Ero sivun ”Oktettisääntö” versioiden välillä

Vaikka oktettisäännöllä voidaan selittää atomien sitoutumista, se ei ole käsitteenä ongelmaton. Esimerkiksi toisen [[jakso (jaksollinen järjestelmä)|jakson]] alkuaineet [[litium]] ja [[beryllium]] suosivat enemmän [[helium]]in valenssielektronitilaa ''1s²'' ja ovat taipuvaisia menettämään ''2s''-orbitaalilla olevat elektroninsa. [[Boori]] muodostaa vakaita yhdisteitä kuten [[Booritrifluoridi|BF₃]], joiden valenssikuorella on kahdeksan sijasta kuusi elektronia. Näitä yhdisteitä kutsutaan hypovalenttisiksi. Joidenkin aineiden kovalenttinen tarkastelu puolestaan osoittaa ulkoelektroneja olevan yli kahdeksan. Esimerkiksi [[Klooritrifluoridi|ClF₃]] niitä on kymmenen. Aineita, joissa oktetti näyttää laajentuneen, kutsutaan [[Hypervalenttinen molekyyli|hypervalenttisiksi]] molekyyleiksi. Oktetti voidaan kuitenkin useissa tapauksissa selittää teoreettisilla (ei kokeellisesti havaittavilla) ionisilla osarakenteilla ja niistä muodostuvilla [[resonanssi (kemia)|resonanssirakenteilla]].