Ero sivun ”Chester A. Arthur” versioiden välillä

| syntymäpaikka =[[Fairfield (Vermont)|Fairfield]], [[Vermont]]<ref name="heritage"/>

Presidenttinä Arthurin merkittävin saavutus oli virkamiesten poliittisten nimitysten kieltäneen niin sanotun [[PendletonPendletonin Civillaki Servicevaltion Act]]viranhaltijoista|Pendletonin -lain]] läpivieminen. Munuaissairautensa takia Arthur ei hakenut toiselle presidenttikaudelle.

Chester Alan Arthur syntyi [[5. lokakuuta]] [[1829]] [[Fairfield (Vermont)|Fairfieldissä]]issä, [[Vermont]]issa. Hänen isänsä oli [[Irlanti|Irlannista]] Yhdysvaltoihin muuttanut [[baptismi|baptistipappi]] William Arthur ja äiti Vermontissa syntynyt Malvina Stone Arthur. Chesterillä oli kaksi nuorempaa veljeä sekä neljä vanhempaa ja kaksi nuorempaa siskoa. Chesterin ollessa nuori perhe muutti Williamin työn takia paljon Vermontin lähialueilla.<ref name="history"/><ref name="heritage"/>

Chester, joka tunnettiin myös lempinimellään "Chet"”Chet”, opiskeli [[Union College]]ssa [[Schenectady]]ssa, [[New York (osavaltio)|New Yorkin osavaltiossa]]issa, josta hän valmistui vuonna 1848. Valmistumisensa jälkeen Arthur toimi opettajana ja opiskeli lakia [[State and National Law School]]issa [[Ballston Spa]]ssa, New Yorkissa. 1850-luvun alussa hän toimi [[North Pownal]]in, Vermont ja [[Cohoes]]in alueiden koulujen rehtorina. Vuonna 1854 Arthur sai luvan lakimiehen ammatinharjoittamiseen New Yorkissa.<ref name="history"/>

Vuonna 1850 Arthur meni naimisiin [[virginia]]laisen [[Ellen Arthur|Ellen “Nell””Nell” Lewis Herndonin]] kanssa. Arthur toimi lakimiehenä [[New York (kaupunki)|New Yorkin kaupungissa]] voittaenja voitti useita tunnettuja [[kansalaisoikeus]]tapauksia. Yksi Arthurin lakimiesuran tunnetuimmista oikeustapauksista tapahtui vuonna 1855, kun hän edusti tummaihoista [[Elizabeth Jennings Graham]]ia tämän haasteessa newyorkilaista [[raitiovaunu]]yhtiötä vastaan. Graham oli poistettu ihonvärinsä takia yksityisen yrityksen omistamasta raitiovaunusta hänen ihonvärinsä takia: Graham voitti oikeudenkäynnin ja tapaus vaikutti [[rotuerottelu]]un New Yorkin julkisessa liikenteessä. Toinen Arthurin tunnetuista oikeudenkäynneistä oli niin kutsuttu [[Lemmon v. New York|Lemmon slaveLemmonin caseorjatapaus]] vuonna 1860: tuolloin New Yorkin korkein oikeus määräsi, että kaikki New Yorkin osavaltion läpi kuljetetut [[orjuus|orjat]] ovat vapaita. SamoihinOikeudenkäynnin aikoihin oikeudenkäynnin kanssa Arthur liittyi uuteen orjuutta vastustaneeseen [[Yhdysvaltain republikaaninen puolue|republikaaniseen puolueeseen]].<ref name="history"/>

Vuonna 1871 republikaanien presidentti [[Ulysses S. Grant]] nimitti vaikutusvaltaisen republikaanipolitiikko [[Roscoe Conkling]]in, yhden tuon ajan vaikutusvaltaisimmista republikaanipoliitikoista, suosituksesta Arthurin [[New Yorkin satama]]an tullitehtäviin. Virkamiesten poliittinen nimittäminen oli tuohon aikaan normaalia ja Arthur, joka sai nimityksen myötä noin 1 000tuhat alaista, palkkasi alaisikseen Conklingin tukijoita. Hallituksen rahoilla palkatut Conklingin tukijat taas antoivat osan palkastaan suoraan republikaaniselle puolueelle. Lopulta vuonna 1879 presidentti [[Rutherford B. Hayes]] pyrki lopettamaan poliittiset nimitykset ja tämän takia erotti myös Arthurin virastaan. Seuraavana vuonna Arthurin vaimo Ellen Herndon kuoli [[keuhkokuume]]eseen.<ref name="history"/>

Vuoden 1880 presidentinvaaleja edeltäneessä republikaanien puoluekokouksessa puolue oli jakautunut kahtia aiemmin presidenttinä toimineen [[Ulysses S. Grant]]inGrantin ja senaattori [[James Blaine]]n tukijoihin. Ennätyksellisen 36 äänestyskierroksen jälkeen puolue valitsi kompromissina presidenttiehdokkaakkseen Unionin kenraalina ja kongressiedustajana kunnostautuneen [[James Garfield]]in. Arthur valittiin Garfieldin varapresidenttiehdokkaaksi.<ref name="history"/>

