Veturin vesitilan suuruus oli 19 kuutiota ja hiilitilan suuruus 6 kuutiota. Tulipinnan ala oli 109,8 neliötä ja tulistimen 30,7 neliötä. Työpaine oli 12 kilopondia neliösentille, sylinterin pituus 51 senttiä ja männän iskun pituus 60 senttiä. Veturi pystyi vetämään noin 600–700 tonnin vaunukuormaa noin 890 [[hevosvoima]]nsa avulla, pikajunakäytössä sen perässä oli tavallisesti kymmenisen vaunua eli noin 400 tonnin paino.
Hv3-veturit palvelivat matkustajaliikenteessä maan tärkeimpiä varikkoja, kunnes dieselöinti syrjäytti ne [[1970-luku|1970-luvun]] alkuun mennessä. Saksassa valmistetut veturit erosivat jonkin verran suomessaSuomessa valmistetuista, ja ne hylättiin jo vuonna [[1965]]. Hv3-sarjasta on museoitu kolme yksilöä, joista 781 on [[Kerava]]lla muistomerkkinä ja 998 [[Haapamäen höyryveturipuisto]]ssa. Veturin 995, joka valmistui jatkosodan alkaessa [[1941]], kunnosti noin 15 000 tunnin työllä ajokuntoon [[Suolahti|Suolahdessa]] Tapani Laaksomies. Veturi on ainoa ajokuntoinen lajissaan koko Euroopassa. Se teki aikoinaan viimeisen aikataulun mukaisen matkansa henkilöjunassa [[Seinäjoki|Seinäjoen]] ja [[Vaasa]]n välillä marraskuussa [[1966]]. Kun koko Hv-sarja hylättiin [[1977]], se tuotiin seuraavana vuonna kunnostettavaksi muistomerkiksi [[Oulu]]un. Veturi oli [[Oulun rautatieasema]]n alueella vuodesta [[1980]] aina vuoteen [[2004]] saakka. Laaksomies muutti sen kunnostuksen yhteydessä halkokäyttöiseksi ja kapeampi hiilipiippu vaihdettiin samalla leveämpään halkopiippuun. Halkotilan suuruus on 12 kuutiota, neitsytmatkalla Suolahdelta [[Äänekoski|Äänekoskelle]] halkoja kului noin kuusi [[kuutiometri|mottia]] 50 kilometrin matkalla.
