Wikipedia

Ero sivun ”Poronhoito” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Historia: Muuttelin artikkelin alkupuolta hiukan ja lisäsin joitakin tietoja poronhoidon historiasta
Rivi 5:
[[Kuva:Laponie017.jpg|thumb|250px|Inarilainen poro.]]
[[Kuva:Reindeer at the roadside.jpg|thumb|250px|Poro tallustelemassa tien pientareella.]]
[[Poro]] on puolivilli eläin, jonka alkumuoto on villi tunturipeura. Peura kuuluu Lapin alkuperäisiin luonnon eläimiin. Ns. arkaainen pienporonhoito, jossa poroa käytettiin lähinnä houkutuseläimenä peurojenpyynnissä sekä kanto- ja vetojuhtana, lienee alkanut jo rautakaudella. Poronhoidon merkitys alkoi kasvaa Ruotsin Lapissa 1400- ja 1500-luvuilla, ja porotalouteen alettiin tämän jälkeen siirtyä idempänäkin. Vielä 1600-luvun alussa porolaumat olivat melko pieniä.
 
InarinsaamelaisetInarinsaamelaisilla harjoittivat pienimuotoista porohoitoa muidenja luontaiselinkeinojenmetsäsaamelaisilla ohellaluontaiselinkeinot (metsästys ja kalastus) pysyivät pitkään pääasiallisina elinkeinoina, ja poronhoito oli pienimuotoista. Veroluetteloiden mukaan vuonna 1607 Inarin saamelaiset omistivat yhteensä n. 80 poroa; suurimmat elot olivat yhdeksän poron kokoisia, ja monilla perheillä ei ollut yhtään poroa.<ref>Inarin historia jääkaudesta nykyaikaan, s. 127. Oulu 2003, ISBN 952-91-5767-3 </ref> Tunturisaamelaisilla poronhoito kehittyi suurimuotoisemmaksi. Perheet ''[[jutaaminen|jutasivat]]'' poroinensa satojakin kilometrejä [[Inari]]n talvilaitumilta [[Norja]]n rannikon kesälaitumille ja päinvastoin. Elämä porojen kanssa oli yhä tiiviimpää ja riippuvuus suurempi. Rajojen sulkeminen lopettivat tämän paimentolaisuuden muodon: Norjan ja Suomen valtiotraja lopettivatsuljettiin tämän1852, paimentolaisuudenja muodonSuomen ja Ruotsin välinen raja 1888. Tämän seurauksena tunturisaamelaisia muutti etelämmäksi uusille laidunmaille, ja poronhoito levisi enenevässä määrin myös suomalaisten keskuuteen. Elinkeinomuutokseen vaikutti metsäpeuran häviäminen monilta alueilta. Suurporonhoito edesauttoi osaksi peuran häviämistä, sillä poronhoitajat pelkäsivät arkojen määräämälläpeurojen valtioilletekevän rajanporotokista saamelaisalueellesäikkyjä.
 
=== Paliskuntajärjestelmä ===
Rivi 14:
 
Eräänlaisia [[paliskunta|paliskuntia]] oli siis ajan mittaan kehittynyt jo ennen kuin paliskuntajärjestelmä 22.3.1898 [[Suomen senaatti|Suomen Keisarillisen senaatin]] antamalla kirjeellä virallistettiin. Kirjeessä määrättiin, että jokaisen poroja omistavan oli kuuluttava johonkin seitsemästäkymmenestä perustettavasta paliskunnasta saadakseen laiduntaa porojaan valtion mailla. Paliskunnilla oli oltava viralliset nimet, rajat ja vastuuhenkilöt (''poroisännät''), ja niiden oli oltava yhteisöllisesti vastuussa muun muassa porojen vuosittaisesta ''lukemisesta'' (laskemisesta), paimentamisesta ja vahingonkorvauksista.
 
Porokarjojen koko alkoi 1800-luvulla kasvaa nopeasti. Esimerkiksi inarilaisilla oli 1800-luvun puolivälissä n. 2000 poroa. Vuonna 1880 porojen määrä Inarissa oli noussut yli yhdeksän tuhannen, ja vuosisadan vaihteessa poroja laskettiin olevan 34 612. Suurimmilla yksittäisillä poronomistajilla oli lähes 3000 poroa. <ref>Inarin historia jääkaudesta nykyaikaan, s. 231. Oulu 2003, ISBN 952-91-5767-3 </ref>
 
=== 1900-luku ===
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Poronhoito”