Ero sivun ”Kilikian armenialaiskuningaskunta” versioiden välillä

Valtakunta sai alkunsa noin vuonna 1080 Rubenid-dynastiana, ja sitä hallitsi Bagratidin perhe, joka eri aikoina hallitsi [[Armenia]]n ja [[Georgia]]n valtaistuimia. Heidän pääkaupunkinsa oli alunperin Tarsus, josta sittemmin tuli Sis. Kilikia oli vahva Euroopan ristiretkeläisten liittolainen, ja se piti itseään kristikunnan linnakkeena idässä. Koska [[mongolit]] valloittivat suuria alueita Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä, Het'um-suku ja Het'umid- suvun hallitsijat pyrkivät luomaan Armeno-mongolien liittouman ​​yhteistä muslimien vihollisia, varsinkin mameluukkeja vastaan. 1200–1300-luvulla ristiretkivaltiot hajosivat ja mongolit kääntyivät islamiin, jolloin Armenian kuningaskunta jäi ilman alueellisia liittolaisia. Kun mamelukkien säälimättömät hyökkäykset jatkuivat Egyptissä 1300-luvulla, Kilikian Armenian Lusignanin dynastia ajautui sisäiseen uskonnolliseen konfliktiin ja lopulta hajosi vuonna 1375.

Kaupalliset ja sotilaallinen vuorovaikutus eurooppalaisten kanssa toi uusia länsimaisia vaikutteita Kilikian Armenian yhteiskuntaan. MonetNiihin kuuluivat monet länsieurooppalaisten elämänmuodot, kuten aatelisto, ritari, muodistamuoti ja vaatteistavaatteet ja ranskankieliset[[ranskan kieli|ranskankielisten]] otsikoiden, nimetnimien ja ranskan kielen käyttö. Lisäksi Kilikian yhteiskunta siirtyi perinteisestä järjestelmästä lähemmäksi länsimaista feodalismia[[feodalismi]]a. Euroopan ristiretkeläiset itsepuolestaan lainasivat armenialaista osaamista, kuten osia armenialaisesta linnan rakentamisestalinnanrakentamisesta ja kirkkoarkkitehtuurista. Kilikian Armenia menestyi taloudellisesti, jossaja Ayasin satama toimi idästäidän ja lännen länteenvälisen kaupan keskuksena.