Tietokirjallisuus&rid=1600 Sanna Nyqvist,: Kirjallisuuden luonnossa],. kirja-arvosteluArvostelu kirjaankirjasta Toni Lahtinen & Markku Lehtimäki (toim.): ''Äänekäs kevät: ekokriittinen kirjallisuudentutkimus,''. SKS 2008, Kiiltomato.net 10.04.2008.]</ref> Luonnonsuojelijoiden taholta tullut kirjallisuuskritiikki koskee usein sitä, että kirjoihin tarvittavan paperin valmistus tuhoaa luontoa.
{{kesken}}
 
===Kritiikin julkaisu===
Kirjallisuuskritiikkiä julkaistaan sanoma- ja aikakauslehdissä, radiossa, televisiossa ja internetissä. Kirjallisuuskritiikin julkaisemiseen ovat Suomessa keskittyneet esimerkiksi [[Parnasso]]- ja [[Kiiltomato.net - Lysmasken|Kiiltomato]]-lehdet.
 
== Tunnettuja ulkomaisia kirjallisuuskriitikoita ==