Ero sivun ”Kidukset” versioiden välillä

'''Kidukset''' ({{k-la|branchia}}) ovat vedessä elävien eläinten [[hengityselimistö|hengityselimet]]. Ne ovat tavallisesti runsasverisuonisia [[iho]]n tai [[limakalvo]]n poimuja, joiden ohuiden seinämien kautta tapahtuu kaasunvaihto [[veri|veren]] ja ympäröivän veden välillä tapahtuu. Alkeellisimmat kidukset ovat rihmamaisia, mutta koska mahdollisimman laaja hengityspinta on edullisin, ovat useimmat kidukset kehittyneet lehti-, sulka-, kampa- tai tupsumaisiksi. Toisinaan ne riippuvat peitteettöminä ruumiin pinnalla (monilla [[nivelmadot|nivelmadoilla]], [[äyriäiset|äyriäisillä]], ja [[sammakko|sammakontoukilla]]), toisinaan taas vaipan (monet [[nilviäiset]]) tai [[kiduskansi]]en ([[kala]]t) peitossa.

Alkeellisimmat kidukset ovat rihmamaisia, mutta koska mahdollisimman laaja hengityspinta on edullisin, ovat useimmat kidukset kehittyneet lehti-, sulka-, kampa- tai tupsumaisiksi. Toisinaan ne sijaitsevat peitteettöminä ruumiin pinnalla (monilla [[nivelmadot|nivelmadoilla]], [[äyriäiset|äyriäisillä]] ja [[sammakko|sammakontoukilla]]), toisinaan taas vaipan (monet [[nilviäiset]]) tai [[kiduskansi]]en ([[kala]]t) peitossa. Eräillä hyönteistoukilla ([[sudenkorennot|suden]]- ja [[päivänkorennot|päivänkorentojen]]) on ns. ''[[ilmaputkikidukset]]'', jotka ovat lehtimäiset tai tupsumaiset, runsaasti hienoja ilmaputkia sisältävät iholisäkkeet.

Hengityksen lisäksi kidukset toimivat [[osmoottinen paine|osmoottisen paineen]] säätelyssä erittämällä suoloja. Ne osallistuvat myös elimistön [[pH]]:n säätelyyn ja typpipitoisten kuona-aineiden eritykseen. Kiduksissa on kemoreseptoreita, jotka mittaavat veren hiilidioksidi- ja happipitoisuutta sekä mekanoreseptoreita, jotka mittaavat kiduksiin kohdistuvaa mekaanista ärsytystä. Näiden reseptorien avulla säädellään hengitystä.