Avaa päävalikko

Muutokset

32 merkkiä poistettu ,  7 vuotta sitten
kuvatunnisteet oikein
[[Kuva:Sergej Diaghilev (1872-1929) ritratto da Valentin Aleksandrovich Serov.jpg|thumb|right|300px|Sergei Djagilevin muotokuva, [[Valentin Serov]]in, maalaus''Sergei Djagilev'', ([[1909]]).]]
'''Sergei Pavlovitš Djagilev''' ({{k-ru|Сергей Павлович Дягилев}}, [[31. maaliskuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 19. maaliskuuta)</small> [[1872]], [[Selištši]], [[Venäjä]] – [[19. elokuuta]] [[1929]], [[Venetsia]], [[Italia]]) oli venäläinen [[Taidekritiikki|taidekriitikko]], baletti-impressaario, lähinnä Euroopassa toimineen Venäläisen baletin, ''[[Ballets russes]]'', perustaja ja [[Mir Iskusstva]]n johtohahmo. Hänen balettiryhmästään nousi useita merkittäviä [[tanssija|tanssijoita]] ja [[koreografia|koreografeja]]. Vaikka Djagilev ei ollut balettitanssija eikä koreografi, hänen vaikutuksensa baletin 1900-luvun kehitykselle on merkittävä.
 
 
[[Bolšoi-teatteri]]n johtajan [[Savva Ivanovitš Mamontov]]in sekä ruhtinatar Marija Teniševan taloudellisella taustatuella ryhmä perusti ''Maailman taide'' («Мир иску́сства») -aikakauslehden vuonna [[1898]]. Lehti teki tunnetuksi ajankohtaisia virtauksia länsimaisessa taiteessa ja kohdisti huomionsa myös niihin venäläisiin taiteilijoihin, jotka ryhmän mielestä osoittivat erinomaista luovuutta ja omaperäisyyttä. Lehti ilmestyi kuusi vuotta ja teki merkittävän työn venäläisen taiteen, kuten myös venäläisen tajunnan kehittämiseksi.
[[Kuva:Bakst_daighilev.jpg|thumb|right|250px|[[Leon Bakst]], ''Sergei Djagilev lastenhoitajansa kanssa'', [[Léon Bakst]]in kuvaamana (1906).]]
 
Vuonna [[1899]] Djagilev ryhtyi ruhtinas Sergei Mihailovitš Volkonskin avustajaksi, juuri kun tämä oli saanut johdettavakseen kaikki keisarilliset teatterit. Hyvin pian, vuonna [[1900]], Djagilevista tuli teattereiden vuosikirjan toimittaja, ja hän tarjosi parhaalle ystävälleen, taidemaalari Léon Bakstille puvustuksen suunnittelua ranskalaiseen näytelmään "Markiisittaren sydän" ({{k-fr|Le Cœur de la Marquise}}), ja toiselle ystävälleen Alexandre Benois’lle hän antoi tilaisuuden tuottaa [[Sergei Tanejev]]in oopperan ''Cupidon kosto''.