Vaaleissa Garfield voitti vastaehdokkaansa demokraattien [[Winfield Hancock]]in ja nousi 4. maaliskuuta 1881 Yhdysvaltain 20. presidentiksi. Alle neljä kuukautta virkaanastujaistensa jälkeen Garfieldia vastustanut illinoisilainen lakimies [[Charles J. Guiteau]] ampui Garfieldiatämän juna-asemalla [[Washington D.C.|Washington D.C.:ssaWashingtonissa]]. Garfield haavoittui vakavasti ja kuoli kaksi kuukautta myöhemmin, 19. syyskuuta, [[Valkoinen talo|Valkoisessa talossa]]. Varapresidenttinä toiminut Arthur vannoi presidentin virkavalansa asunnossaan [[Manhattan]]illa aikaisin seuraavana aamuna.<ref name="history"/>

Koska Arthur oli ennen presidentiksi nousuaan kannattanut virkamiesten poliittisia nimityksiä, ihmiset yllättyivät, kun hän ryhtyi edeltäjänsä tapaan vastustamaan poliittisia nimityksiä. Tammikuussa 1883 Arthur hyväksyi [[PendletonPendletonin Civillaki Servicevaltion Actviranhaltijoista|Pendletonin lain]]in, joka oli merkittävä askel poliittisten nimitysten kitkemiseksi. Laki kielsi virkamiesten palkkaamisen tai erottamisen poliittisten näkemysten mukaan. Lakia valvomaan perustettiin [[Civil Service Commission]] -niminen komissio.<ref name="history"/>

Poliittisten nimitysten uudistamisen lisäksi Arthur pyrki presidenttinä myös, vaihtelevalla menestyksellä, alentamaan tullimaksuja. Hän käytti [[veto-oikeus|veto-oikeuttaan]] [[kiina]]laisten maahanmuuttoa rajoittaneeseen [[Chinese Exclusion Act of 1882]] -lakiehdotukseen, joka kuitenkin hyväksyttiin kongressin [[veto-oikeuden veto-oikeus|veto-oikeuden veto-oikeudella]]. Lisäksi Arthurin hallinto pyrki tämän presidenttikaudella toimimaan [[U.S.Yhdysvaltain Postalpostilaitos|Yhdysvaltain Servicepostilaitoksessa]]ssa paljastuneita väärinkäytöksiä vastaan ja uudistamaan [[Yhdysvaltain laivasto]]a.<ref name="history"/>

Noin vuoden 1882 tienoilla Arthur sairastui tuolloin [[Brightin tauti]]na tunnettuun sairauteen, mikä vaikeutti hänen [[munuainen|munuaistensa]] toimintaa. Vaikka Arthur pitikinpiti sairastumisensa salassa, estimutta se esti hänen kampanjoimisensa uudelle presidenttikaudelle vuoden 1884 vaaleissa. Republikaanit valitsivat presidenttiehdokkaakseen lopulta ulkoministeri [[James Blaine]]n, joka kuitenkin hävisi demokraattien [[Grover Cleveland]]ille.<ref name="history"/>

Jätettyään Valkoisen talon maaliskuussa 1865 Arthur muutti takaisin New Yorkiin, jossa hän jatkoi hetken aikaa uraansa lakimiehenä. Arthurin terveydentila kuitenkin heikkeni nopeasti, ja hän kuoli kotonaan [[18. marraskuuta]] [[1866]]. Hänet on haudattu vaimonsa viereen [[Albany Rural Cemetery]] -hautausmaalle [[Menands]]iin, New Yorkiin.<ref name="history"/>

Vuonna 1850 Arthur meni naimisiin [[virginia]]laisen [[Ellen Arthur|Ellen “Nell” Lewis Herndonin]] kanssa, jonka isä oli [[Yhdysvaltain laivasto]]nlaivaston upseeri. Pari sai yhteensä kolme lasta, joista kaksi, Chester Arthur Jr. (1864-1937) ja Ellen Herndon Arthur (1871-1915), selvisivät aikuisikään asti. Ellen kuoli vuonna 1880, alle kaksi vuotta ennen Arthurin nousemista Yhdysvaltain presidentiksi. [[Ensimmäinen nainen|Ensimmäisen naisen]] tehtäviä Arthurin presidenttikaudella hoiti hänen siskonsa [[Mary McElroy]].<ref name="history"/><ref name="heritage"/>

Valkoisessa talossa Arthur tuli tunnetuksi hyvästä pukeutumisestaan sekä kiintymyksestään<!--Huono suomennos, "taste for fine furnishings"--> hienoihin huonekaluihin. Arthurin väitettiin omistaneen jopa 80 erilaiset housut, ja hän saikin presidenttikaudellaan lempimiä kuten ''Gentleman Boss'' ({{k-fi|Herrasmiespomo}}) ja ''Elegant Arthur'' ({{k-fi|Elegantti Arthur}}).<ref name="history"/>