Ero sivun ”Sointiväri” versioiden välillä

11 merkkiä lisätty ,  9 vuotta sitten
"Äänenvärin neljä osatekijää" jaoteltu sointivärin staattisen ja ajallisen tarkastelun alle. Lisätty kriittiset kaista, sointivärin tutkimus, kuvat englanninkielisestä versiosta ja joitain pienempiä huomioita.
("Äänenvärin neljä osatekijää" jaoteltu sointivärin staattisen ja ajallisen tarkastelun alle. Lisätty kriittiset kaista, sointivärin tutkimus, kuvat englanninkielisestä versiosta ja joitain pienempiä huomioita.)
Sävelen sointiväri syntyy pääosin ns. osavärähtelyjen aiheuttamien osaäänesten lukumäärän ja voimakkuuden perusteella. Luonnolliset äänet sisältävät aina useamman kuin yhden värähtelytaajuuden. Kaikissa sävelissä on mukana välittömästi kuultavan perussävelen lisäksi vaihteleva määrä tätä korkeampia [[äänes|osaääneksiä]], [[yläsävel]]iä, jotka noudattavat tiettyä intervallirakennetta ([[Yläsävelsarja]]). Äänessä soivat ja korostuvat erilaiset ylä-äänet vaikuttavat sointiväriin. Ylä-äänten voimakkuussuhteita kuvataan harmonisen spektrin avulla.
 
Sointivärin havaitsemiseen liittyvät myös [[Peittoilmiö|kriittiset kaistat]]. Jos kaksi tai useampi voimakasta ylä-ääntä osuu samalle kriittiselle kaistalle, auditorinen systeemi käsittelee näitä yhtenä äänenä. Mitä enemmän tällaisia saman kaistan jakavia ylä-ääniä on, ja mitä voimakkaampia ne ovat, (suhteessa muihin), sitä "karkeampana" äänenväri koetaan.<ref>Sundberg, Johan (1991). The Science of Musical Sounds. Academic Press. ISBN: 0-12-676948-6, sivu 71.</ref>
 
[[Formantti]] on spektrissä todettavissa oleva vahvistunut osavärähtelyalue tai tämän taustalla vaikuttava siirtofunktio-ominaisuus. Formantit ovat useiden äänteiden kvalitatiivisten erojen perusta.
* Jorma Kontunen: Musiikin kieli 1
* Thompson (2008). Music, Thought and Feeling: Understanding the Psychology of Music.(s.59-65)
{{Viitteet}})
* Sundberg, Johan (1991). The Science of Musical Sounds. Academic Press. ISBN: 0-12-676948-6
 
== Aiheesta muualla ==
4

muokkausta