Ero sivun ”Lars Stenbäck” versioiden välillä

3 754 merkkiä lisätty ,  7 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
 
Stenbäckin tunnetuin teos on kokoelma ''Dikter'' ([[1840]]) ja tunnetuimpia lyyrisiä runoja ovat ''Till sorgen'' ja ''Mitt finska fosterland''. Hän on kirjoittanut myös uuden [[virsikirja]]n virret 259 ja 288. Lopulta Stenbäck luopui runoudesta, koska piti sitä vaarallisena uskonelämälleen.
 
Pietismistään tunnettu Stenbäck pyrki dosentiksi Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan vuonna 1844 väitöskirjalla ''De principiis quibus innituntur ecclesia et theologia christiana''. Yliopiston konsistorissa dosentuurihakemuksesta syntyi kiista, johon yliopiston ulkopuolelta puuttui muun muassa arkkipiispa Erik Gabriel Melartin. Hänen kirjeensä yliopiston rehtori N. A. af Ursinille oli käytännössä poliittinen ilmianto. Melartin pyysi rehtoria yhdessä teologisen tiedekunnan opettajien kanssa (he olivat jo hyväksyneet väitöskirjan) ryhtymään toimiin pietismin separatistisen harhan torjumiseksi. Melartin esitti Stenbäckin dosentuurin torjumisen voitoksi niin tieteelle kuin Suomen kirkollekin. Pietismin leviämisestä ei ollut huolissaan vain hän, vaan myös "isänmaan tosiuskonnolliset, valistuneet ja järkevät kansalaiset", Melartin kirjoitti.
 
Nikolai I:n hallituskauden yleispoliittisista syistä Stenbäckin dosentuurianomus hylättiin, vaikka pääosa yliopiston professoreista, myös tuolloin opettajakuntaan kuulunut venäläisprofessori Jakov Grot, kannatti dosentuurin myöntämistä. Puolustaessaan Stenbäckin dosentuuria suomalaisoppineet puolustivat eivät pietismiä, vaan tieteen vapautta ja yliopiston oikeutta itse nimittää omat opettajansa. Erityisen selväsanaisesti Stenbäckiä puolusti konsistorin kokouksissa kirkkohistorian professori Bengt Olof Lille, joka itse oli tullut tunnetuksi pietismin kriitikkona. Hän arvosteli yliopiston rehtorin näkemyksiä esittäessään, että yliopisto oli ensisijaisesti tieteellinen instituutio olipa se sitten sen ohessa vaikkapa rehtorin kuvaama virkamieskoulu. Täten hän piti mitä suurimpana epäoikeudenmukaisuutena, jos häbnen lahjakkaaksi kuvaamaltaan ja hyvän väitöskirjan laatineelta Stenbäckiltä kiellettäisiin dosentuuri. Arkkipiispa Melartinin ilmiantokirje ei hänen mielestään ollut sovellettavissa Stenbäckin tapaukseen; olihan arkkipiispa itse vihkinyt Stenbäckin papiksi. Kaikki teologisen tiedekunnan professorit puolustivat dosentuurin myöntämistä, ja vain kaksi konsistorin professoria kannatti Melartinin näkemyksiä. Sijaiskansleri Thessleff liitti dosentuurin hakemusasiakirjoihin oman kirjelmänsä, jossa hän esitti nimityksellä olevan haitallisia seurauksia yliopistolle sekä uskoi sen edistävän pietististä lahkolaisuutta. Dosenttinimitystä ei tullut.
 
Eräänlaisen hyvityksen Stenbäck sai vuinna 1854, kun tuntemattomiksi jääneet professoriystävät kehottivat häntä hakemaan teologiseen tiedekuntaan perustettua Suomen ensimmäistä pedagogiikan professuuria. Hänen virkaa varten laatimansa virkaväitöskirja herätti julkista huomiota ja sai kritiikkiä erityisesti J. V. Snellmanilta. Pietististen näkemystensä kanssa johdonmukaisesti Stenbäckin näkemys koulutuksesta oli uskonnollisesti ahdas ja koulutuksen sivistävää tehtävää halveksiva sekä sen käytännössä sivuuttava. Hän luopui professuurista vain yhden lukukauden jälkeen, jonka jälkeen koko virka siirrettiin pois teologisesta tiedekunnasta. Kasvatustiede ei ollut Stenbäckin ala eikä hänellä ollut pätevyyttä sen akateemiseen opettamiseen. Koulutuskysymyksissä hän muiden samanhenkisten Pohjanmaan pappien kanssa jäi historiaan myös kansakoulun vastustajana.
 
==Teokset==
* Stenbäck,Luri LauriStenbäck: Runot, WSOY, 1973. Suomentanut Jaakko Haavio.
* Lars Stenbäck: De principiis quibus innituntur ecclesia et theologia christiana. Dissertatio historico-dogmatica, 1844, 44 s.
* Lars Stenbäck: Om pedagogien och dess närvarande utveckling. 1855, 64 s.
 
== Aiheesta muualla ==
 
* Eliel Aspelin-Haapkylä: Lars Stenbäck. Helsingfors 1900.
* Anttila, Aarne Anttila: Lauri Stenbäck runoilijana ja muita tutkielmia. Suomalaisen kirjallisuuden seuran vuosikirja 13, 1954.
* [http://www.helsinki.fi/ktl/historia/stenback.htm Lars Stenbäck] Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitos
 
{{Wikiaineisto}}
* Tarja-Liisa Luukkanen: B. O. Lille ja kirkkohistorianopetuksen alkuvaiheet Aleksanterin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Historiallisia tutkimuksia 207. Helsinki: SKS.
 
 
 
{{Tynkä/Kirjailija}}
12

muokkausta