Ero sivun ”Akkadin valtakunta” versioiden välillä

Akkadin valtiaat kuolivat usein vallankaappauksissa, joissa ei kaihdettu veljesmurhiakaan. Sargonia seurasivat Rimuš ja Maništusu, jotka molemmat kuolivat väkivaltaisesti palatsijuonittelujen tuloksena. Heidän aikanaan Akkadin imperiumi kutistui huomattavasti. Syyria ja Elam menetettiin. Maništusu kuitenkin piti lyhyen ajan Elamin pääkaupunkia [[Susa]]a vallassaan. Toinen tunnettu akkadilainen hallitsija oli Naram-Sin, kuka eli noin 2250 eaa. Hän kukisti alussa kapinan. Naram-Sin valloitti takaisin joitain alueita, jotka oli menetetty Sargonin kuoltua, muun muassa Kyproksen, ja lisäksi Makanin Omanissa. Akkadilaiset hyökkäsivät kurdialueelle, Armeniaan ja Syyriaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= | Nimike=Ihmisen tarina, Suuri maailmanhistoria, osa 1 | Sivu =315– | Julkaisija=Kirjayhtymä | Vuosi=1971 | Tunniste= }}</ref>

 

 

Akkadin kuningas Šarkali-Šarri, "kaikkien kuninkaiden kuningas", teki tuloksetonta vastarintaa maahan hyökkääviä heimoja, kuten [[gutilaiset|gutilaisia]] vastaan. Lagašin Puzer-mama, [[Gudea]]n edeltäjä, teki Lagashista itsenäisen valtakunnan. Maa ajautui sekasortoon ja taisteltiin kuninkuudesta, neljä kuningasta hallitsi kolme vuotta. Kuninkaat olivat Igigi, Imi, Nanum ja Ilulu. Sen jälkeen nousi oloja vakauttamaan vielä Dudu 21 vuodeksi. Maa kutistui jatkuvasti. Dudun pojan Shu-turulin (2233-2218 eaa.) kauden lopussa Akkad vallattiin, ja kuninkuus siirtyi Urukiin.